Tanoa! Tiesin että sen haluaisin mukaani saada Suomeen, sen painosta ja koosta huolimatta. Mikä olisi sen fidziläisempää ja nostalgisempaa muistuttamaan minua tästä maapallon kolkasta!
Kaukaisilla saarilla pääsee kehittymään hyvin omintakeisia perinteitä, kun ihan joka kuukausi ei ole joku kauppamatkustaja tuomassa tavaroitaan tai tyrkyttämässä toisenlaisia tapoja toimia. Sen tunsi Fidzillä hyvässä ja pahassa: oli mahtavaa löytää aina uudenlaisia rituaaleja, mutta samaan aikaan niissä koki olevansa ulkopuolinen.
Kun vierailee ensimmäistä kertaa fidziläisessä kylässä, on ehdottoman tärkeää antaa tuomisina kimppu kava-kasvin juuria. Oma puhemiehesi ojentaa juuret kylän päällikölle pitkän puheen säestämänä. Päällikön puhemies vastaa yhtä kaunopuheisesti ja toivottaa tervetulleeksi.
Juurista valmistetaan seremoniajuoma tähän puiseen tanoa-astiaan. Vieraat ja isännät istuvat kärsivällisesti odottamassa, että ne jauhetaan, puristetaan, laitetaan kangaspussiin ja sekoitellaan veteen.
Tärkein vieras saa bilo-kupillisen ensin kädentaputusrituaalien kera. Sama kuppi kiertää kaikilla vierailla ja isäntäväellä kunnes se on tyhjä. Kava maistuu lähinnä mutavedelle, ja sen rentouttava vaikutus on minimaalinen. Seremonia on kuitenkin kaunis ja rauhoittava.