Kun maailmanlaajuinen koronaviruspandemia sulkee kaupunkeja ja kokonaisia yhteiskuntia, moni koululainen ympäri maailmaa jää ilman päivittäistä lounastaan.
Maaliskuun lopulla YK:n Maailman ruokaohjelma (WFP) julkaisi kartan, johon päivittyy tieto koulujen sulkemisesta eri puolilla maailmaa sekä niiden lasten määrästä, jotka eivät tämän vuoksi enää saa kouluruokaa.
Tämänhetkisten tietojen mukaan heitä on jo lähes 370 miljoonaa.
Kuinka vakavasta asiasta on kyse?
WFP:n kouluruokaohjelman johtajalla Carmen Burbanolla on vahva viesti, eikä se koske vain koululaisia: COVID-19-pandemia uhkaa koko ihmiskuntaa.
Huhtikuun alussa pandemian vaikutukset näkyivät tavalla tai toisella 194 maassa – eli lähes kaikkialla.
Näiden maiden joukossa on 74 sellaista maata, joissa Maailman ruokaohjelma toimii.
Pandemian myötä käyttöön otetut rajoitukset vaikeuttavat kuitenkin ohjelman toimintaa. Esimerkiksi karanteeniajat vaikuttavat humanitaaristen työntekijöiden liikkuvuuteen sekä ruoan, polttoaineen ja peruspalvelujen saatavuuteen.
”WFP on etulinjassa auttamassa nälkäisiä ihmisiä, ja nälkäiset ihmiset ovat usein heikosti varautuneita pandemiaan. COVID-19 vaarantaa WFP: n toiminnan maailmanlaajuisesti ja sitä kautta 87 miljoonan ihmisen elämän ja toimeentulon ympäri maailmaa” Burbano sanoo.
Koululaisten ahdinkoon on vaikuttanut tietysti eniten koulujen sulkeutuminen. Myös Suomessa keskusteluun on noussut huolestuneita äänenpainoja pienituloisten perheiden toimeentulosta epidemia-aikana.
Burbanon ja koko ruokaohjelman huolenaiheena ovat kuitenkin ennen muuta maailman köyhimmät. Ohjelman arvion mukaan kouluja sulkemisen vuoksi yli 12 miljoonaa lasta ei enää saa WFP:n kouluruokaa. Määrän odotetaan kasvavan tulevina päivinä ja viikkoina.
Osalle lapsista ruokaohjelman kouluruoka on päivän ainoa ateria.
Aivan erityisesti Burbanoa huolestuttavat sellaiset lapset, jotka elävät vaikeissa olosuhteissa, kuten sota- tai katastrofialueilla tai pakolaisleireillä.
”Näille perheille nämä ovat vaarallisia aikoja. Vaakakupeissa tasapainoilevat elämä ja kuolema. Osalle lapsista ruokaohjelman kouluruoka on päivän ainoa ateria tai välipala tai ainakin merkittävä osa päivittäisestä ravintoaineiden tarpeesta”, hän sanoo.
Maissa, joissa on korkea köyhyysaste, WFP tarjoaa annoksia myös vietäväksi kotiin, jolloin ne hyödyttävät myös nuorempia sisaruksia. Koululaisten lisäksi tilanne on siksi ongelmallinen kokonaisille köyhille perheille.
”Haavoittuvilla alueilla, joilla WFP toimii, kouluruoan keskiarvo on kymmenen prosenttia perheen tuloista. Jos perheessä on enemmän lapsia koulussa, tämä voidaan kertoa perheen lasten lukumäärällä”, Burbano sanoo.
”On sanomattakin selvää, että tämä on vaativa tilanne monille ihmisille. Jos myös vanhemmat ovat menettäneet tuloja koronakriisin vuoksi, vaikutus voi olla tuhoisa.”
Toimintaansa kouluruokaohjelma pyrkii jatkamaan COVID-19-kriisin aikana, mutta kuitenkin siten, että koululaisten ja ohjelman henkilöstön terveys ja turvallisuus eivät vaarannu.
”Maissa, joissa koulut ovat edelleen avoinna, ensisijaisena tavoitteena on varmistaa, että hygieniaa ja elintarvikkeiden turvallisuutta koskevia normeja noudatetaan ja että sosiaalisen etäisyyden avulla pyritään vähentämään infektioita”, Burbano sanoo.
On käymässä selväksi, että COVID-19-epidemialla on tuhoisa vaikutus talouteen.
Maissa, joissa koulut ovat suljettuina, WFP punnitsee nyt mahdollisia vaihtoehtoja, kuten ruoan kotiinkuljetusta ja käteisvarojen tai ruokakuponkien toimittamista.
”Esimerkiksi Libyassa WFP jakaa yhteistyössä paikallisten opettajien kanssa lapsille ja heidän perheilleen energiapatukoita. Niillä on tarkoitus kattaa lasten ja enintään viiden perheenjäsenen ravitsemustarpeet viiden päivän ajan. Opettajat ja koulujen ruokailun yhteyspisteet on koulutettu varmistamaan pakettien turvallinen toimitus talosta taloon.”
Burbano vetoaa sekä kehittyneiden ja kehittyvien maiden hallituksiin ympäri maailmaa, jotta ne varmistaisivat, että koululaiset saavat jatkossakin aterioita, vaikka koulut olisivat kiinni.
Kaiken kaikkiaan COVID-19-pandemian seuraukset jatkuvat hänen mukaansa pitkälle tulevaisuuteen.
Esimerkiksi pandemian aiheuttama talouden taantuma vaikuttaa monien maiden kehitykseen ja humanitaariseen tilanteeseen.
”On käymässä selväksi, että COVID-19-epidemialla on tuhoisa vaikutus talouteen ja humanitaaristen perustarpeiden tyydyttämiseen tarvittavien tarvikkeiden saatavuuteen”, Burbano sanoo.
Tämä taas rasittaa entisestään niitä hallituksia ja kansoja, jotka jo entuudestaan kamppailevat taloudellisten häiriöiden, siirtolaisuuden, ilmastonmuutoksen, sosiaalisen tai poliittisen epävakauden ja konfliktien kanssa.
”Ennen kriisin syntymistä olimme jäljessä aikataulusta monien kestävän kehityksen tavoitteiden saavuttamisessa, ja tämä tilanne tulee vaikuttamaan selvästi pitkän aikavälin kehitystyöhön.”