Korkokengät kopisevat itsevarmasti asfaltilla, lantio keinuu puolelta toiselle. Liikkeet ovat sulavia, miehen katse päättäväinen, jopa uhmaava. Calilainen Miguel Ferrerossa, 25, on elementissään. Koroilla tanssiessaan hän ei ole vain Miguel vaan #yomeentacono-projektin keulakuva, tanssiva LGBTQI-aktivisti ja ilmiömäinen salsero, jolla on missio.
”Aluksi tarkoitus oli vain rikkoa omia rajojani ja tuntea olevani vapaa”, Miguel kertoo #yomeentaconon (suom. pukeudun korkoihin) syntyhetkistä.
”Rakastan korkoja, mutta sisäinen misogyynini ei sallinut niiden käyttöä”, hän jatkaa. Käänteentekevä oli päivä vuonna 2019, jolloin hän tanssi ensimmäistä kertaa koroilla julkisella paikalla. Hän ja hänen oppilaansa, sveitsiläinen Charlotte Charbonnier, olivat päättäneet tehdä markkinointivideon, joka erottaisi Miguelin salsan pääkaupunkinakin tituleeratun Calin muista salseroista.
Ammattitanssijana Miguel oli tottunut esiintymään, mutta korot toivat tilanteeseen jännitteen, jollaista hän ei ollut ennen kokenut. ”Pelkäsin ihmisten reaktioita niin, että tärisin kauhusta”, hän muistelee. Kun musiikin ensisävelet kajahtivat ilmoille, miehen kehon valtasi kuitenkin itsevarmuus, ilo ja ennen kaikkea ylitsepursuava vapaudentunne.
”Ymmärsin siltä seisomalta korkojen voimaannuttavan potentiaalin”, Miguel toteaa.
Miguelin luotsaama #yomeentacono on sekä tanssiryhmä että sosiaalinen liike, jossa miehet ja naiset tanssivat koroissa salsaa yhdenvertaisuuden puolesta. Projekti pyrkii muun muassa lisäämään tietoisuutta LGBTQI-vähemmistöjen tilanteesta Kolumbiassa, synnyttämään keskustelua erilaisista olemisen ja seksuaalisuuden muodoista sekä haastamaan perinteiset sukupuoliroolit.
Jos korot merkitsevät miehen muuttumista naiseksi tai homoksi, se on vallankumouksellista. Silloinhan maskuliinisuus on todella heikolla pohjalla, yhden objektin varassa!
”Koroilla on maaginen voima vaikkapa purkaa rakennettua maskuliinisuutta”, Miguel sanoo ja muistelee Luigia, jota ystävät pilkkasivat jatkuvasti korkokengistä. ”Cis-heteron Luigin lähipiiri oli vakuuttunut, että hänestä oli tullut homo, koska hän tanssi koroilla”, Miguel naurahtaa.
”Meissä kaikissa on sekä feminiininen että maskuliininen puoli, mutta se, miten saamme niitä ilmaista, on Kolumbiassa valitettavasti yhä äärimmäisen rajoittunutta”, hän jatkaa.
Todellisuudessa Luigikin halusi vain laajentaa maailmankuvaansa ja kasvaa tanssitaiteilijana. ”Jos korot merkitsevät miehen muuttumista naiseksi tai homoksi, se on vallankumouksellista. Silloinhan maskuliinisuus on todella heikolla pohjalla, yhden objektin varassa!” Miguel huudahtaa haltioituneena.
Henkilökohtaisessa elämässään Miguel kokee korkojen vapauttaneen hänet yhteiskunnan normeista ja päänsisäisistä rajoituksista. Korkojen kautta hän on alkanut aidosti hyväksyä omaa homoseksuaalisuuttaan ja feminiinisyyttään.
Kun uskonnollisessa perheessä kasvanut Miguel lapsena puki äitinsä korkokengät salaa jalkaan, hän tunsi syyllisyyttä. Meni lähes 20 vuotta, ennen kuin hän uskaltautui koroissa ihmisten eteen.
”Olen varma, että on olemassa monta kaltaistani LGBTQI-vähemmistöihin kuuluvaa ihmistä, jotka eivät uskalla olla avoimesti sitä, mitä ovat”, Miguel sanoo.
Merkittävä kokemusoli myös #yomeentaconon Euroopan kiertue vuonna 2020, jolloin Miguel osallistui Pariisin prideen ja koki ensimmäistä kertaa eläessään sateenkaarivähemmistöjen kollektiivisen vapaudenkaipuun. ”#yomeentacono on ennen kaikkea poliittinen kannanotto, mutta ei se ole vain toisen ymmärtämistä, vaan myös jokaisen omien halujen hyväksymistä ja ilmaisemista. Siksi se on ehdottomasti eheyttänyt minua ihmisenä”, hän toteaa.
Vastoin ennakko-odotuksia, projekti on saanut Kolumbiassa positiivisen vastaanoton. Miguel epäilee tämän johtuvan ennen kaikkea osallistujien avoimuudesta ja itseilmaisun vilpittömyydestä.
Seksuaalivähemmistöihin kohdistuva fyysinen ja psyykkinen väkivalta on yleistä, ja vain vuoden 2018 aikana Kolumbiassa tapettiin 109 LGBTQI-vähemmistöihin kuuluvaa ihmistä.
”Kun itse vapaudut omista kahleistasi, muut näkevät sen ja kunnioittavat sitä”, hän sanoo ja lisää, että paljon on kuitenkin vielä tehtävissä. Siitä huolimatta, että Kolumbian seksuaalivähemmistöjä koskeva lainsäädäntö on Latinalaisen Amerikan edistyksellisimpiä ja esimerkiksi homoseksuaaleilla on maassa avio- ja adoptio-oikeus, oikeus oleskelulupaan perhesuhteen perusteella ja oikeus mahdolliseen leskeneläkkeeseen, ei sosiokulttuurinen tilanne ole yhtä valoisa.
Seksuaalivähemmistöihin kohdistuva fyysinen ja psyykkinen väkivalta on yleistä, ja vain vuoden 2018 aikana Kolumbiassa tapettiin 109 LGBTQI-vähemmistöihin kuuluvaa ihmistä. Tapauksista suuri osa tapahtui Valle del Caucan maakunnassa, jonka pääkaupunki Cali on.
Myös Miguel kertoo kokevansa jatkuvasti ahdistelua kadulla. ”Tunnen olevani yksi kolumbialaisista naisista, jotka eivät koskaan voi rauhassa liikkua kodin ulkopuolella. Aina täytyy miettiä, miten kävelen, miten pukeudun ja missä kuljen”, hän sanoo.
Kolumbian kaltaisessa machistisessa yhteiskunnassa #yomeentaconon kaltaisille projekteille onkin eittämättä tilausta.
Tällä hetkellä Miguelillä on työn alla #yomeentacono-podcast-sarja, joka jatkaa projektiin liittyvää keskustelua pandemian aikana. ”#yomeentaconossa kaikki ilmaisumuodot ovat perusteltuja, sillä lopulta kyseessä on pedagoginen projekti, joka kouluttaa ihmisiä hienovaraisesti ja kunnioittaen”, Miguel sanoo.
Salsa ja korot pysyvät kuitenkin näillä näkymin myös jatkossa ilmiön keskiössä, sillä vaikka miehet aina Aurinkokuninkaasta David Bowieen ovat esiintyneet koroissa, ovat korot yhä tehokas keino ravistella ihmisiä ja vaikuttaa yhteiskunnan asenteisiin.
Tulevaisuudessa Miguel haluaa järjestää työpajoja myös muun muassa naispuolisille seksuaalisen väkivallan uhreille. ”Korot antavat käyttäjälleen itsevarmuutta, avartavat ajattelua ja herättävät kysymyksiä, joista merkittävin on miksi?”, Miguel sanoo. Siksi korot ovat hänen mielestään kuin salainen ase.
”En kuvittele olevani Kolumbian tai edes Calin ainoa mies, joka tanssii koroissa. Mutta se, joka haluaa liikuttaa massoja ja tehdä koroilla politiikkaa, olen minä”, hän kiteyttää itsevarmasti.