Tanja Heiskanen

avioerojuristi

Olen työskennellyt ero- ja perheoikeusjuristina lähes 20 vuotta. Näen työssäni kriisin keskellä olevia ihmisiä, mutta elämän perustavanlaatuisia kysymyksiä, kuten uskoa rakkauteen, ei voi määrittää työn kautta. Henkilökohtainen uskoni rakkauteen ei ole horjunut. Olen ollut elämänkumppanini kanssa 27 vuotta ja niistä naimisissa 17 vuotta. 

Työssäni pyrkimyksenä on aina saada aikaan sopimus eroavan parin välille. Osa ammattitaitoani on ymmärtää oma roolini tilanteessa ja tehdä se myös asiakkaalleni selväksi. Tehtäväni on antaa ihmisille juridisia neuvoja. Tietysti näen ja kuulen sellaistakin, millä ei ole mitään tekemistä juridiikan kanssa. Olen empaattinen ja läsnä, mutta hyvä juristi osaa kertoa asiakkaalle selvästi, mitä ongelmia ratkaistaan juristin kanssa ja mitä jossain muualla.

Avioliitto on aina taloudellinen ratkaisu. Joskus kuulen sanottavan, ettemme tehneet avioehtoa, koska menimme naimisiin rakkaudesta. Kaikki liitot päättyvät jossain vaiheessa, joko eroon tai kuolemaan. Avioehdon tekeminen on mielestäni pitkän tähtäimen suurta rakkautta.

Joskus ero on järkevämpi ratkaisu kuin yhteen jääminen. Silloin toisen irti päästäminen ja myös itse eteenpäin meneminen elämässä voi olla todellinen rakkauden teko.

Koetan välttää elämänohjeiden antamista ihmisille. Yleisesti haluaisin sanoa, että rakkausasioissa, kuten elämässä yleensäkään, katkeroituminen ei auta ketään. 

Meillä on vain yksi elämä, jota ei kannata tuhlata kyynistymiseen.
 

Kari Kanala

pappi

Perimmäinen uskoni rakkauteen kumpuaa uskostani Jumalaan. Jos Jumala pitäisi tiivistää yhteen sanaan, se olisi rakkaus.

Rakkaus on yleismaailmallista, mutta silti aina uniikkia. On mysteeri, miksi rakkaus syttyy ja sammuu joidenkin ihmisten välillä. Kun siunaan ihmisiä avioliittoon, uskon siinä hetkessä aina edessäni seisovaan pariin. 

Tärkein sana rakkaudessa on “tahdon”. Se on konkreettinen teko, joka muuttaa siviilisäätymme toiseksi. Juhlassa sanottuun sanaan pitää palata myös arjessa. Tahtominen on halua ja sitoutumista, yhdessä sanassa on koko liitto. Se on mahtavaa. 

Papin puoleen käännytään myös silloin, kun rakkaus näyttää ikävämmän puolensa. Usein kysymys kiteytyy siihen, onko tämä tarpeeksi. Silloin täytyy ensimmäisenä tarkentaa, mikä on kenellekin tarpeeksi. Parisuhteessa pitäisi muistaa myös vilkaista välillä peiliin. Onko vika toisessa vai toistanko itse samoja virheitä? 

Ero on oikea ratkaisu silloin, kun ei ole enää pitkään aikaan tunnistanut itseään eikä toista, eikä enää ole edes halua ottaa selvää toisesta. Olen eronnut kaksi kertaa. Ne ovat olleet oman elämäni mahalaskuja, jolloin uskoni rakkauteen on ollut koetuksella. Silloinkin olen kuitenkin nähnyt, että maailmassa on rakkautta. 

On uskomaton onni, jos voi auttaa yhtäkin ihmistä löytämään rakkauden. Siksi olen mukana Ensitreffit alttarilla -ohjelmassa. Vaimoni on vitsaillut, että minulla on hyviä vinkkejä televisiossa, voisin testata niitä joskus kotonakin.

Uskon, että rakkauden voi löytää monin tavoin, joko ensisilmäyksellä tai ystävyyden kautta. 

Olen itse kolmatta kertaa naimisissa. Ehkä siksi myös ajatus armosta parisuhteessa ja rakkaudessa on minulle tärkeä.

”Tarpeet parisuhteessa ovat lapsenomaisia: halu tulla huomatuksi ja kokea itsensä tärkeäksi.”

Mika Lehtonen

pari- ja seksuaaliterapeutti

Jokaisella ihmisellä on tarve rakastaa ja tulla rakastetuksi. Ammatillisesti uskoni rakkauteen ei ole koskaan horjunut. Rakkaus on olennainen osa ihmisyyttä. 

Ihminen on rakkaudessa historiansa tuotos. Lapsuus, nuoruus ja aiemmat suhteet vaikuttavat siihen, miten käyttäydymme suhteessa. Tarpeet parisuhteessa ovat lapsenomaisia: halu tulla huomatuksi ja kokea itsensä tärkeäksi. 

Rakastuminen kestää puolesta vuodesta kahteen tai kolmeen vuoteen. Rakastuneena kumppani tuntuu juuri sopivalta itselle. Rakastuneilla on harvoin tarvetta tavata pariterapeuttia. 

Rakkautta taas on hyväksyä, että vaikka toinen ei olekaan täydellinen, hän on riittävä. Rakastaminen on sitä, että haluaa tehdä töitä suhteen eteen.

Arki on normaalisti aika tylsää, ja tylsyyttä ihmiset kestävät eri tavoin. Suhdetta saattaa hiertää, jos toinen nauttii arjesta ja toinen kaipaa yllätyksiä. Kumpikaan ei ole absoluuttisen oikeassa, sillä parisuhde vaatii sekä arjen tylsyyden hyväksymistä että toiseen panostamista. 

Tärkein vinkkini on, että mikään parisuhde ei toimi ilman hoitamista.

Terapeutti ei voi ikinä vastata siihen, kannattaako suhdetta jatkaa vai ei. Tilannetta muuttaa, jos parilla on lapsia, sillä lapsen turvallisuus ja hyvinvointi täytyy laittaa vanhempien etujen edelle. 

Rajut riidat tai jatkuvasti arvaamaton tunnelma eivät kuulu turvalliseen vanhemmuuteen.

Ero ei saa olla mörkö, joka nousee esille vain riitojen keskellä. Usein erosta puhuminen ohjaa ihmisiä kohti heille sopivinta ratkaisua. Mitä ero käytännössä tarkoittaa? Millaisia ongelmia se ratkaisee, millaisia ei? 

Rakkauteen kyynistyneet ihmiset tekevät minut surulliseksi ja saavat pohtimaan, millaisia asioita he ovat elämässään kokeneet. 

Tärkein kysymys kuitenkin on, kokeeko ihminen elämänsä riittäväksi. Täyttä ja rakkaudentäyteistä elämää voi olla ilman parisuhdettakin.