Kiinan yhden lapsen politiikka lienee yksi historian tunnetuimmista väestöpoliittisista linjauksista. Se oli voimassa 25 vuotta, 1980–2015. Täysin ehdoton laki ei kuitenkaan missään vaiheessa ollut; maaseudulla sai hankkia toisenkin lapsen, jos ensimmäinen lapsi oli tyttö. Pojan saaminen perheeseen on ollut Kiinassa perinteisesti tärkeää, sillä poikien tehtävä on huolehtia ikääntyvistä vanhemmistaan. Räikeimmillään tämä johti tyttölasten abortointeihin, hylkäämisiin ja rekisteröimättä jättämisiin, mikä tulee näkymään vääristyneenä sukupuoli-
jakaumana Kiinassa vielä pitkään.

Linjauksen aikana luvattomasta lapsesta piti maksaa sakko. Sakot eivät suinkaan olleet pieniä: esimerkiksi kiinalainen elokuvaohjaaja Zhang Yimou maksoi vuonna 2014 yhteensä lähes miljoonan euron sakot toisesta ja kolmannesta lapsestaan. Ilman maksettua sakkoa lapsesta tuli paperiton, eikä tällä ollut pääsyä sosiaali- ja terveyspalveluihin, kouluun eikä usein myöskään töihin.

Politiikan höllennykset alkoivat jo vuonna 2011. Ensin sallittiin toinen lapsi, jos molemmat vanhemmat olivat ainoita lapsia, ja kaksi vuotta myöhemmin riitti, jos toinen vanhemmista oli ainokainen. Viimein, vuonna 2015 sallittiin kaikille kaksi lasta.

Nyt eläkepommiin havahtuneessa Kiinassa perhekoon kasvattamiseen kannustetaan ja jopa painostetaan. Syntyvyys ei nimittäin ole kääntynyt toivotulla tavalla nousuun. Kiinalaiset ovat ehtineet jo tottua yhden lapsen perhemalliin, jossa perheen ainokaiseen satsataan kaikki. 

Elokuussa kiinalaistutkijat Liu Zhibiao ja Zhang Ye esittivät, että Kiinassa voitaisiin kannustimien sijaan ottaa käyttöön lapsettomuusvero niille alle 40-vuotiaille, joiden perheessä ei vielä ole kahta lasta. Kuten odottaa saattaa, ehdotuksesta syntyi mekkala. Nähtäväksi jää, millaisiin keinoihin rajua väestöpolitiikkaa harjoittamaan tottunut Kiina eläkepommin kynnyksellä turvautuu.