Prahalaisessa baarissa ilma on tupakansavusta niin sakea, että ilmaan voisi piirtää kuvioita, ja ne jäisivät paikoilleen leijumaan. 21-vuotias nainen havahtuu siihen, että baarissa on yksinäinen piano, jota kuka tahansa halukas voi soittaa. Nainen on suomalainen, kulttuurituotannon vaihto-opiskelija. Hän päättää soittaa pianoa ja laulaa. Nainen huomaa laulaessaan, että Prahassa hän saa vapaammin olla oma itsensä kuin Suomessa. Unelma laulajuudesta on elänyt lapsesta asti.

Kuusi vuotta myöhemmin sama nainen julkaisee Suomessa ensimmäisen musiikkialbuminsa nimeltään Prologue. Tämä nainen on Kirkkonummelta kotoisin oleva Julia Palmu, taiteilijanimeltään Julia Adal. Albumia on työstetty ja äänitetty kolmessa maassa: Tsekissä, Kolumbiassa ja Suomessa. Levyllä Palmu laulaa niin englanniksi, suomeksi kuin espanjaksi.

”Olin nuori ja epävarma. Laulaminen ja oman musiikin esittäminen jännittivät. Tšekissä kuitenkin sain rohkaisua omaan tekemiseeni, kun laulamistani kehuttiin baareissa, joissa esiinnyin.”

”Ymmärsin, että kun unelmansa eteen tekee töitä, asioita alkaa tapahtua.”

Palmun musiikillinen ilmaisu vapautui Prahassa myös siksi, että maa oli hänelle tuntematon. Vaikka hän mokaisi tai nolaisi itsensä, ainakaan kukaan ei tuntisi häntä.

Palmu kuitenkin oivalsi pian, että muiden mielipiteillä ei ole suurta merkitystä.

”Tärkeintä on antaa vain mennä ja seurata unelmiaan. Ymmärsin, että kun unelmansa eteen tekee töitä, asioita alkaa tapahtua”, Palmu toteaa.

Myöhemmin hän muutti vuokra-asuntoon, jossa huonetoveriksi paljastui sattumalta slovakialainen viulisti ja laulaja. Tuo muusikko oli Nina Marinová, jonka yhtye Nina Rosa on nykyään kotimaassaan arvostettu ja kriitikoiden ylistämä. Marinová alkoi kannustaa Palmua säännölliseen esiintymiseen.

”Perustimme Ninan kanssa yhtyeen nimeltä Les Flatmates. Lauloimme molemmat sävellyksiämme. Minä soitin kitaraa, ja Nina viulua”, Palmu sanoo.

Esiintymiset ulottuivat vähitellen Prahan lisäksi muihinkin itäisen Keski-Euroopan maihin. Uusia lauluja syntyi. Kävi niin, että vaihto-opiskelu Prahassa venyikin kolmen vuoden ajanjaksoksi.

Prahassa vietettyjen vuosien jälkeen Palmua alkoi kiehtoa uudelleen maiseman vaihtaminen ja johonkin uuteen tutustuminen.

”En tiedä, olenko vain liian levoton vai utelias”, Palmu naurahtaa.

Kolumbia alkoi kiinnostaa nuorta muusikkoa kolumbialaisten muusikkoystävien innostamana. Lisäksi hän halusi oppia espanjan kieltä. Vuonna 2017 Palmu pakkasi tavaransa jälleen, ja lentokoneen nokka osoitti kohti Kolumbiaa.

”Päätin lähteä kolmeksi kuukaudeksi ja katsoa, mitä maa voi minulle tarjota.”

Maa tarjosi lauluntekijälle paljon. Ennestään tuttujen muusikoiden avulla oli helppo tutustua uusiin ihmisiin uudessa ympäristössä. Puolentoista kuukauden jälkeen saapumisestaan Palmu kohtasi myös rakkauden. Palaset alkoivat loksahdella paikoilleen.

”Miksi jossain uudessa paikassa voi tuntua heti kodilta, vaikka oma koti ja perhe olisikin jossain tuhansien kilometrien päässä?”

Miesystävä sattui olemaan arvostettu musiikkituottaja, ja uudet tuttavuudet poikivat yhteistöitä. Yksi projekti johti jopa siihen, että yhteistyönä luotu laulu päätyi soimaan kolumbialaiseen saippuasarjaan.

”Osittain laulamani ja kirjoittamani Lonely-kappale sai hetkessä miljoonia kuuntelijoita Kolumbiassa.”

On siis väistämätöntä, että muusikon albumilla soi niin Balkanilta ja Itä-Euroopasta tulevat vaikutteet kuin karibialaiset rytmit. Albumilla kuullaan myös Lepoa ja rauhaa-niminen laulu, joka on Palmun sovitus suomalaisesta Läksin minä kesäyönä käymään -kansanlaulusta.

”Olen albumilla pohtinut paljon sitä, mitä kaikkea kodin käsite voi tarkoittaa. Missä kaikkialla kotona olemisen tunne voikaan näyttäytyä? Miksi jossain uudessa paikassa voi tuntua heti kodilta, vaikka oma koti ja perhe olisikin jossain tuhansien kilometrien päässä?” Palmu pohtii.

”Suomessa tehdään mahtavaa ja monipuolista musiikkia, mutta se jää huomiotta, jos sille ei anneta näkyvyyttä.”

Kotouden tunnetta Palmu on joutunut pohtimaan tahtomattaankin asuessaan eri maissa. Mutta mitä muuta eläminen eri maissa on opettanut lauluntekijälle?

”Esimerkiksi Kolumbiassa ihmiset elävät musiikista, tuntevat ja kokevat sitä kehollaan. Kaikkialla soi musiikki yötä päivää – ja lujaa! Kolumbia on opettanut minulle, että tekemisessäni tärkeintä on se, että itse nautin siitä. Musiikki ei ole suoritus, vaan nautinto.”

Entä mikä Suomessa voisi olla toisin, kun puhutaan musiikkikulttuurista?

”Radioilla on Suomessa paljon valtaa, ja soittolistat ovat todella yksipuolisia. Suomessa tehdään mahtavaa ja monipuolista musiikkia, mutta se jää huomiotta, jos sille ei anneta näkyvyyttä.”

Muusikon työn lisäksi Palmu työskentelee kulttuurituottajana. Hän on tehnyt töitä maailmanmusiikin parissa monenlaisessa roolissa tapahtumatuottajasta keikkamyyjään. Maailmanmusiikki-termi on kuitenkin muusikon mielestä ongelmallinen.

”Maailmanmusiikki-käsitteessä kaikuu mielestäni kolonisaatio. Joku muu termi voisi olla parempi, mutta en ole vielä keksinyt, mikä se voisi olla.”

Tällä hetkellä Palmu asuu Suomessa, mikä tuntuu hänestä hyvältä intensiivisten ulkomailla-asumisjaksojen jälkeen. Muusikko työskentelee myös Etnosoi!-festivaalin tuotantotiimissä. Kolumbiasta on tullut kuitenkin toinen kotimaa, joten ikävä maahan on suuri. Myös muut maat kiinnostavat seikkailevaa muusikkoa.

”Voisin myös hyvin asua seuraavaksi jossain muussa maassa. Esimerkiksi Ghana kiehtoo minua”, Palmu hymyilee.

Prologue-levy: https://snd.click/juliaadal3

Lepoa ja rauhaa -musiikkivideo julkaistiin 8.5.: https://youtu.be/d51zqS0QgCU