Ajattele perhettä.

Ajatteletko silloin isää, äitiä ja lapsia? Entä jos vanhemmat ovat eronneet, ja perhe hajaantunut useampaan osoitteeseen? Mahtuuko ajatuksiisi perhe, jonka molemmat vanhemmat ovat samaa sukupuolta? Entä perhe, jossa on kaksi aikuista, mutta ei vielä tai ehkä koskaan lapsia?

Anna Moring, 40, tekee töitä sen eteen, että päättäjät ja viranomaiset muistaisivat suomalaisten perheiden koko kirjon ja kuuntelisivat näiden tarpeita. Hän työskentelee monimuotoiset perheet -verkoston johtavana asiantuntijana.

”Tosi paljon me yksinkertaisesti muistutellaan, että hei, kun teette uudistuksia, joissa yhteiskunta tarjoaa jotain tukea perheille, asiaa on mietittävä tosi monenlaisten perheiden kannalta”, Moring sanoo.

Tällä hetkellä yhteiskunnan korvat vaikuttavat olevan auki. Antti Rinteen hallituksen hallitusohjelma on Moringin mukaan jopa historiallisen hyvä. 

”Perheiden monimuotoisuus on hallitusohjelmassa aidosti läpileikkaava teema, joka näkyy kaikissa olennaisissa kohdissa, joissa perhepolitiikkaa pyritään kehittämään”, Moring toteaa.

Se tarkoittaa muun muassa tätä: Perhevapaat aiotaan uudistaa tasa-arvoisempaan suuntaan. Eroperheiden lasten asumista kahdessa kodissa helpotetaan. Uudessa vanhemmuuslaissa taas on tarkoitus parantaa erilaisissa perhekuvioissa elävien lasten oikeudellista asemaa.

Hallituksen suunnitelmat tarkoittavat myös Moringille paljon tehtävää. Työ ei lopu siihen, että hyvät tavoitteet on saatu kirjattua hallitusohjelmaan.

”Lainvalmistelijoilla ei välttämättä ole tietoa erilaisten perheiden erityispiirteistä. Me yritämme koota tietoa ja viedä sitä eteenpäin”, Moring kertoo.

Verkoston tavoitteista osa on ”maailmaa syleileviä ison kaliiberin tavoitteita”, osa taas hyvin yksityiskohtaisia pieniä muutoksia. Moringin mukaan pieniäkin uudistuksia on usein vaikea saada edistetyksi, koska ne jäävät muiden asioiden jalkoihin.

”Toivoisimme esimerkiksi, että väestörekisteriin voisi rekisteröidä enemmän kuin yhden äidinkielen. En usko, että ajatusta vastustaisivat juuri muut kuin Rkp:n yksikielisyyssiipi. Mutta koska kyseessä on niin pieni asia, kukaan ei lähde sitä erikseen ajamaan.”

Kuka? 
Anna Moring

Syntynyt 1978

Teki väitöskirjansa sateenkaariperheisiin kohdistuvista ihanteista.

Toiminut vihreissä ja ollut ehdolla eurovaaleissa ja eduskuntavaaleissa.

Harrastaa pitkän matkan juoksua ja pyöräilyä.

Tunnetaan myös runebergintorttujen asiantuntijana.

Monimuotoiset perheet -verkostossa on kymmenen jäsenjärjestöä, jotka edustavat hyvin erilaisia perheitä. Mukana ovat muun muassa sateenkaariperheet, kahden kulttuurin perheet, nuorena leskeksi jääneet ja tahattomasti lapsettomat. 

Moringilta kysytään usein, ajaako verkosto lainkaan ”tavallisten perheiden” asiaa.

”Vastaukseni on, että yhteiskunta, jossa meidän edustamillamme perheillä on mahdollisuus elää tasapainoista elämää, on todennäköisimmin erittäin hyvä myös heteroydinperheille, joissa on se kaksi ja puoli lasta, Volvo ja kultainen noutaja.” 

Koska jäsenjärjestöt edustavat erilaisia perheitä, myös niiden perhepoliittiset tavoitteet liittyvät osin erilaisiin asioihin.

”Järjestöjen välillä on onneksi keskinäinen luottamus ja ymmärrys siitä, että asioita pitää priorisoida. Kun joku asia on ajankohtainen, silloin rummutetaan sitä, ja muut asiat odottavat vuoroaan”, Moring kertoo.

Jokaisella verkoston jäsenjärjestöllä on lisäksi veto-oikeus. Jos jostakin asiasta ei ole yksimielisyyttä, verkosto ei ryhdy ajamaan asiaa. Moring mainitsee esimerkkinä kysymyksen huostaanotettujen lasten pysyvästä sijoittamisesta sijaisperheisiin.

”Sijaisperheelle se takaisi pysyvyyttä, mutta yhden vanhemman perheessä se voisi tarkoittaa lopullista luopumista omasta vanhemmuudesta. Jäsenjärjestöt voivat tahoillaan edistää asiaa eri suuntiin, mutta verkostona emme ota siihen kantaa.”

”Kohta murentuneen heteroydinperhenormatiivisuuden muurin kappaleita varmaan myydään isolla rahalla!”

 

Moring itse varttui perinteisessä ydinperheessä, kahden journalistin ainoana lapsena. Elämä oli kuitenkin sosiaalista ja värikästä vanhempien laajan ystäväpiirin ansiosta.

”Meillä istui illallispöydässä azerbaidžanilaisia professoreita ja erilaisia kulttuurihahmoja. Seksuaali- ja sukupuolimoninaisuutta oli niin paljon, ettei sitä myöhemmin tarvinnut juuri ihmetellä”, Moring kuvailee.

”Omia vanhempiani haluan kiittää siitä, että he ovat istuttaneet minuun ystävällismielisen uteliaisuuden kaikkea uutta kohtaan.” 

Vanhempien kontaktit veivät perheen välillä mielenkiintoisiin paikkoihin. Anna Moring muistaa lomareissun Mustanmeren rannalle, jossa oltiin isän venäläisen kollegan perheen kanssa. Hän tarkkaili mielenkiinnolla venäläistä perhekulttuuria.

”Tuttaviemme perheessä oli kovempi käskytys ja selvä vastaansanomattomuuden kulttuuri. Sen seurauksena perheen pojat myös tekivät asioita salassa vanhemmiltaan. Se oli minulle outoa.”

”Omien vanhempieni asenne oli yleensä se, että mene ja tee ja kokeile asioita. Jos jokin asia oli heidän mielestään vaarallinen, he sanoivat, että mietitäänpäs miten voit tehdä sen turvallisesti. Yritän toimia vastaavalla tavalla myös omien lasteni kanssa.”

Moringin oma perhe-elämä edustaa sekin monimuotoisuutta. Kyseessä on sekä sateenkaariperhe, eroperhe että niin sanottu apilaperhe, jossa vanhemmuutta jaetaan myös parisuhteen ulkopuolelle. Moringin lapsilla on kolme vanhempaa, jotka asuvat kaikki eri osoitteissa. 

Moring tapasi ex-vaimonsa työkuvioiden kautta 2000-luvun alussa. Puolisolle oli selvää, että hän haluaa lapsia, Moring lämpeni ajatukselle vähitellen.

”Tuolloin poliittinen keskustelu hedelmöityshoidoista kävi kuumana. Oli melko kuumottavaa suunnitella perheenlisäystä samalla kun poliitikot kävivät julkista debattia siitä, saisiko meidän perheemme kaltaisia perheitä ylipäätään olla olemassa.”

Kun perhettä ryhdyttiin tosissaan suunnittelemaan, Moring ja hänen puolisonsa pohtivat, että pelkkien siittiösolujen luovutuksen sijaan he haluaisivat lapsilleen isän, joka on aktiivisesti mukana näiden elämässä.

”Meillä molemmilla on ollut hyvät isäsuhteet ja ajattelimme, että useampi vanhempi on lapsen elämässä vahvuus.”

Moringin vaimon ystäväpiiristä löytyikin sopiva mies, joka oli halukas jakamaan vanhemmuuden kahden naisen kanssa.

”Vaikka sittemmin erosin vaimostani, kolmen hengen porukkamme on edelleen kasassa vanhemmuuden ympärillä. Lapsille se on iso turvaverkko: heillä on kolme henkilöä, jotka pystyvät ottamaan asioista vastuuta.”

Nyt 11- ja 14-vuotiaat lapset asuvat vuoroviikoin kahden äitinsä luona, ja isäänsä he tapaavat viikoittain.

Saako lapsi jäädä yökylään kaverin luokse? Kuinka paljon ruutuaikaa? Annetaanko viikkorahaa?

Kahdenkin aikuisen perheissä riittää keskusteluja ja kiistoja lasten kasvatuksesta ja käytännöistä. Kolmas vanhempi tuo näihin neuvotteluihin omat vivahteensa, mutta Moringin perheessä asioista on aina ollut helppo sopia.

”Meillä on yhteinen WhatsApp-ryhmä, jossa käymme aika pitkiäkin periaatteellisia keskusteluja.”

Toisinaan kolmen vanhemman malli tuottaa 2–1-tilanteita, joissa yksi jää mielipiteineen alakynteen. Moringin mukaan asetelma onneksi vaihtelee siten, että jokainen on vuorollaan vähemmistössä.

”Näissäkin tilanteissa auttaa vanhempien välinen luottamus ja se, että kaikki haluavat pohjimmiltaan lapsille hyvää. Ei tule sellaista ajatusta että ’Tuo hirviö haluaa tuhota lapseni.’”

Toisaalta kolmikon vahvuus on myös siinä, että jos draamaa tulee, se on yleensä pikemminkin kaksio- kuin kolmiodraamaa. Yksi kolmesta pystyy katsomaan riitelyä hieman ulkopuolelta.

”Kun erosin ex-vaimostani, lasten isä oli siitä ulkopuolinen ja toimi lapsille eräänlaisena kalliona. Hän sanoikin ääneen, ettei ota meidän erokriisiimme mitään kantaa, mutta katsoo osaltaan lapsia.”

Moringin mielestä apilaperhemallia kannattaisi harkita muissakin kuin sateenkaariperheissä. Vastuun jakaminen useammalle vanhemmalle helpottaa arkea monin tavoin.

Raja vanhemman ja muuten vain läheisen aikuisen välillä on tietysti veteen piirretty viiva. Joulukuussa voimaan tulevassa uudessa lastenhuoltolaissa tämä onkin huomioitu: lapselle voidaan jatkossa myöntää tapaamisoikeus myös aikuiselle, jonka kanssa hänellä on ”lapsen ja vanhemman väliseen suhteeseen verrattava vakiintunut suhde”.

Perheen lapset ovat saaneet ”jonkin verran” selittää omaa perhettään kyselijöille, mutta Moringin mukaan mitään hankaluuksia tai kiusaamista he eivät ole kohdanneet.

”Olemme perhenormien suhteen hieman samantyyppisessä tilanteessa kuin Berliinin muurin suhteen aiemmin. Kohta murentuneen heteroydinperhenormatiivisuuden muurin kappaleita varmaan myydään isolla rahalla!”