Nepalissa perhe on sitä, että vanhemmat asuvat aikuisten lastensa kanssa läpi elämän ja heistä pidetään huolta loppuun asti. Sitä, että kun läheinen kuolee, valvotaan hänen luonaan yömyöhään hautarovion äärellä.

Kylissä perhe tarkoittaa sitä, että kun toinen sairastuu, häntä saatetaan ja jopa kannetaan päiviä kestävä matka lähisairaalaan.

Perheen kanssa vietetään aidosti yhteistä aikaa. Viikoittaisia festivaaleja ja pyhiä rituaaleja juhlitaan yhdessä. Kun poika ei löydä sitä oikeaa, hankkii äiti tälle buddhalaismunkin laatimat rukoukset hyvää onnea tuomaan.

Nepalin kielessä on toisen ruokkimiselle oma verbinsä.

Rakkautta osoitetaan ruoalla ja ruokkimalla. Nepalin kielessä on toisen ruokkimiselle oma verbinsä, joka ei viittaa vain lapseen, vaan sitä käytetään myös aikuisiin perheenjäseniin. 

Suomessa perhe on sitä, että isovanhemmat viruvat yksin kotona Kauniiden ja rohkeiden äärellä, kun virtsalätäkkö kimmeltää siivoamattomana lattialta. Tai unohdettuina tuijottamassa kukkivia pelargoneja palvelutalon ikkunasta.

Sitä, että perhettä nähdään kerran vuodessa väkinäisellä ja alkoholinhuuruisella joululounaalla, jossa jaksetaan jankata siitä, miksi sinä et syö joulukinkkua. 
 
Sitä, että työpalaveri venähti ja tarhatäti soittaa taas kerran päiväkodista lasta hakemaan. Sitä, että exä peruu jälleen lapsen odotetun kesälomamatkan viime hetkellä.

Perhe voi merkitä nepalilaisille myös sitä, että nainen tekee peltotyöt, kun mies uhkapelaa rahat läheisessä teepuodissa. Kathmandulainen uranainen hoitaa lapset, paiskii töitä puolet kovemmin kuin mieskollegansa ja kiiruhtaa kotiin hoitamaan aviopuolison sairaita vanhempia.

Suomessa perhe voi merkitä myös sitä, että kun asut maailman äärissä, läheiset ovat aina valmiita puhumaan outoina vuorokaudenaikoina Skypen välityksellä tuoreimman vatsatautisi oudoimmista yksityiskohdista. 

Kun muutat parin vuoden sisään ties kuinka monennen kerran, anoppi on se, joka pyyhkii vanhan asunnon törkyjä puhtaaksi. Ja kun isä tekee hidasta kuolemaa öisessä sairaalassa, koko perhe valvoo vierellä loppuun asti. 

Ei ole yhtä onnellisen perheen muottia. Maailmalla olen oppinut sen, että lopulta perheet ja perustarpeemme ovat todella samanlaisia, minkä tahansa kulttuurin kontekstissa muovaudumme.

Tärkeintä on, että rakastamme. Ja pidämme toisistamme huolta.