Lokakuussa 2002 Medellínin kaupunkia ympäröiville vuorille levittäytyvä 156 000 asukkaan La Comuna 13 muuttui kolmen päivän ja kolmen yön ajaksi veriseksi sotatantereeksi.
Maan väkivaltaisen lähihistorian pääasiassa viidakoissa ja maaseudulla käyty aseellinen konflikti muuttui täysimittaiseksi kaupunkisodaksi.
Operaatio Orióniksi -nimetyssä iskussa kohteena olivat alueella toimivat aseelliset ryhmät – ja sen toimeenpanijana presidentti Alvaro Uríbe ja Kolumbian armeija. Alueen asukkaille asetettiin ulkonaliikkumiskielto.
Iskun jäljiltä lähes sata ihmistä katosi, 88 ihmistä tapettiin armeijan ja sitä tukevien puolisotilaallisten joukkojen toimesta. Ihmisiä kidutettiin, satoja pidätettiin mielivaltaisesti.
Joukkoliikenteen kehittämisen ohella kaupunki on jakanut lähiöiden asukkaille maalia, jotta he voisivat tehdä kotiseudustaan viihtyisämmän.
Lokakuussa 2019 vierelläni istuva nuorukainen oli iskun aikaan vasta muutaman kuukauden ikäinen.
”Olen nähnyt, kun ihmisiä tapetaan. Olen nähnyt aseita ja niiden lataamista, ihmisiä pistooli kädessä kadulla”, Juan David Osorio Urrego sanoo.
Juuri nyt poikaa huolettaa arkisempi asia: äidin jaksaminen.
”Äiti alkaa kuoria maissia aamuyöllä, raataa kädet verillä. Isä myy kärryistä mazamorraa, maissista tehtyä maitojuomaa.”
Nyt eletään kuitenkin valoisampaa vaihetta, Juan David sanoo. Hän työskentelee sisäänheittäjänä Grafilandia-taidegalleriassa, jossa myydään graffitien kuvista painettuja vaatteita ja julisteita.
On käynyt näet niin, että tämä huumesodan tyyssija vetää nykyisin kaduilleen turisteja eri puolilta maailmaa.
Juan David kirjoittaa vihkoonsa turisteilta oppimiaan uusia englannin kielen sanoja.
”Maanantai on vapaapäivä. Silloin toimin usein turistioppaana.”
Paikallisoppaat kertovat turisteille väkivaltaisesta historiasta vuorille maalattujen graffitien välityksellä. Graffiteissa huudetaan oikeutta, rauhaa ja tasa-arvoa, esi-isien viisautta.
Historia työllistää alueella satoja ihmisiä. Turismi luo yrittäjyyttä: kahviloita, ruokakojuja, käsityökojuja, opaspalveluita, esiintyviä tanssiryhmiä.
Medéllinin kaupunki on saanut tunnustusta innovaatioistaan, joilla se on onnistunut vähentämään hiilidioksidipäästöjä, luomaan kulttuuritiloja ja vähentämään rikollisuutta. Yksi keino on ollut nuorten ohjaaminen tanssiryhmiin ja elannon tarjoaminen sitä kautta.
Iso elämänlaadun parannus täällä vuorilla liittyy sosiaaliseen kaupunkisuunnitteluun ja teknologiaan. Sen päämääränä on ollut väkivallan vähentäminen. Yksi keino on ollut eristäytyneiden lähiöiden liittäminen muuhun kaupunkiin ja niiden viihtyisyyden lisääminen. Korkealle kohoavat sähköiset liukuportaat ovat helpottaneet ihmisten arkea ja työssä käymistä.
Ratkaisevin kohennus on kuitenkin metrocable. Medellínin kaupunki toteutti vuonna 2011 hissijärjestelmän, joka kuljettaa vuorilla asuvia ihmisiä laaksossa sijaitsevan kaupungin metrolle.
Minua alueella kierrättävät paikallisoppaat Sandra Micena, 38, ja Berta Martinez, 33, muistavat hyvin ajan ennen hissiä ja liukuportaita. Nämä naiset ovat eläneet väkivallan keskellä ja ovat nyt kertomassa tarinaa positiivisesta muutoksesta, jonka välineinä ovat olleet hip hop, tanssi, graffitit, liukuportaat ja vuorihissi.
Valokuvaaja David Estrada Larrañeta asuu vaimonsa ja pienen poikansa kanssa Medéllinin kupeessa rauhallisella, maaseutumaisella asuinalueella.
”Comuna 13 -lähiön dokumentointi herätti minussa ristiriitaisia ajatuksia kuten lähes mikä tahansa yhteiskunnallinen aihe Kolumbiassa. On totta, että turismi on tuonut alueelle paljon mahdollisuuksia, mutta toisaalta se myös peittää alleen mutkikkaan ja väkivaltaisen todellisuuden.”