Jos on käynyt Grönlannissa, on luultavasti käynyt Kangerlussuaqissa – suurin osa Grönlannin lentoyhteyksistä ulkomaille kulkee tämän vaikeasti lausuttavan kylän kautta, sillä toistaiseksi vain siellä on tarpeeksi suuri kenttä isoille matkustajakoneille.

Jos kuitenkin pysähtyy katsomaan, on Kangerlussuaq varsin kiinnostava paikka. Syrjässä vuonon perällä lähellä mannerjäätikön reunaa on yli kahden kilometrin kiitorata siksi, että tänne rakennettiin vuonna 1941 Yhdysvaltain lentotukikohta. Se jatkoi toimintaansa halki kylmän sodan, kunnes siirtyi Grönlannin haltuun ja muutettiin siviililentokentäksi.

Suurin osa Kangerlussuaqin rakennuskannasta on entisiä tukikohdan tiloja. Vanhoissa sotilasparakeissa asuu nykyään lentokentän työntekijöitä­, joiden joukossa on niin inuiitteja, tanskalaisia kuin thaimaalaisiakin. Vain harva asuu Kangerlussuaqissa niin pitkään, että rakentaisi tänne talon. Siksi kylä on säilynyt autenttisena kylmän sodan museona.

Kinosten alta häämöttää vanhoja amerikanrautoja, jopa keltainen amerikkalainen koulubussi.

Vähiä katuja ristiin rastiin kulkiessaan huomaa pian amerikkalaisen aikakauden jäänteet: entisen kapakan (nykyään thaipizzeria), keilahallin ja kanttiinin, joka on säilynyt kylmän sodan aikaisessa asussaan, tosin pahasti ränsistyneenä.

Kangerlussuaqissa palvelleet lavastivat Grönlantiin oikean pikku-Amerikan. Oli kirjasto ja harrastetiloja. Oli kuntosali ja elokuvateatteri. Ja tietysti baareja, joita oli huomattavan paljon parinsadan asukkaan tukikohdassa. Vanha tapa petkuttaa kaamosta onkin juoda.

Kinosten alta häämöttää vanhoja amerikanrautoja, jopa keltainen amerikkalainen koulubussi. Kangerlussuaq on kuin arktinen miniatyyri-Kuuba.

Ilmasto tosin on hieman toisenlainen. Tammikuussa Kangerlussuaqissa vieraillessani pakkasta oli 33 astetta. Se saattaa olla syy siihen, että harva pysähtyy sinne.