Levy. Kuorrutusta ei tarvita, kun kakku maistuu mehevältä ilmankin. Oumou Sangarén uusi albumi Acoustic palaa ydinmehuun. Studiotrikit ja jipporaidat joutavat jäädä muihin tuotantoihin. On vain Oumoun mahtava ääni, siihen vastaavat taustalaulajat ja ilmiömäiset kielisoittajat. 

Materiaali on ennestään tuttua: Sangarén aiempien levyjen kappaleita uusina sovituksina. Laulut käsittelevät yhteiskunnan kipupisteitä naisnäkökulmasta unohtamatta kädenojennuksia perheelle, suvulle ja Malin kansalle.

Luonnollinen särö resonoi kamele ngonin kaikukopassa. Se tuo särmän, jota ilman musiikki ei olisi niin kaunista. 

Benogo Diakitén tikuttamat staccato-rytmit ylläpitävät malilaista tunnelmaa jäntevästi; balladiosastolla piipahdetaan vasta viimeisessä Mogoya-kappaleessa, kun kitaristi Guimba Kouyaté lähtee viemään harmoniaa poispäin Afrikasta.

Levy tulee lähelle kuuntelijaa. Lievä tasapaksuus tosin uhkaa kokonaisuutta, kun tehoja ei välillä kasvateta intiimiyden vastapainoksi.