Posti on aikeissa siirtää osan toiminnoistaan Viroon matalampien työvoimakustannusten toivossa. Samanaikaisesti postin johtaja nauttii hulppeaa vuosipalkkaa. Viime vuosina suuryritysten johtajien palkkiot ovat kasvaneet työntekijöiden aseman heikentyessä.
Uusliberalistiseen eetokseen kuuluu, että köyhiä kannustetaan ottamalla rahaa pois, kun taas rikkaita kannustetaan antamalla entistä enemmän rahaa. Postin toimintojen Viroon siirtämisen kohdalla kysynnän ja tarjonnan laki painaa työntekijöiden palkat toimeentulominimin alle. Postin tytäryhtiön maksamalla 645 euron peruspalkalla ei tule toimeen edes Virossa.
Postin toiminta herättää närää erityisesti siksi, että kysymyksessä on valtion omistama yhtiö. Toisaalta, kuten jo filosofi Michel Foucault aikanaan toi esille, on uusliberalismi nimenomaan valtiovetoinen hanke. Näin ollen Postin toiminta ei asetu ristiriitaan valtion omistajaohjauksen kanssa.
Kysymys yhteiskunnassa vallitsevista tuloeroista ja niiden oikeuttamisesta on pysyvimpiä poliittisia kysymyksiä. Aihetta on pohdittu antiikin ajoista lähtien. Antiikin filosofeja kiinnosti lähinnä kysymys siitä, millaiset tulot ja tuloerot vaikuttavat kansalaisiin suotuisasti.
Moderni yhteiskuntatiede puolestaan on kiinnostunut myös siitä, miten tuloerot vaikuttavat talouteen. Modernit yhteiskuntatieteelliset näkemykset tuloerojen tarpeellisuudesta voidaan karkeasti ottaen jakaa kahteen ryhmään.
Funktionaalisen teorian mukaan epätasa-arvoinen tulonjako on välttämätöntä, moraalisesti oikeutettua ja hyväksi kaikille yhteiskunnan jäsenille. Tuloerojen nähdään motivoivan ihmisiä yrittämään parhaansa ja takaavan, että vastuullisimpiin tehtäviin löydetään osaavimmat tekijät.
Konfliktiteorian mukaan epätasa-arvoinen tulonjako on moraalisesti väärin ja yhteiskunnalle haitallista. Se ryöstää suuren osan yhteiskunnan potentiaalista, kun pienituloiset eivät pääse kehittämään itseään. Tuloerot eivät myöskään takaa kyvykkäimpien menestymistä, sillä alkuasetelmat ovat epätasa-arvoisia.
Funktionaalisen teorian keskeinen ongelma on, ettei kukaan tiedä kuinka suuria tuloeroja tarvitaan motivaation parantamiseksi tai kyvykkäimpien houkuttelemiseksi johtotehtäviin. Kuinka suuria johtajien palkkioiden tulee olla?
Yhdysvalloissa pörssiyhtiöiden johtajien palkkiot ovat kasvaneet satoja prosentteja 70-luvulta, kun taas työntekijöiden palkat ovat nousseet vain joitakin prosentteja. Funktionaalisen teorian valossa johtajien palkkioiden kasvu on oikeutettua, mikäli he todella tekevät työnsä paremmin kuin 1970-luvulla.
Vuonna 2016 yhdysvaltalaisen pörssiyhtiön toimitusjohtajan palkkio oli keskimäärin jo 276-kertainen työntekijän palkkaan nähden. Onko johtaja todella satoja kertoja tuottavampi tai hyödyllisempi kuin yksittäinen työntekijä? Eivätkö esimerkiksi kymmenkertaiset tulot riittäisi pätevien johtajien rekrytoimiseen?
Kenties johtajan palkasta on muodostunut yhtiöille erityistä kuvitteellista sisäistä voimaa omaava fetissi, jonka suuruutta pidetään merkkinä yrityksen itsensä kelpoisuudesta. Johtajan hulppea palkka on viime kädessä vailla perustaa oleva kelluva merkitsijä, jota ei voi oikeuttaa johtajan työpanoksella tai tuottavuudella.
Suurilla palkkioilla ei lopulta ole muuta oikeutusta kuin se, että ne toimivat merkkinä ja toiveena yrityksen menestyksestä. Tuloksena on kehäpäätelmä: suuret palkkiot oikeuttavat itse itsensä.