Ovella kaikille osallistujille jaetaan käsidesi ja kankainen kasvomaski pienessä mustassa silkkipussissa. Kattoterassilla drinkit tarjoillaan ympäristöystävällisesti kierrätetyistä lasipulloissa.
Saksofonisti soittaa taustalla ja aurinko laskee Kenian pääkaupungin Nairobin tornitalojen yllä. Näkymät isolta terassilta yli Westlandsin yläluokkaisen kaupunginosan ovat huikeat.
Ihmisiä valuu hiljalleen sisään luovia työtiloja tarjoavan Nairobi Garagen järjestämään drinkkitilaisuuteen. Se järjestetään asiakkaille, joista suurin osa on startup-yrityksiä. Nyt juhlistetaan sen lisäksi myös uutta yhteistyötä innovaatiokeskittymä Metta Nairobin kanssa.
Nairobi Garage tarjoaa työtiloja startupeille, ja Metta Nairobi puolestaan toimii alustana, jonka kautta startupit voivat kasvaa, solmia kontakteja ja löytää rahoittajia. Yhdessä Nairobi Garage ja Metta Nairobi muodostavat Kenian suurimman innovaatioyhteisön, sanoo Esther Mwikali, jälkimmäisen toimitusjohtaja.
Keniaa tunnetaan innovaation kehtona. Mobiilimaksusysteemi Mpesa lienee maan tunnetuin keksintö, ja se on lähes jokaisen kenialaisen käytössä. Toinen usein mainittu on datankeräysalusta Ushahidi, jota kehitettiin vuonna 2008 kartoittamaan vaalien jälkeistä väkivaltaa.
”Tarvitsemme enemmän ratkaisuja, jotka tulevat pyramidin pohjalta eli olisivat köyhimmille suunnattuja.”
”Keniassa yli puolella väestöstä on nykyään matkapuhelin, kiitos Mpesan. Se avasi ovet, ja nyt löytyy helposti saatavilla olevia ratkaisuja myös finanssi- maanviljely ja terveysteknologiassa”, Mwikali sanoo.
Digitaalinen kuilu on tietenkin yhä olemassa, mutta se pienenee hänen mukaansa koko ajan.
”Se on kuitenkin selvää, että tarvitsemme enemmän ratkaisuja, jotka tulevat pyramidin pohjalta eli olisivat köyhimmille suunnattuja. Siellä on kuitenkin suurin osa ihmisistä. Nairobi on vain pieni osa sitä, mitä koko maassa tapahtuu.”
Siinä missä Mpesa on helpottanut rahan lähettämistä maan sisällä ja ihmisten välillä, suuret rahansiirtopalvelut kuten TransferWise ja World Remit helpottavat rahan lähettämistä ulkomailta Keniaan. Ja se summa ei ole pieni: Maailmanpankin mukaan se on jopa kolme prosenttia Kenian bruttokansantuotteesta.
Tästä Alistair Gould ja Brian Muriu haluavat siivun uudella Tulix-sovelluksellaan, joka tulee markkinoille ensi vuonna.
He juovat olutta tölkeistä Nairobi Garagen kattoterassilla ja juttelevat kollegoiden kanssa.
”Kun lähettää rahaa ulkomailta ei pysty määrittämään, mihin se menee. Vaikka lähettäisi koulumaksuja varten, se saattaa mennä ihan muualle. Sovelluksemme avulla ihmiset voivat lähettää rahaa tiettyyn tarkoitukseen”, aiemmin 15 vuotta investointipankkiirina työskennellyt Alistair Gould kertoo.
”Afrikkaan lähetettiin 84 miljardia dollaria viime vuonna, mutta kukaan ei tiedä mihin rahat menevät, kellään ei ole sitä dataa.”
Rahaa voi siis pian lähettää suoraan koululle tai sairaalaan, tai sovelluksessa olevaan “koriin”, josta sitä voi käyttää vain tiettyjen tuotteiden tai palveluntarjoajien laskuihin.
”Minulla on paljon sukulaisia ulkomailla, ja he lähettävät minut aina asioimaan puolestaan. Osta tuo talo, maksa tuo lasku… Afrikkaan lähetettiin 84 miljardia dollaria viime vuonna, mutta kukaan ei tiedä mihin rahat menevät, kellään ei ole sitä dataa. Ajattele, mitä kaikkea se tieto voi tuoda mukanaan”, Brian Muriu sanoo.
Keniassa uniikkia on se, että täällä työskennellään niin massiivisten ongelmien äärellä, ja yritetään löytää niihin ratkaisuja, sanoo Hannah Clifford, Nairobi Garagen johtaja.
”Ruoka, turvallisuus, terveydenhuolto, logistiikka, kuljetus… Siinä missä viranomaiset ovat epäonnistuneet ratkaisemaan suuria ongelmia, teknologia tulee tilalle. Täällä ei kehitetä viininmaistelusovelluksia tai lifestyle-tyylistä teknologiaa, vaan teknologian avulla ratkaistaan valtavia ongelmia koko yhteiskunnassa”, hän sanoo.
Monella ei esimerkiksi ole varaa vakuutukseen, koska pitäisi maksaa heti koko vuodesta. Keniasta löytyy ratkaisuja, missä maksat vakuutuksen vain viikosta tai jopa päivästä.
Esther Mwikali mainitsee Twiga Foodsin, joka sai alkunsa Nairobi Garagen tiloissa. Se työllistää nyt yli tuhat ihmistä yhdistämällä maanviljelijöitä ja kauppiaita. Terveysalalla on esimerkiksi Dahabo-niminen innovaatio, jossa kerätään dataa ja tarjotaan neuvolatyylistä apua raskaana oleville naisille Kenian pohjoisosissa, missä suurin osa elää paimentolaisina ja äitikuolleisuus on korkea.
”Ajatelkaa mitä mahdollisuuksia on koulutuksen saralla, slummin lapset voivat oppia teknologian avulla! Mielestäni olisi myös tärkeää tukea enemmän viihdealaa ja luovia aloja”, Mwikali sanoo.
“Printing” “Photocopy” “Mpesa Agent” “Music download”, lukee kyltissä. Pikkuruisessa kopissa aivan junaradan vieressä kiberalaisella Victorilla on pieni puoti. Sinne ihmiset voivat tulla tulostamaan, kopioimaan tai vaikka lataamaan musiikkia netistä.
”Suurella osalla ei ole nettiä, joten pientä maksua vastaan lataan heille musiikkia tikulle”, hän kertoo.
Victorin koppi sijaitsee Kiberassa, Nairobin tunnetuimmassa slummissa. Täällä teknologiasta muistuttavat lähinnä lukuisat Mpesa-kopit. Ne toimivat niin, että asiakas voi joko nostaa käteistä mobiilitililtään tai lisätä rahaa mobiilitilille. Lähes kaikkialla voi tietenkin maksaa mobiilirahalla.
Victorin koppia vastapäätä sijaitsee Kibera Town Centre. Se on eräänlainen nuorisotalo, missä järjestetään kursseja ja annetaan slummin nuorille mahdollisuuksia kouluttaa ja kehittää itsensä.
Westlandsin startup-skene on vain muutaman kilometrin päässä, mutta tämä on täysin eri maailma.
Sieltä löytyy myös suihkuja, vessoja, pesukoneita ja ilmainen wifi. Nyt toiminta on kuitenkin vähäistä koronapandemian takia.
Yhdessä luokassa joukko nuoria opettelee koodaamaan. Koneet ovat kuitenkin vanhoja, ja opettaja kirjoittaa tussilla valkoiselle taululle. Westlandsin startup-skene on vain muutaman kilometrin päässä, mutta tämä on täysin eri maailma.
“Studio”-kylttiä seuraamalla löytyy pikkuruinen koppi, ja sen sisältä muusikko Futwax, eli Daniel Owino.
”Ongelmamme täällä on, että ihan kaikki puuttuu. Jos järjestän jonkun tapahtuman, moni nuori tulee ja kertoo haluavansa esiintyä. Mutta kukaan ei osaa soittaa mitään instrumenttia. Heillä ei ole mitään perusedellytyksiä olla luovia ja kehittää itseään. Jos minulla olisi mahdollisuus, haluaisin auttaa heitä”, hän sanoo.
Se kuvastaa yhteiskuntaa muutenkin: halu tehdä musiikkia on kova, mutta mahdollisuudet opetella soittamaan puuttuvat.
Futwax tekee nyt musiikkia tässä Kibera Town Centren pikku kopissa, ja lataa kappaleitaan Youtubeen. Suuret katsojaluvut kuitenkin puuttuvat.
Futwax oli aiemmin itse moottoripyöräkuski – ammatti, jonka moni nuori slummissa valitsee, koska muuta ei ole. Hän kuskasi moottoripyörällään tavaraa ja ihmisiä.
”Suurin osa kuskeista ei kuitenkaan edes tiedä mitä tehdä, jos moottoripyörään tulee pieni vika. Moni on jättänyt koulun kesken, jos edes aloittivat, eikä heillä ole mitään perustaitoja.”
Teknologia on ratkaissut todella suuria ongelmia Keniassa, toteaa Catherine Gicheru. Hän on teknologia-alan veteraanitoimittaja, joka on perustanut maahan muun muassa faktantarkistusalusta PesaCheckin. Teknologia-hypessä ei saa kuitenkaan unohtaa maan köyhimpiä, hän sanoo.
”Meidän pitäisi ratkaista ongelmat alhaalta ylös eikä toisinpäin. Kysyä köyhimmiltä mitä he haluavat ja sen jälkeen miettiä, voimmeko käyttää teknologiaa ongelmien ratkaisemiseen. Tästä puhutaan paljon, mutta tehdään vähän.”
”Sovelluksesta riippumatta tarvitsen edelleen sen ihmisen, jotta lehmäni voi synnyttää turvallisesti.”
Nyt hienot ratkaisut tulevat herkästi ylhäältä, ja sen jälkeen niitä yritetään soveltaa ruohonjuuritason ongelmiin. Matkalla unohtuu, että esimerkiksi Kiberassa ei ole kunnolla sähköjä tai nettiä tai että Kenian maaseudulla on useita mobiiliverkon katvealueita.
Samalla pitää muistaa, että pelkkä teknologia itsessään ei ratkaise mitään ongelmaa.
”Teknologia auttaa yhdistämään ihmisiä. Mutta sovelluksesta riippumatta tarvitsen edelleen sen ihmisen, jotta lehmäni voi synnyttää turvallisesti”, hän sanoo.
Koronapandemia on osoittanut etenkin terveys- ja koulutusteknologian puutteita, Gicheru sanoo. Keniassa koulut menivät kiinni maaliskuussa. Kotiopetukseen ei ollut edellytyksiä, vaikka paperilla oli strategioita ja teknologisia ratkaisuja oli saatavilla. Ne vaan eivät toimineet oikeassa maailmassa.
Tämän huomasi myös Kenian maanohjelman johtaja Elisha Gura suomalaisesta Fida-järjestöstä.
”Olimme jo aiemmin yrittäneet edistää digitaalista oppimista, ja kaupungeissa se toimi, koska täältä löytyy tarpeellinen infrastruktuuri. Maaseutu on sitten eri tarina.”
Maaseudun opettajat ovat usein huonommin koulutettuja kuin kaupunkien opettajat, ja sen lisäksi heillä ei ole yhtä hyvin pääsyä internetiin ja sähköön. Fida mietti pandemian alussa, miten IKT-taitoja voitaisiin kehittää maaseudulla. Järjestö on nyt kouluttanut opettajia Kenian rannikolla, jotta he voisivat käyttää kännyköitään opetuksessa.
”Hallituksella on digitaalinen portaali opettajille, mutta moni opettajista ei tiennyt sen olemassaolosta tai heillä ei ollut pääsyä siihen.”
Fida myös huomasi, että ensimmäisenä piti opettaa ihan perustavanlaatuisia taitoja esimerkiksi siitä, miten puhelin toimii.
Solidaarisuus-järjestössä nähtiin koronapandemian aikana kasvua digitaalisilla alustoilla, kun tavalliset tapaamiset ja koulutukset jäivät pois.
Tärkeää siinä oli kuitenkin se, että oltiin samassa tilanteessa missä köyhimmätkin – eli yritettiin ottaa yhteyttä tekstiviestitse ja Facebookin kautta. Facebookia saa usein käyttää ilmaiseksi, ja järjestö kasvatti seuraajamääränsä siellä, kertoo Airi Kähärä, Solidaarisuuden alueellinen johtaja Keniassa.
Tekstiviesteillä lähetettiin tietoa esimerkiksi tulevista Facebook-keskusteluista, jotka käsittelivät perheväkivaltaa ja tyttöjen ympärileikkausta.
Westlandsin kattoterassilla ilta tummenee ja koronapandemian takia voimassaoleva ulkonaliikkumiskielto häämöttää.
Nairobin startup-piireissä on myös paljon valkoisia ihmisiä, ja esille nouseekin usein kritiikki siitä, miten monen yrityksen johtaja on valkoinen.
”Keniassa löytyy rahaa, katso vaikka näitä ympärillä nousevia tornitaloja. Jos vain osa siitä rahasta menisi kehittämään startupeja todistaisimme valtavaa muutosta.”
Kasvojentunnistusteknologiassa on huomattu, että se ei tunnista tummia kasvoja yhtä hyvin kuin vaaleita. Jos teknologia on länsimaissa kehitetty, ratkaiseeko se sitten ongelmia Afrikassa?
”Puhutaan usein mustista perustajista ja valkoisesta rahasta. Keniassa löytyy rahaa, katso vaikka näitä ympärillä nousevia tornitaloja. Jos vain osa siitä rahasta menisi kehittämään startupeja todistaisimme valtavaa muutosta”, Esther Mwikali sanoo.
Raha tulee usein Silicon Valleysta. Mwikali sanoo, että sieltä tietenkin mieluummin rahoitetaan tuttujen projekteja.
”He tulevat tänne hienoine yliopistotutkintoineen. Parasta on, jos he voivat ottaa paikallisen partnerin tulkkaamaan paikallista kontekstia. Köyhyyden vähentäminen on edelleen suurin haasteemme, ja olemme Silicon Valleyta varmaan sata vuotta jäljessä.”
Mwikali mielestä valkoisesta rahasta on turha valittaa, jos ei itse investoi. Samalla hän näkee hyötyä siitä, että ulkomaiset sijoittajat usein ymmärtävät, miten bisnes voi kasvaa ja levitä myös maan rajojen ulkopuolelle.
”Kenia voisi olla innovaatiokeskittymien top-kympissä maailmassa. Meitä kannattaa pitää silmällä. Mutta tarvitsemme lisää sijoittajia, suuryhtiöitä ja myös hallituksen mukaan tähän, jotta voimme täysin tukea innovaatioyhteisöä.”
