Etiopia on kahvin synnyinmaa, ja ennen tässä teollisuushallissa varastoitiin kahvipapusäkkejä. Nyt korkeassa tilassa leviää laventelilatten tuoksu. Galani Coffee -kahvilan tarjoilija hurisuttaa italialaista kahvikonetta. Hallin ulkopuolella muhkuraista tietä pitkin tulla pomputtaa taas yksi taksi. Vanha teollisuusalue alkaa olla Addiksen uusi place to be.
Nelikymppinen Meron Mulatu istuu ystävineen pöydässä ja kehottaa lapsensa pihalle puhuakseen rauhassa. 26 vuotta sitten Mulatu lähti Etiopiasta.
”Lapsuuteni Addis oli köyhä. Täällä oli paljon köyhiä ja hiukan rikkaita, ei lainkaan keskiluokkaa”, Mulatu sanoo.
Monen etiopialaisen tavoin Mulatu asettui Yhdysvaltoihin ja on sen jälkeen käynyt synnyinmaassaan joka viides vuosi.
”Kaupunki on muuttunut niin paljon, ettei sitä meinaa tunnistaa.”
Kahdessa vuodessa koko Etiopia on mullistunut. Keväällä 2018 Etiopian pääministeri, Tampereella diplomi-insinööriksi opiskellut Hailemariam Desalegn poistui yllättäen vallasta. Hänen tilalleen pääministeriksi nousi Abiy Ahmed. Puheet olivat suuret ja mies lupaili monenmoista: sananvapautta, vapaata demokratiaa, tasa-arvoa. Lupaukset eivät jääneet pelkiksi puheiksi. Ensi töikseen Abiy Ahmed sopi rauhan pitkäaikaisen rajavihollisen Eritrean kanssa ja sai siitä myöhemmin Nobelin rauhanpalkinnon. Presidenttinä on nyt nainen, kokenut diplomaatti Sahle-Work Zewde. Hallitukseen hän valitsi puolet naisia.
Toimittajat ja toisinajattelijat pääsivät vankilasta. Sen jälkeen, kun entistä hallintoa kritisoineet oppositioryhmät poistettiin terroristilistoilta, pääministeri matkusti Yhdysvaltoihin kutsuakseen sinne muuttaneita etiopialaisia kotiin.
Meron Mulatun perhe ei kutsuun reagoinut, mutta moni muutti saman tien.
”Nyt minäkin alan olla valmis palaamaan. Vielä pitäisi vakuuttaa aviomieheni”, Mulatu sanoo.
Näin radikaalit hypyt suljetusta yhteiskunnasta avoimeen demokratiaan ovat harvinaisia. Afrikan mittakaavassa edellinen yhtä järisyttävä käänne hyvään koettiin vuonna 1990 Etelä-Afrikassa, kun Nelson Mandela vapautui vankilasta ja apartheid päättyi.
Tamrat Sabseba istahtaa kengänkiillottajan muovituolille. Arkkitehtiopiskelija on matkalla työhaastatteluun. Ympärillä levittäytyy koristeellisista erkkereistä ja matalista pastellinsävyisistä puutaloista tunnettu Piassan kaupunginosa, kaupungin sydän.
”Laskemme etäisyydet ja matka-ajat aina Piassasta”, Sabseba sanoo.
Naapuruston kivijalat ovat täynnä pieniä, vuosikausia palvelleita erikoiskauppoja. Mahatma Gandhi Streetillä lava-autoon autoon lastataan aaltopeltilevyjä. Katu on erikoistunut rakennusmateriaaleihin. Naapuriliike myy pelkkiä ovenkahvoja.
Sabsebaa huolestuttaa vimmainen rakennusbuumi. Kaupunkisuunnitteluun erikoistunut mies toivoo, ettei perinteistä aluetta uhrata peiliseinäisille kerrostaloille.
Etiopiassa nuorisotyöttömyys on korkea, mutta sähkö on vesivoiman ansiosta hyvin edullista.
”Meillä Addiksessa ei ole samanlaisia maamerkkejä kuin vaikkapa Eiffel Pariisissa, mutta meillä on Piassa.”
Etiopiassa nuorisotyöttömyys on korkea, mutta sähkö on vesivoiman ansiosta hyvin edullista. Maan johto onkin nopeasti perustanut Addis Abeban ulkopuolelle laajoja teollisuusalueita, jossa jo ommellaan muun muassa H&M:n, Calvin Kleinin ja Levi´sin vaatteita kansainvälisille markkinoille. Jotkut Sabseban tutut ovat saaneet sieltä töitä.
Maan ompelijoiden palkka on koko maailman matalin, pienimmillään 24 euroa kuussa. Eli samalla summalla, jolla Kiinassa palkkaa yhden työntekijän, Etiopiassa käsipareja saa ainakin kymmenen. Minimipalkkaa ei ole.
”Ei se ihme ole, että monet nuoret haaveilevat työstä Euroopassa tai Yhdysvalloissa”, Sabseba sanoo.
Hänen oma työpaikkansa on julkishallinnon järjestössä, jossa hän saa palkkaa noin 110 euroa kuussa. Mutta nyt miehen on jatkettava, työhaastattelu arkkitehtitoimistossa odottaa.
Afrikassa Addis Abeba tarkoittaa samaa kuin Bryssel eurooppalaisille: vallan keskusta. Addiksessa on 54 afrikkalaisvaltion yhdessä muodostaman Afikan unionin päämaja, jonka rooli on viime vuosina korostunut. Nyt eletään vahvaa panafrikkalaisuuden aikaa, mistä tärkeä todiste on viime vuonna solmittu Afrikan yhteinen vapaakauppasopimus. Sen toivotaan vauhdittavan kaupankäyntiä Afrikan valtioiden välillä. Tähän asti moni maa on löytänyt bisneskumppaninsa muualta.
Hallintokorttelin portilla tiukkailmeiset virkamiehet kopistelevat läpivalaisulaitteista ilmastoituihin neuvottelusaleihin. Kiinalaisten rakentama uusi harmaa hallintokortteli muistuttaa ufoa ja moni vierailija kuvauttaa itsensä jäsenmaiden lippurivistön edessä.
Afrikan unionin ansiosta Addis Abebassa on paljon suurlähetystöjä. YK-järjestöjen lukumäärässä Addiksen päihittää ainoastaan New York.
Näissä kaikissa toimistoissa jännitetään ja valmistaudutaan parhaillaan Etiopian vapaisiin vaaleihin. Koronaviruksen takia niitä lykättiin elokuulta myöhemmäksi. Kansainvälinen yhteisö, mukanaan Suomi ja Euroopan Unioni, tukevat Etiopiaa vaalien järjestämisessä merkittävillä summilla. Erilaisia riskianalyysejä tehdään, sillä kukaan ei tiedä tarkkaan, miten yli satamiljoonainen kansa käyttäytyy. Huolena on, että etniset ryhmät eri puolilla maata nousevat toisiaan vastaan. Mikäli vallanjako onnistuu rauhallisesti, Etiopian suotuisa kehitys voi entisestään lisätä tasapainoa koko Afrikan sarven alueelle.
”Kymmenessä vuodessa lakkautamme Etiopian pakolaisleirit ja kutsumme niiden asukkaat etiopialaisten joukkoon.”
Samaan aikaan kun Eurooppassa turvapaikanhakijoiden maahanpääsyä on vaikeutettu, Etiopia kulkee päinvastaiseen suuntaan. Sen tavoitteena on helpottaa kotoaan pakon edessä lähteneiden ja välivaiheiden leireihin jämähtäneiden ihmisten elämää.
”Kyseessä on maailman mittakaavassakin poikkeuksellinen suunnitelma”, sanoo Clementine Nkweta-Salami. Hän johtaa YK:n pakolaistoiminnan UNCHR:n Addis Abeban toimistoa ja on paras henkilö esittelemään Etiopian ja YK:n yhteisen, laajaa huomiota keränneen toimintamallin.
”Kymmenessä vuodessa lakkautamme Etiopian pakolaisleirit ja kutsumme niiden asukkaat etiopialaisten joukkoon.”
Kyse ei ole pienestä ryhmästä. Etiopiassa on kaksi miljoonaa maansisäistä pakolaista ja miljoona Sudanin, Somalian ja Eritrean kriisejä paennutta.
”Tarjoamme heille uuden elämän. Annamme maata viljeltäväksi ja oikeuden työhön”, Nkweta-Salami sanoo.
Valokuvaaja Maheder Haileselassie kiertelee Goethe Instituutin galleriasa. Haileselassie on Etiopiassa harvinaisuus, freelancer -valokuvaaja.
Itseoppineen Haileselassien kuvia on ollut mukana World Press Photo -näyttelyssä ja hän on käynyt työmatkoilla Suomessakin. Haileselassieta työllistävät järjestöt sekä uutistoimistot, mutta hän raivaa aikaa myös oman taiteen tekemiseen.
Nykyisen pääministerin myötä alkanut sananvapaus on keventänyt kuvajournalistin työtä. ”Itse en ole ollut vankilassa, mutta monet tutut journalistit vangittiin. Olen helpottunut, ettei tarvitse enää pelätä vankilaan joutumista.”
Tarjoilija tuo pöytään korillisen rusehtavia rullia. Siinä komeilee Etiopian varjelema kansallisvilja tef, jota maailman ruokahifistelijät himoitsevat raaka-aineen gluteenittomuuden ja rautapitoisuuden vuoksi. Mutta tefiä ei nykyään saa viedä maasta käsittelemättömässä muodossa, ettei sen hinta ja saatavuus kotimaassa vaarannu. Näinhän kävi muun muassa kvinoalle Andeilla.
Etiopialaiset valmistavat tefistä hapattamalla taikinaa, josta he paistavat pannulla lettuja, injeraa. Lätty joustaa sormien välissä hiukan sienimäisesti. Tarjoilija kumoaa ison injeran päälle useita kastikkeita, joita kuuluu nauttia injeran palasella. Kahdesti viikossa tarjolla on vain kasvissoosia, ortodoksien paaston takia. Harvassa maassa kasvissyöjillä on näin helppoa.
Café machiato maksaa 16 birriä eli 45 eurosenttiä. Kun sen maksaa Tomoca-kahvilan baaritiskin myyjälle, hän ojentaa muovisen lätkän, jonka kanssa pitää siirtyä baristan luokse.
Kahvia juodaan tavallisesti kolme kupillista ja sen kanssa nautiskellaan popcornia.
Kahvinkasvatuksen alkupaikkana pidetään Kaffan provinssia Luoteis-Etiopiassa ja sieltä kahvia tulee Suomeenkin. Monet kahvintuottajamaat myyvät kaiken satonsa ulkomaille, mutta Etiopiassa kahvia juovat kaikki. Kotioloissa pavut paahdetaan juuri ennen keittämistä hiilillä ja jauhetaan ennen pannuun laittoa. Kahvia juodaan tavallisesti kolme kupillista ja sen kanssa nautiskellaan popcornia. Täällä Addis Abeban legendaarisessa kahvilassa Tomocassa kahvi valmistetaan italialaistyyppisesti paineella. Barista vaihtaa muovilätkän tuoksuvaan kahvikupposeen.
Kahvia siemaillessa tekee mieli nostaa hattua etiopialaisten ainutlaatuisuudelle. Maa on ainoa Afrikan maa, joka vältti siirtomaaksi joutumisen. Etiopialaisilla on oma ajanlaskunsa, oma kellonsa ja omat amharan kielen kirjaimensa. Parhaillaan Etiopiassa eletään vuotta 2012, ja vuosi vaihtuu syyskuussa. Kellonajat alkavat meikäläisittäin aamukuudelta: etiopialaisten kello kolme on muun maailman kello yhdeksän.
Martha Haile tilaa oluen. Aaltopelleistä kokoon kasattu Fendika Azmari Bet on kuvataiteilijan lempikapakka. Kaiuttimista soi Addiksen oman jazz-tähden Mulatu Atstaken jazz. Sisäpihalla tynnyrissä roihuaa tuli.
Kun heiluriovista saapuu klubin perustaja Malaku Belay, Haile pomppaa halaamaan miestä. Martha selittää, että on Belayn ansiota, että Addis Abeban keskustassa pääsee edelleen joka ilta seuraamaan Etiopian perinteistä akustista musiikkia ja tanssia.
”Ilman Belayn sinnikkyyttä nämä huterat seinät olisi jo lanattu matalaksi ja tilalle olisi rakennettu yksi uusi betoninen toimitalo tai kerrostalo.”
Nuorena Belay opetteli Etiopian kaikkien 80 heimon ja ryhmän tanssityylit.
Pitkään suljettuna pysyneen talouden takia Addis Abebassa on edelleen varsin vähän kansainvälisiä ketjuja ja yhdysvaltalaisia virtauksia. Kulttuuriväki rakastaa Fendika-klubia ja sen isäntä Belay on Addis Abebassa julkkis. Miehen tarina innoittaa, sillä hän vietti lapsuutensa kodittomana katulapsena. Nuorena Belay opetteli Etiopian kaikkien 80 heimon ja ryhmän tanssityylit. Hän kutsui maaseudun esiintyviä taiteilijoita Addikseen ja kokosi omat esiintymistyhmänsä. Viime vuosina mies on kiertänyt ryhmineen kansainvälisiä lavoja ja saanut useita kulttuuripalkintoja.
Pääsymaksuja tässä klubissa ei tunneta. Kodittomat ja yritysjohtajat saavat istua vierekkäin.
Lähes jokaisella keikalla Melaku esittää eskistaa, Etiopian perinteistä hartiatanssia. Siinä on yhtymäkohtia myös break-tanssiin ja poppingiin. Martha Haile tilaa pöytään pullean hunajaviinipullon. Pian bändi aloittaa.
”Silloin tanssitaan!”
Jutun toimittaja ja valokuvaaja osallistuivat ulkoministeriön Kehitysakatemiaan ja vierailivat Etiopiassa viime vuonna.
