Pikkubussi hollantilaisia matkailijoita tuo Tighmertin majatalon pihalle innostuneen puheensorinan. Ryhmä viettää yhdessä Saharan portin suurimman keitaan majapaikoista pitkän viikonlopun.
Keitaalla ison osan vuodesta asuva eläkkeellä oleva hollantilainen taidegraafikko on järjestänyt ryhmälle mahdollisuuksia maalata ja piirtää eri puolilla aluetta.
Ryhmä käy myös Atlantin rannalle, jonne on matkaa kolme varttia. Vettä tosin löytyy paljon lähempääkin, sillä keidas on tunnettu vuosisatoja paimentolaisten keskuudessa vesivaroistaan.
Itään ja etelään aukeaa satojen kilometrien hiekkaerämaa.
Tighmertin kaltaiset keitaat ovat tutkijoiden mukaan kaikkein haavoittuvimpia luontokokonaisuuksia ilmastonmuutoksen aikana.
Matkailijoiden tuomat rahat ovat toivottu lisä pitkälti maataloudesta elävälle alueelle Etelä-Marokossa. Marokon kaakkois- ja eteläosat ovat keitaiden verkosto. Parissa sadassa isommassa keitaassa asuu vielä iso osa maan asukkaista.
Tighmertin kaltaiset isot ja pienemmät keitaat ovat tutkijoiden mukaan kaikkein haavoittuvimpia luontokokonaisuuksia ilmastonmuutoksen aikana.
Tighmertistä saa vielä viikunoita, mutta yhtenä selvänä merkkinä muutoksesta on ollut se, että Marokko on muuttunut viikunan viejästä viikunoiden tuojaksi.
Marokko ja seudun hallinto ovat yrittäneet kehittää keinoja ehkäistä historiallisten ja olosuhteisiin nähden kelvollisten keitaiden näivettymistä.
Tighmertin ainutlaatuisuutta alueen keskeisenä keitaana on kehitetty myös Suomen kehitysyhteistyössä. Suomi oli keskeisenä rahoittajana YK:n kehitysohjelman UNDP:n monivuotisessa aavikoitumisen vastaisessa hankkeesssa viiden vuoden ajan.
Vuonna 2016 päättyneen hankkeen yksi kohdemaista oli Marokon eteläosien aavikoitumisesta kärsivät alueet, niiden joukossa Guelminin seutuun kuuluva Tighmert. Toiminnan yksi keskeinen tavoite on ollut, että muutaman tuhannen asukkaan kylä pystyisi kehittämään paikallista kestävää turismia ja palveluita.
Kylään oli tarkoitus saada uusia matkailuyrittäjiä ja työtilaisuuksia. Tausta-ajatuksena oli suojella historiallista keidasta kehittämällä paikallisista raaka-aineista, kuten viikunoista uusia tuotteita ja työllistää perheitä viljelyn lisäksi matkailulla.
Elintaso keitailla on edelleen alhainen ja hankkeella ei saatu nostettua uusia perheitä paremmin elämän syrjästä kiinni.
Muutama vuosi hankkeen päättymisen jälkeen Tighmertin kyläläiset kummastelevat, mitä hankerahoilla saatiin aikaiseksi. Suurin osa kyläläisistä viljelee ja laiduntaa edelleen hengen pitimiksi.
Keitaalla kasvanut ja asuva, mutta läheisessä Guelminin vanhassa markkinakaupungissa työskentelevä Ahmed harmittelee, että kokonaisia perheitä muuttaa edelleen keitaalta. Tarkoitus oli saada etenkin nuoria jäämään.
”Mitä tästä on jäljellä”, hän kysyy ja vastaa samalla itse, ettei ”oikeastaan yhtään mitään”.
Hankkeen ajatus oli paikallisten mukaan hyvä. Osuustoiminnan lisäksi hankkeessa haluttiin tukea vähävaraisia perheitä. Turistien oli tarkoitus majoittua perheiden bed and breakfast -tyyppisissä kodeissa.
Perheitä oli kuitenkin vaikea löytää ja valikoituneet perheet eivät täyttäneet hankkeen alkuperäisiä ehtoja. Mukaan tuli perheitä, jotka eivät olleet hanketta läheltä seuranneiden mukaan sitoutuneet pidemmän ajan tavoitteisiin.
Elintaso keitailla on edelleen alhainen ja hankkeella ei saatu nostettua uusia perheitä paremmin elämän syrjästä kiinni.
”Ymmärrän, että raha houkuttelee. Mutta rahaa ei pitäisi antaa vain elämiseen”, kertoo kyläläinen. Hän ei halua muiden kyläläisten tavoin moittia omalla nimellä hankkeen toteutusta.
Kylällä toimii tällä hetkellä yksi naisten työosuuskunta hankkeen jäljiltä. Myös kylän akaasiahunajan tuottaja jatkaa osuustoimintapohjalta.
Hankkeen huonosta toteutuksesta kertoo kyläläisten mukaan esimerkiksi se, että turismia varten alueen hallinnolliseen kylään, Asiriin avattiin infopiste. Sen piti olla turismin napa: organisoida, informoida ja kehittää palveluita. Se kuitenkin suljettiin melko pian avaamisen jälkeen.
”Palkatut olivat kokemattomia eivätkä tunteneet keitaan edellytyksiä”, yksi nimettömäksi jäävä kyläläinen kertoo sulkemisen syistä.
Aavikolla on aina yksittäisiä omatoimimatkaajia, mutta omatoimimatkaajista ei paikallisten mukaan ole keitaan palveluiden ylläpitäjäksi.
Infopistettä olisi kaivattu muun muassa kertomaan siitä, mikä majoituspaikka on auki. Kyläläiset eivät itsekkään pysy perässä, mikä majoituspaikka on matkailutulojen epävarmuuden takia oikeasti toiminnassa. Esimerkiksi tienvarsikylttien perusteella voi vetää helposti vesiperän.
Läheinen Guelmin on viimeinen isompi kaupunki ennen hiekkaerämaata ja vanha paimentolaisten markkinapaikka. Turisteja kaupunki ei houkuttele, eikä sieltäkään löydä tietoa lähistön palveluista. Hanke pyöri vuosia pitkälti sen voimin, että siinä saatiin yhdistettyä rahoittajat ja alueen ihmisiä.
Hankkeen loppumisen jälkeen yhteenliittymästä ja sen palveluista ei löydä tietoa internetistä englanniksi eikä ranskaksi.
Aavikolla on aina yksittäisiä omatoimimatkaajia, mutta omatoimimatkaajista ei paikallisten mukaan ole keitaan palveluiden ylläpitäjäksi. Aavikkoon matkaajat ovat lähinnä kiinnostuneita paikallisten tavoin täydentämään varastojaan Guelminin isolta lauantaitorilta.
”Olemme menossa kuumalle lähteelle ja yövymme keitaan sijaan siellä”, kertoo vanhalla pakettiautolla miesystävänsä kanssa matkaava nuori saksalainen Catrin Sporleder.
Kyläläisten arvion mukaan keitaalle ei lopulta päätynyt kuin vain osa hankkeen miljoonapotista. Suurin osa meni kyläläisten mukaan hallintoon.
Hankerahoista toivottiin apua muun muassa kylätien parantamiseen, mistä olisivat hyötyneet myös matkailijat. Ohi kulkevalla pikitiellä kaahataan ja se ei yhdistä kyläläisiä. Myös viemärivesien käsittelystä on puhuttu pitkään, mutta ainakaan vielä ei ole ollut sen aika.
Sen sijaan hankkeen alkuvaiheissa keitaan vesipato korjattiin ja perinteinen kastelukanavaverkosto uudistettiin toimivaksi.
Hankkeesta riippumatta kylä on saanut peruskoulut. Sen sijaan kylälääkärin palveluita tarvittaisiin kipeästi nykyistä selvästi lähempää.
Paikallisten arviot hankkeen onnistumisesta ovat osittain ristiriidassa hankkeesta tehtyjen arvioiden kanssa. Esimerkiksi YK:n kehitysohjelma käyttää Marokkoa yhtenä esimerkkinä onnistuneesta hankkeesta, jossa pieniä alkutuottajia on autettu markkinoille.
Keitaan ympäristössä kelvollisesta maatalousmaasta on pulaa, ja veden loppuminen olisi monelle kyläläiselle kohtalokasta.
Suomi korostaa hankkeen parantaneen kuivuusalueiden elinkeinoja ja luonnon kestävämpää käyttöä ja hallinnointia.
Laaksossa sijaitseva Tighmertin keidas on tunnettu jo tuhansia vuosia paimentolaisten keskuudessa. Lähde ja valumavedet riittävät ylläpitämään nykyistä asukasmäärää suuremman joukon tarpeet.
Kun ilmastonmuutos heiluttelee Atlantin ilmavirtoja, uuden kuivan talven seurauksena vettä pitää kuitenkin säännöstellä.
Epätavallisen kuivat talvikaudet laajemmin koko alueella ovat tehneet laaksosta myös halutumman viljelypaikan. Keidas on houkutellut turistivirtojen sijaan banaaniviljelijöitä kasvihuoneineen.
Ensimmäisiä banaaneja odotellessa kylässä on kuitenkin jouduttu kasvaneen tarpeen takia kieltämään uusien kaivojen poraaminen isoja viljelmiä varten. Kiellot herättävät närää, mutta niillä varmistetaan veden riittäminen kaikille.
Keitaan ympäristössä kelvollisesta maatalousmaasta on pulaa, ja veden loppuminen olisi monelle kyläläiselle kohtalokasta. Valtapuu akaasioille ja pensaille ei ole tilaa maapalstoilla, jotka sateen tullen hyödynnetään tehokkaasti kotitarpeisiin.
Puut ovat Marokossa kuningaskunnan omaisuutta, samoin maaperä.
Siksi Marokon valtion toimet istuttaa puita eivät herätä kiinnostusta maaseudulla. Marokko on kamppaillut aavikoitumista vastaan jo pitkään ja saanut sen pysäytettyä. Marokon valtio kielsi kuninkaan tuella muutama vuosi sitten myös puiden kaatamisen.
”Toimet herättävät paljon vastustusta, kun puun taimia pitää suojelle vuosia ja samalla huolehtia elinympäristöstä”, sanoo johtaja Said Hajib Marokon metsäntutkimuslaitokselta.
Puut ovat Marokossa kuningaskunnan omaisuutta, samoin maaperä. Kyläläiset saavat kuitenkin viljellä maata.
Kun matkailu ei ole tuonut toivottuja lisätuloja, keitaan vesivaroja haluttaisiin käyttää nykyistä enemmän viljelyn lisäämiseen myyntiä varten. Maatalousvaltaisella alueella kilpailu on kuitenkin kovaa ja myyntiluvat ovat olleet kiven alla.
”Tuntuu, että luvat menevät niille, joilla jo on ja jotka jo tunnetaan”, kertoo yksi kyläläinen myyntiluvan saamisesta kaupungissa.
Matkailijat työllistävät toiveista huolimatta pysyvästi vain muutaman kyläläisen. Sesonkityötä on selvästi enemmän, kun eurooppalaisten kesälomakausi alkaa ja karavaanarit saapuvat.
Lohtua ovat tuoneet Euroopasta muuttaneet eläkeläiset. Kylällä asuu viitisenkymmentä kauempaa tullutta eläkeläistä. He kuitenkin asuvat omissa oloissaan ja ostavat suurimman osa tykötarpeistaan kaupungista.