Tummasta metallista valettu veistos esittää Obaa, Beninin kuningaskunnan hallitsijaa. Muutaman viikon kuluttua skotlantilaisen Aberdeenin yliopiston museokokoelmiin kuuluva teos palaa sinne, mistä se aikoinaan lähti: Edon osavaltioon, Nigeriaan. Yliopiston sisäinen työryhmä on todennut, että esine on hankittu ”erittäin moraalittomalla tavalla”, ja päättänyt, että se on palautettava.
Oban veistos ei ole mikä tahansa taide-esine. Se kuuluu niin sanottuihin Beninin pronssiesineisiin, joita pidetään afrikkalaisen taiteen taidokkaimpiin ja arvokkaimpiin lukeutuvina teoksina. Esineet ovat kuitenkin myös ryöstösaalis. Vuonna 1897 Britannian siirtomaa-armeija hyökkäsi nykyisen Nigerian alueella sijaitsevan Edon (nyk. Benin City) kuninkaalliseen palatsiin ja tuhosi sen maan tasalle. Palatsin seiniltä revittiin satoja pronssilaattoja, jotka kertovat kuningaskunnan historiasta, ja edesmenneiden kuninkaiden alttareilta vietiin Oban veistoksen kaltaisia muistomerkkejä. Esineet kuljetettiin Britanniaan, jossa osa päätyi British Museumiin, osa huutokaupattiin.
”Ei olisi ollut oikein pitää hallussamme esinettä, jolla on näin merkittävä kulttuurinen arvo ja joka on hankittu näin tuomittavissa olosuhteissa”, kommentoi Aberdeenin yliopiston rehtori George Boyne yliopiston tiedotteessa.
Esimerkiksi British Museumin kokoelmissa on yli 900 ryöstöstä peräisin olevaa esinettä.
Oban veistos on ensimmäinen Edon sotasaaliiseen kuuluneista esineistä, joka palaa juurilleen. Ylipiston päätös asettaakin paineita muille museoille, joilla on hallussaan samaa alkuperää olevia teoksia. Huutokauppojen myötä niitä on päätynyt eri puolille maailmaa 159 museoon ja galleriaan, joista vain 11 sijaitsee Afrikassa.
Esimerkiksi British Museumin kokoelmissa on yli 900 ryöstöstä peräisin olevaa esinettä. Aberdeenin yliopisto osti oman veistoksensa huutokaupasta vuonna 1957.
Nigeria on vaatinut teosten paluuta jo useita vuosia. Palautuksista on keskusteltu vuodesta 2007 alkaen Benin Dialogue Group -nimellä kulkevassa työryhmässä, johon kuuluu kymmenen eurooppalaista, eniten Edosta peräisin olevia esineitä kokoelmissaan säilyttävää museota. Mukana on neljä brittimuseota, kolme saksalaismuseota sekä museot Wienistä, Leidenista ja Tukholmasta.
Lokakuussa 2018 työryhmä sopi Nigerian viranomaisten kanssa, että teoksia sijoitettaisiin tulevaisuudessa Edon kaupunkiin rakenteille olevaan uuteen museoon, jonka on tarkoitus valmistua vuonna 2024. Kyse olisi kuitenkin vain kolmivuotisista lainoista, joiden puitteissa eurooppalaismuseot toimittaisivat vuorotellen osia kokoelmistaan Nigeriaan.
Aberdeenin yliopisto ei ole ollut mukana Benin Dialogue Groupissa, eikä ollut saanut Nigerialta suoraa palautuspyyntöä. Nyt tehty päätös lähti yliopiston omasta aloitteesta.
”Olemme tehneet palautuksia aikaisemmin Kanadaan, Australiaan ja Uuteen-Seelantiin, maiden esittämiin palautuspyyntöihin vastaten, mutta tällä kertaa olimme aktiivisemmassa roolissa ja otimme suoraan yhteyttä Nigerian viranomaisiin ja nykyiseen Obaan, eli hallitsijaan”, kertoo museojohtaja Neil Curtis.
Yhteydenoton seurauksena Nigerian kulttuuriministeriö laati yhteisymmärryksessä nykyisen Oban kanssa virallisen palautuspyynnön, jonka yliopiston johto virallisesti hyväksyi. Curtis rohkaisee kaikkia museoita tällaiseen vuoropuheluun.
Palautuspäätös oli mahdollinen, koska ylipiston museoon sovelletaan Skotlannin lakia yksityisomaisuudesta. Isot kansalliset museot, kuten British Museum, riippuvat toisenlaisesta lainsäädännöstä ja palautukset vaativat pidemmän prosessin.
Yli 75 prosenttia afrikkalaisista museoesineistä on eurooppalaisissa kokoelmissa, ja valtaosa on peräisin siirtomaa-ajalta.
Keskustelu siirtomaa-ajalta peräisin olevien museoesineiden palautuksista on laajennut useaan Euroopan maahan viime vuosina. Ranskalaisen taidehistorioitsija Bénédicte Savoyn laskujen mukaan yli 75 prosenttia afrikkalaisista museoesineistä on eurooppalaisissa kokoelmissa, ja valtaosa on peräisin siirtomaa-ajalta.
Vuonna 2017 Ranskan presidentti Emmanuel Macron ilmoitti toivovansa esineiden palaavan Afrikkaan viiden vuoden sisällä. Vuonna 2018 julkaistu Savoyn ja senegelilaisen taloustieteilijä Felwine Sarren raportti päätyi niin ikään suosittelemaan välitöntä palautusta sotasaaliina tuoduille esineille. Toistaiseksi Ranska on tehnyt päätöksiä vain muutamasta tällaisesta esineestä. Viime joulukuussa kansalliskokous äänesti El Hadj Omar Tallin sapelin palauttamisesta Senegalille ja Abomeyn kuninkaallisen palatsin 26 esineen palauttamisesta Beninille.
Macronin ilmoitukset ja Ranskassa julkaistu raportti ovat saaneet keskustelun liikkeelle myös muualla Euroopassa. Alankomaissa opetusministeriön asettama työryhmä suositteli palautuksia viime lokakuussa julkaistussa raportissa. Belgiassa Brysselin alueellinen parlamentti äänesti palautuksia puoltavasta päätöslauselmasta vuonna 2019. Samana vuonna Saksa julkaisi oman ohjeistuksensa palautuksista. Viime elokuussa maahan luotiin liittovaltiotason keskus, jonka tehtävänä on helpottaa neuvotteluja saksalaismuseoiden ja palautuksia vaativien valtioiden välillä.
Seuraavat Beninin pronssien palautukset saattavatkin tulla nimenomaan Saksasta. Samalla viikolla, kun Aberdeenin yliopisto kertoi Oban veistoksen kohtalosta, Saksan ulkoministeriö ilmoitti neuvottelevansa maassa olevien teosten palauttamisesta Nigerian viranomaisten ja Edon alueen kuvernöörin kanssa. Esineitä on yhteensä 25 saksalaismuseossa.
Mahdollisten palautusten aikataulusta ei toistaiseksi ole kuitenkaan sovittu mitään – etenkin kun Berliiniin juuri avattu Humboldt Forum -museo suunnittelee ensi syksyksi merkittävää näyttelyä, jossa pääosassa olisivat nimenomaan Beninin pronssit. Kovan kritiikin kohteena jo ennen avaamistaan olleen museon puolelta kiirehdittiin selventämään, että tulevassa näyttelyssä esineiden alkuperä ja niiden väkivaltainen tarina olisivat ilman muuta esillä.
Tänä vuonna Suomen Kansallismuseo palauttaa runsaat 2000 saamelaisesinettä saamelaisyhteisölle.
Suomi on ollut keskusteluista toistaiseksi syrjässä, sillä siirtomaa-ajalta peräisin olevia esineitä on suomalaismuseoissa hyvin vähän verrattuna moneen muuhun Euroopan maahan. Yksittäisiä palautuksia on kuitenkin tehty. Vuonna 2019 Kansallismuseo palautti Yhdysvaltoihin Pohjois-Amerikan pueblo-intiaanikansan jälkeläisille 22 vainajan ihmisjäänteitä ja parikymmentä hautajäämistöihin kuulunutta esinettä. Museosta on niinikään palautettu Namibialle pyhä kivi, jonka toi Suomeen aikoinaan lähetyssaarnaaja Martti Rautanen. Ehkäpä Suomen entiset siirtomaat ovatkin pohjoisemmassa: tänä vuonna Kansallismuseo palauttaa runsaat 2000 saamelaisesinettä saamelaisyhteisölle. Niiden sijoituspaikaksi tulee Inarissa sijaitseva Saamelaismuseo Siida.