Helsinkiläisen lähiön liiketilassa toimivassa sekatavarakaupassa myydään etnisiä elintarvikkeita, kosmetiikkaa ja hiuslisäkkeitä. Tilassa on väliseinä ja sen takana kokoontuu kristillinen seurakunta. Paikalla on aikuisia ja lapsia, nuorimmat sylivauvoja. Tunnelma on rento: ihmisiä tulee ja menee, ruokia kannetaan sisään, lapset puuhastelevat keskenään.
Tilaisuus alkaa täsmällisesti, mutta seurakuntalaisia virtaa sisään vielä pitkään tilaisuuden jo alettua – osallistujien aikakäsitys vaikuttaisi joustavalta. Kokouksen lopussa väkeä on koolla jo kolmisenkymmentä.
Christian Revival Movement -nimisen seurakunnan pastori, karismaattinen Morris Isiguzo toivottaa kaikki joukkoonsa tervetulleiksi.
”Yhteisöömme kuuluu kristittyjä useista Afrikan maista, esimerkiksi Nigeriasta, Angolasta ja Kongosta. Vastaavia seurakuntia on Helsingin seudulla yli kymmenen ja niiden johtajat kokoontuvat kerran kuussa rukoilemaan yhdessä”, Isiguzo sanoo.
Hän itse tuli Suomeen Nigeriasta seitsemäntoista vuotta sitten. Afrikan väkirikkaimman maan väestöstä noin 50 prosenttia on muslimeja, kristittyjä on 40 prosenttia ja loput perinteisten uskontojen harjoittajia.
Morris Isiguzon lapsuudenperhe oli kristitty, mutta hän itse koki herätyksen vasta Suomessa vuonna 2013. Isiguzo perusti tämän oman seurakuntansa ensin kotinsa olohuoneeseen. Toiminta on maksutonta, mutta jumalanpalveluksissa kerätään vapaaehtoinen kolehti.
Isiguzolla on Suomessa vaimo ja neljä lasta ja arkisin hän työskentelee juuri tässä samaisessa kiinteistössä kaupan puolella. Hän arvostaa Suomessa rauhaa ja turvaa ja sen tarjoamaa mahdollisuutta aloittaa uusi, hyvä elämä.
Helsinki on yhä monikulttuurisempi ja kansainvälisiä seurakuntia on enemmän ja enemmän. On helppo ymmärtää, että kotimaansa jättäneelle henkilölle, jolla usein on rankkoja kokemuksia takanaan, uskonnollinen yhteisö on tärkeä.
Think Africa-yhdistys vahvistaa afrikkalaista diasporaa ja edistää yhteistyötä Suomen ja Afrikan maiden välillä. Yhdistyksen edustaja Wende Luvinga kertoo, että seurakunta voi olla tukena kotoutumisessa, ja auttaa esimerkiksi asunnon, työpaikan tai kielikurssin löytämisessä.
Pastori Isiguzon assistenttina toimii Suomessa 16 vuotta asunut Kingsley Nwaokoro. Kotimaassaan Nigeriassa vastaavaan seurakuntaan kuulunut mies tuli Suomeen kristittyjen kulttuurivaihto-ohjelman kautta.
”Sitten tapasin vaimoni ja loppu on historiaa. Olen kotiutunut hyvin, minulla on työpaikka ja ihana perhe”, Nwaokoro sanoo.
Vaikka Isiguzon johtama seurakunta ei edusta mitään tiettyä kristillistä suuntausta, sen jumalanpalveluksissa on helluntailaisia piirteitä.
”Seurakuntalaiset ovat meille rakkaita ystäviä, ja tapaamme toisiamme paljon.”
Pastorin vaimo Terhi Isiguzo on miehensä tukena seurakunnan arjessa. Sunnuntain jumalanpalveluksen lisäksi seurakunnan toimintaan kuuluu myös pyhäkoulu lapsille, kuoro ja rukouskokouksia.
”En ole erityisen uskonnollisesta perheestä, mutta mieheni myötä uskonnosta on tullut tärkeä osa elämääni. Seurakuntalaiset ovat meille rakkaita ystäviä, ja tapaamme toisiamme paljon. Minusta on mukavaa, että lapset ovat mukana kokoontumisissa ja kaikki hoitavat heitä yhdessä”, Terhi Isiguzo sanoo.
Wende Luvinga Think Africa-yhdistyksestä kertoo olevan tavallista, että kansainvälisen seurakunnan jäsenet kokoontuvat yhteen myös erilaisiin perhejuhliin kuten häihin, tai tukemaan toisiaan perheenjäsenen kuoleman hetkellä.
Kirkko tarjoaa yhteisön, johon kuulua ja paikan, jossa olla oma itsensä, kodin kaukana kotoa.
Seurakunnan kokoontuminen alkaa englanninkielisillä, hengellisillä lauluilla, jotka lauletaan seisten. Terhi Isiguzo säestää lauluja salin edessä sähköuruilla.
Nuorimmat lapset ohjataan viereiseen lastenhuoneeseen leikkimään ja pyhäkouluun ja oven takaa kuuluu välillä iloisia kiljahduksia. Lasten ei täällä odoteta istuvan kokouksessa hiljaa paikoillaan ”kuin kirkossa”. Siksi he odottavatkin innolla viikoittaisia tapaamisia kavereiden kanssa.
Kingsley Nwaokoro rukoilee alkurukouksen ja tilaisuus jatkuu lauluilla ja rukouksilla. Moni seurakunnan jäsen tulee vuorollaan salin eteen laulamaan ja ylistämään. Välillä kaikki on yhtä kakofoniaa, kun kukin rukoilee ääneen omaa rukoustaan.
Morris Isiguzo kutsutaan saarnaamaan taputuksien saattelemana. Välillä Isiguzo lukee otteita Raamatusta ja moni salissa lehteilee omaa Raamattuaan. Välillä seurakunta vastaa ”Aamen!” tai ”Halleluja!”
Siinä samassa lapset kutsutaan paikalle. Salin eteen kannetaan täytekakkuja ja onnittelulaulu kajahtaa. Lähes joka kokoontumisella juhlitaan yhdessä jonkun syntymäpäivää. Tällä kertaa nuoria synttärisankareita on joukossa kaksi: Ugomsinachi täyttää kaksi, Obi kuusi vuotta.
Tilaisuus päättyy yhteislauluun I love this family of God ja loppurukoukseen. Virallisen osuuden jälkeen moni kiertelee kättelemässä ja toivottamassa toisilleen siunausta hymyssä suin. Lopuksi syödään päivällistä yhdessä: kanaa, mausteista riisiä ja salaattia sekä tietysti syntymäpäiväkakkua.
”Oman yhteisön löytäminen on todella tärkeää, ensimmäisiä järjestettäviä asioita uudessa asuinpaikassa.”
Pastorin assistentti Kingsley Nwaokoro kertoo käyneensä tutustumassa myös suomalaiseen luterilaiseen seurakuntaan.
”Tunnelma oli erilainen kuin täällä, rauhallisempi. Kristityt ovat kuitenkin aina kristittyjä riippumatta siitä, miten he uskontoaan harjoittavat”, hän sanoo.
Toinen esimerkki erityisesti pääkaupunkiseudun kansainvälistymisestä löytyy Helsingin Kampista, jossa toimii kansainvälinen IfChrist Church-seurakunta. Yhteisöön kuuluva Barry Owiti tuli vanhempiensa kanssa Keniasta 7-vuotiaana, 14 vuotta sitten. Tuolloin Helsingissä oli vain pari kansainvälistä seurakuntaa. Owitin vanhemmat ovat kristityistä perheistä ja he halusivat perustaa oman seurakunnan. Yhteisössä on mukana ihmisiä, jotka ovat tulleet esimerkiksi Afrikasta, Australiasta ja Intiasta sekä suomalaisia lähetystyössä olleita, jotka ovat kohdemaissaan tottuneet ja mieltyneet eloisaan, kansainväliseen ilmapiiriin.
”Kun kristitty jättää kotimaansa, viimeisessä rukouksessa pyydetään, että Jumala johdattaisi uudessa maassa sopivaan seurakuntaan. Oman yhteisön löytäminen on todella tärkeää, ensimmäisiä järjestettäviä asioita uudessa asuinpaikassa”, Barry Owiti sanoo.