”Kulttuurisen omimisen aikakautena haluan korostaa, että kaikki mitä näette, on kopioitavissa ja varastettavissa”, sanoo muotinäytöksen juontaja Jaakko Tapaninen, ja yleisö nauraa.

Olen seuraamassa Suomessa ensimmäistä kertaa järjestettävää romanimuotinäytös Gypsy Runwayta Helsingin kulttuurikeskus Caisassa. Tila on tumma, ja sen keskellä lepää catwalk, jossa mallien on tarkoitus kävellä edestakaisin esittelemässä asukokonaisuuksia. Katsojat istuvat catwalkin ympärillä ja odottavat näytöksen alkamista.

Ilmassa tuoksuu kuohuviini. Jännityksen voi aistia. Alkumaljat on juotu, ja esitys alkaa.

Sitten viulu soi. Kaviot kopisevat lattiaan. Tilaan astelee oikea suomenhevonen ja 70-luvun romanimuotia esittelevä pariskunta. Hevosen ja pariskunnan myötä syvä arvokkuus huokuu tilaan ja leviää yleisön ympärille.

Vuonna 2018 Helsinkiin rantautui ensimmäistä kertaa afrikkalaista muotia esittelevä African Fashion Festival. Kiinnostus eri kulttuurien muotia kohtaan on Suomessa kasvamassa, ja ihmiset leikittelevät ja jäljittelevät pukeutumisessaan eri tyylejä.

Suomen romanit ovat tiettävästi ainut Euroopassa asuva romanivähemmistö, joka yhä pukeutuu perinnevaatteisiin.

”Päätin tehdä romanimuotinäytöksen, koska sitä ei ole tehty Suomessa ollenkaan, tuskin missään päin maailmaa. Valtaväestöä on kuitenkin aina kiinnostanut, mistä Suomen romanit ovat tulleet, ja kulttuuriin liittyvä mystisyys kiehtoo”, pohtii muotinäytöksen suunnittelija ja toteuttaja, itsekin romani Desiree Baltzar. 

Baltzar puhuu itsestään mustalaisena, kuten monet muutkin romanitaustaiset ihmiset. Baltzar on suunnitellut kaikki muotinäytöksen puvut. Ne on ommellut Elisabet Friman. Näytös on tehty yhteistyönä Yhteiset Lapsemme ry:n kanssa.

”Tavoitteenani on ollut yhdistää romaniasujen perinteet boheemiin tyyliin. Olen halunnut leikitellä”, Baltzar korostaa.

Seuraavaksi leveästi hymyilevä nainen kantaa yllään punaista ruutumekkoa, tumman kastanjan sävyiset kiharat keinuvat olkapäillä, hiuskoru kimmeltää. Kaiuttimista kantautuu espanjankielinen, rytmikäs musiikki. Hän ottaa suoraa katsekontaktia katsojiinsa. Malli ja yleisö ovat selkeästi vuorovaikutuksessa keskenään.

”Olen halunnut, että mallit ovat mahdollisimman luonnollisia lavalla. Pääosassa on muoti”, Baltzar sanoo.

Kontaktia ottava malli kantaa näytöksen vanhinta pukua, 1800-luvun punaista ruutumekkoa. Näytöksessä esitellään romanimuotia 2000-luvulle asti.

”1800-luvun mekolla ei ole mitään tekemistä sametin kanssa”, Balzar korostaa.

Olen itse luullut, että samettimekko on ollut romaneilla siitä lähtien, kun he ovat saapuneet Suomeen. Ensimmäiset romanit tulivat jo 1500-luvulla Varsinais-Suomeen ja Ahvenanmaalle nykyisen Ruotsin alueelta.

”1500-luvulta lähtien romanit ovat halunneet pukeutua samalla tavalla kuin muukin väestö, talonpoikaistyyliin. 1800-luvulla he loivat oman muodin ja vähitellen 1900-luvulla syntyi samettihame”, Baltzar kertoo.

Myös korut naisilla niin arjessa kuin juhlassa ovat olennainen osa pukeutumista.

Kun kontaktia ottava malli on palannut esiintymislavan taakse, juontaja kutsuu sisään seuraavan puvun kantajan. Ollaan 1950-luvulla: järjestettiin olympialaiset, tuli coca cola ja rocken’roll.

Tuolloin mustat silkkihameet ja röijyt eli pitsiset puserot olivat vakiinnuttaneet asemansa romaninaisen asuna. Mustaa silkkihametta nainen kantaa arvokkain askelin, kulkee edestakaisin.

Lopulta nainen pysähtyy catwalkille ja alkaa laulaa. Ilmaan lehahtaa espanjankielinen sävelmä, joka kietoo yleisön ympärilleen. Nainen paljastuu laulaja Hanna Marshiksi.

Yllätyn, kun kuulen, että samettihame voi painaa jopa kymmenen kiloa! Kangasta hameen sisään saattaa kertyä yhdeksän metrin verran. Tytöt ryhtyvät käyttämään mustaa silkkihametta yleensä 16-17-vuotiaana. Baltzarin mukaan samettihameen pukeminen merkitsee romaninaiselle aikuistumista ja naiseuden kokemista. Myös vaatetuksesta syntyvä arvokkuuden kokemus on olennainen osa romaninaisen identiteettiä.

”Yksi malleistani totesi harjoitusten lomassa, ettei ole aiemmin kokenut minkään vaatetuksen synnyttävän vastaavanlaista arvokkuuden kokemusta kuin minkä samettihame synnyttää ”, Baltzar sanoo.

Marshin laulun jälkeen seuraava malli astelee lavalle mustassa mekossaan, jonka juontaja kertoo poikkeavan perinteisestä suomalaisesta romanimuodista.

”Romanimuoti maailmalla eroaa paljon Suomen vastaavasta muodista. Esimerkiksi espanjalaiset ja ranskalaiset pukeutuvat enemmän kankaisiin. Etelä-Euroopassa muotia voisi enemmänkin kuvailla flamencomaiseksi”, Baltzar pohtii.

Flamenco kieltämättä tulee mieleeni, kun lavalle saapuvat seuraavaksi viulu, kitara ja rummut. Musiikki valtaa tilan, ja malli Sofia Tapaninen alkaa tanssia. Hän viuhtoo huiviaan ilmassa, lyö jaloillaan rytmiä, tanssii sydämensä kyllyydestä.

Musiikki kiihtyy.

Lopulta musiikki on niin nopeaa, että tanssin on loputtava. Tanssija kumartaa, suoristaa ilmassa liehuneen huivin kaulaansa ja lähtee lavalta punaiset huulet loistaen.

Tapahtumassa nähdään myös miesten asukokonaisuuksia, naisten juhla-asuja, nuoren naisen polvet peittävä hame yhdistettynä bleiseriin ja räväkämpää nuorisomuotia. Häitäkin vietetään.

Baltzar iloitsee, että romanit itse pitävät muotinäytöksestä. Hän toivoo, että sekä romanit että valtaväestö – ihan kaikki suomalaiset – saisivat ideoita pukeutumiseen näytöksen avulla. Suurin osa näytöksen malleistakin on muita kuin romanitaustaisia.

”Romanimuodista voi kuka tahansa inspiroitua ja soveltaa omaan pukeutumiseensa!”