Tylsä kuin tapettiliisteri ja hajuton kuin lattiaharja. Näin moni ystäväni kuvaili Marokon pääkaupunkia Rabatia ennen matkaani. Rabatiin päästyäni kuitenkin vaikutuin vanhasta kaupungista.
Matkani ensimmäisenä päivänä päädyin ostamaan marokkolaiset tohvelit, babushit. Kauppias lupasi antaa minulle alennusta, jos ostaisin toisenkin tohveliparin. ”Ilahduta vaimoasi tai ystäviäsi”, hän sanoi – tietämättä ettei minulla ole vaimoa, saati tohveleista innostuvia ystäviä. Ostin vain yhden parin.
Laitettuani tohvelit jalkaan ajattelin kesää ja sunnuntai-iltapäivien pizzanhakureissuja shortseissa ja uusissa tohveleissani. Sitten koin vahingoniloa siitä, että sain istua tohvelit jalassa kuudentoista asteen lämmössä lipittäen minttuteetä samaan aikaan kun Suomea koetteli parinkymmenen asteen pakkanen. Mieluummin tohvelit jalassa kuin pipo päässä.
Seuraavana päivänä tapasin marokkolaisen ystäväni. Tohvelini huvittivat häntä niin paljon, että hän antoi minulle marokkolaisen nimen: Younes Bennani. Bennani on Marokossa suuri suku, joilla on keskivertomarokkolaisia vaaleammat piirteet. Suvun kuuluisin jäsen on nykyisen kuninkaan vaimo, prinsessa Lalla. Onneksi kukaan ei kuitenkaan kohdellut minua kuninkaallisena – tohveleista huolimatta.