”Mikä on tämän elimen nimi?”
Kaksikymppinen nainen seisoo torin laidalla. Hän pitelee kädessään naisen sukuelimiä esittävää opetustaulua ja latelee ruumiinosien nimiä megafoniin. Käynnissä on Serena Morena -kansalaisverkoston järjestämä seksuaalikasvatustuokio Perun pääkaupungin Liman ydinkeskustassa. Feministinen verkosto kampanjoi, jotta useammat naiset saisivat tietoa seksuaalisuudesta, ehkäisystä ja raskaudenkeskeytyksen mahdollisuudesta.
”Ei seksuaalisuudessa ja naisen kehossa ole mitään hävettävää. Haluamme puhua asioista suoraan. Miehille julkisen tilan käyttäminen on luontevaa, naisille ei. Haluamme rikkoa tämän perinteen”, kertoo liikkeen aktiivi Milagros Olivera Noriega, 24.
Katolisen moraalikäsityksen hallitsemassa Andien maassa seksuaalisuus ja ehkäisy ovat tabuaiheita. Ohikulkijat eivät kuitenkaan näytä närkästyneiltä. Päinvastoin, moni nojautuu eteenpäin kuullakseen paremmin.
”Tämä on ensimmäinen kerta, kun näen jotakin tällaista. Tulin oppimaan. Ei valtion televisiokanavilla ole oppimateriaalia, vaan pelkkiä kaljamainoksia”, keski-ikäinen mies valittelee.
Koulujärjestelmän heikko taso on Perussa yleinen valituksen aihe. Se ulottuu myös seksuaalikasvatukseen: juuri kukaan ei opi aiheesta koulussa. Riippuu yhteiskuntaluokasta, millaista ehkäisyvalistusta onnistuu saamaan. Ylempi keskiluokka saa tietoa yksityiseltä perhelääkäriltään tai kirjoista, kouluttamaton väestönosa puskaradiosta.
”Ensimmäisen kerran kuulin kuukautiskierron olemassaolosta hygieniatuotteita valmistavan yrityksen mainosvihkosesta”, naisverkoston aktiivi Bertha Prieto Mendoza, 23, sanoo.
”Feministiseen liikkeeseen liityttyäni sain lisää tietoa”, hän jatkaa.
Sosiaalinen media ja MeToo-kampanja ovat antaneet Latinalaisen Amerikan feministeille lisää tuulta siipien alle. Oikeus aborttiin on hyvin tiukasti rajattu lähes jokaisessa maanosan maassa. Myös Perussa abortti on lailla kielletty muissa kuin naisen henkeä tai terveyttä uhkaavissa tilanteissa.
Flora Tristán -kansalaisjärjestö yrittää saada asiaan muutosta; se puolustaa naisten oikeuksia ja kannattaa abortin dekriminalisointia. Järjestön arvion mukaan maassa tehtiin vuonna 2017 noin 410 000 laitonta aborttia.
Järjestön poliittisen toiminnan koordinaattori Diana Miloslavich, 57, sanoo, että konservatiivisen Perun keskusteluilmapiiri on hankala. Totuudenjälkeisenä aikana ilma on sakeanaan termeistä, joiden merkityksestä kiistellään.
”Konservatiivit tietävät hyvin, että jälkiehkäisypilleri ei ole sama asia kuin aborttipilleri, mutta he väittävät toisin. Ehkäisyneuvontaa ei saisi heidän mielestään olla tarjolla julkisessa terveydenhuollossa. Ja jos sitä onkin, he tekevät kaikkensa, että perhesuunnitteluyksiköillä olisi mahdollisimman vähän määrärahoja.”
Hänen mukaansa kouluissa tulisi olla ehkäisyneuvontaa ja lisäksi opetussuunnitelmaan täytyisi lisätä sukupuolisensitiivinen näkökulma. Se ehkäisisi naisiin kohdistuvaa väkivaltaa.
”Ei-toivotut raskaudet eivät johdu vain ehkäisytiedon puutteesta, vaan myös seksuaalisesta väkivallasta”, Miloslavich muistuttaa.
Totuudenjälkeisenä aikana käsitteiden merkityksestä kiistellään.
Sukupuolisensitiivinen näkökulma ehdittiin jo hyväksyä perusopetuksen opetussuunnitelmaan, mutta se joutui korkeimman oikeuden käsittelyyn ankaran vastustuksen vuoksi. Suurinta polemiikkia aiheutti seuraava lause: Vaikka tunnustamme, että ”feminiinisyys” ja ”maskuliinisuus” perustuvat biologisiin eroihin, nämä käsitteet määrittyvät myös päivittäisessä kanssakäymisessä. Abortin ohella sukupuolinormien kyseenalaistaminen herättää vastustusta.
Muun muassa Con Mis Hijos No Te Metas -kansalaisverkosto (vapaasti suomennettuna ”Näpit irti lapsistani”) vastustaa abortin laillistamista ja sukupuolisensitiivistä kasvatusta. Sen mukaan näkökulma johtaisi ”luonnollisten sukupuolten välisten erojen hämärtymiseen”, mikä hämmentäisi lapsia. Myös seksuaalikasvatus olisi jätettävä perheiden yksityisasiaksi eikä asiasta pidä puhua koulussa. Liikkeen aktiivi, juristi Sergio Tapian mukaan vika on liian vapaamielisissä asenteissa.
”Elämme yliseksualisoituneessa ilmapiirissä, siksi tulee epätoivottuja raskauksia. Aikaisemmin tavat olivat toiset: jos nainen käveli kadulla tupakoivan miehen ohi, mies sammutti tupakan kunnioitussyistä. Koulussa pitäisi opettaa kunnioittamaan naisia, mutta ei sinne pidä tuoda sukupuolineutraaleja oppeja.”
Käsitteillä pelaaminen on yleistä. Myös abortista käytetään kiertoilmauksia. Aborttiklinikat mainostavat palveluitaan puhelinpylväisiin liimatuissa tarroissa tekstillä: ”Kuukautiset myöhässä? Välitön ratkaisu”. Myös Facebookista voi tilata aborttipillereitä viiden dollarin hintaan. Facebookin chat-kyselyyn vastataan: ”Iltaa. Asianne on ratkaistavissa. Mikä on ikänne ja millä raskausviikolla olette?”
30-vuotias Rosa (nimi muutettu) saapuu haastattelupaikalle myöhässä ja kertoo jännittäneensä tarinansa kertomista koko edellispäivän. Keskiluokkaisesta perheestä tuleva Rosa kertoo tulleensa raskaaksi poikaystävälleen ehkäisyn petettyä kaksi vuotta sitten.
”Elämäntilanteeni oli vaikea enkä ollut valmis äidiksi. Pohdin, olenko tekemässä syntiä, mutta päätin silti keskeyttää raskauden.”
Rosa hakeutui kalliille yksityisklinikalle.
”Ensimmäinen naislääkäri vain istui pöytänsä takana ja tuijotti. Hän sanoi, että pyytämäni toimenpide on laiton ja että minun olisi pakko pitää lapsi. Puhuessaan hän katseli vuorotellen minua, vuorotellen vastaanottohuoneensa nurkassa olevaa Neitsyt Marian ikonia.”
Rosa marssi vastaanotolta tyrmistyneenä. Hermostuneena hän hakeutui seuraavalle yksityiselle lääkäriasemalle, jossa tarjotaan virallisten lääkäripalveluiden ohella epävirallisesti raskaudenkeskeytyksiä. Siellä Rosaa palvellut naislääkäri tunnustautui feministiksi ja sanoi tukevansa Rosaa hänen päätöksessään. Lääkärikäynnin jälkeen Rosa oli silti epäluuloinen.
”Poltin kaikki lääkärikäyntiäni koskevat todisteet. Kukaan ei saa koskaan tietää minun edes käyneen klinikalla.”
”Tieto tekee naisista vahvoja.”
Myös Rosan gynekologi salasi tapahtuneen huolellisesti. Potilastietorekisteriin hän kirjasi tekaistun syyn vastaanottokäynnille. Oikeat potilastiedot lääkäri kirjasi omaan mappiinsa, jota hän säilyttää lukitussa kaapissa. Paljastuminen huolestuttaa lääkäreitä yhtä paljon kuin potilaitakin.
Rosa maksoi abortista noin 400 Yhdysvaltain dollaria, mikä on Perussa kallis hinta. Halvimmillaan puoskarin toimittama kirurginen raskaudenkeskeytys maksaa noin 50 dollaria, ja komplikaatiot ovat yleisiä. Naisen saama palvelu riippuu yhteiskuntaluokasta.
”Olin oikeastaan onnekas, koska minulla oli sosiaalisia verkostoja, sain tapahtuneen jälkeen ammattiapua ja minulla oli ylipäätään varaa maksaa”, Rosa sanoo.
Tähän on saatava muutos, Liman torilla työpajaansa lopettelevat Serena Morena -verkoston naiset sanovat. Heidän mukaansa on vain ajan kysymys, milloin Perun kongressi ottaa abortin dekriminalisoinnin uudelleen käsittelyyn. Edellisen kerran lakialoite hylättiin vuonna 2014.
”Sillä välin meidän naisten täytyy jatkaa järjestäytymistä ja tiedon levittämistä”, Bertha Mendoza sanoo.
Milagros Noriega jatkaa: ”Haluamme näyttää ihmisille, että tieto tekee naisista vahvoja.”
