Oletko joskus kuullut lauseen: ”Niillä ei siellä ollut yhtään mitään, mutta silti ne olivat tosi iloisia ja onnellisia”?
Minä olen. Liian monta kertaa.
Meitä länsimaalaisia hyväosaisia vaivaa maailmalla kulkiessamme jatkuva näköharha. Kuvittelemme, että niukkuudessa ja puutteessa elävät ihmiset olisivat jatkuvasti onnellisia ja tyytyväisiä. Voin paljastaa totuuden: eivät he ole, tietenkään. Emme vain halua tai kykene näkemään hymyilevien kasvojen taakse.
Salaisuus näköharhamme taustalla on monitahoinen. Yhtäältä ihmisten ja yhteisöjen välillä on suuria eroja resilienssissä eli kyvyssä selviytyä vaikeista tilanteista ja tapahtumista, tyytyä ja sopeutua.
Toisaalta myös kulttuuriset konventiot ja ilmaisutavat vaihtelevat. Yhteisöllisissä kulttuureissa sosiaalinen tuki on ihan toista kuin yksilökeskeisissä länsimaissa, kuten on myös sen kääntöpuolena tuleva paine ja kontrolli. Meillä sosiaalinen eristäytyminen, murjottaminen ja angstailu sallitaan – ja näytetään.
”Mielenterveyden ongelmat ovat yhä stigma ja tabu monessa maailman maassa, muun muassa Nepalissa ja Syyriassa.”
Mielen ongelmista ja haasteista puhutaan nyky-Suomessa avoimesti ja niihin haetaan apua. Minulla on lähipiirissäni vain muutama ihminen, jotka eivät ole elämässään käyttäneet mitään terapiapalveluja, ja hekin taatusti olisivat niitä tarvinneet. Kokemukseni on, että kaikki tarvitsevat. Tämän on iso osa ihmisistä jo ymmärtänyt, ja hyvä niin.
Tässä lehdessä aiheenamme on terveys, myös mielenterveys. Jutuistamme selviää, että mielenterveyden ongelmat ovat yhä stigma ja tabu monessa maailman maassa, muun muassa Nepalissa ja Syyriassa. Niitä ei tavallaan ole, ne lakaistaan sivuun.
Sanomattakin on selvää, ettei tällaisissa maissa myöskään terapiaa ole helposti tyrkyllä. Mutta tämä ei suinkaan tarkoita sitä, että ihmiset olisivat koko ajan onnellisia ja iloisia.
Päinvastoin. Maailman terveysjärjestön (WHO) mukaan valtaosa mielenterveyden häiriöistä kärsivistä ihmisistä elää köyhyydessä, kärsii huonosta fyysisestä terveydestä ja kohtaa ihmisoikeusloukkauksia.
Aivan erityisesti onnellisuutta vähentävät sodat, konfliktit ja muut poikkeustilat. Esimerkiksi vuosikymmenen ajan saarretun Gazan asukkaista arviolta jopa viidesosa kärsii vakavista mielenterveysongelmista.
Toisin sanoen puutteessa, niukkuudessa tai konfliktin keskellä elävä ihminen voi olla yhtä masentunut kuin meikäläisetkin, mutta pysyäkseen hengissä hänen on viimeiseen asti yritettävä toimia normaalisti.
Lehdessämme kolumnistina aloittava Karri Miettinen alias Paleface siteeraa intialaista filosofia Jiddu Krishnamurtia, joka on todennut, että ”sopeutumista näin syvästi sairaaseen yhteiskuntaan ei voida pitää merkkinä mielenterveydestä.”
Tehkäämme terapiasta kansalaisoikeus! Tulevat sukupolvet kiittävät.