Ilmastonmuutos haastaa kaupunkisuunnittelua.
Ilmasto täytyy jatkossa huomioida kaikessa suunnittelussa. Tarvitaan uudenlaisia ajattelutapoja ja innovaatioita. Liikenneratkaisuissa on suosittava käveltävää ja pyöräiltävää kaupunkia sekä joukkoliikennettä. Rakennusten pitää olla energiatehokkaita ja tuottaa energiaa esimerkiksi aurinkovoimalla tai maalämmöllä.
Hyvässä kodissa on paljon neliöitä.
Moni asiantuntija on ennustanut, että tulevaisuudessa asutaan tiiviimmin. Myös pienemmät asumisvaihtoehdot voivat olla hyviä koteja. Taloyhtiöiden yhteiset tilat tarjoavat paikan elämiseen, juhliin ja harrastuksiin. Kaikkea ei tarvitse mahduttaa omiin neliöihin.
Luonnolle ei ole tilaa kasvavissa kaupungeissa.
Tietysti on. Luontoa ovat jopa parvekelaatikot, jotka houkuttelevat pölyttäjiä. Pandemian aikana ihmiset ovat ymmärtäneet viheralueiden merkityksen. Ne eivät vain lisää kaupunkiluonnon monimuotoisuutta, vaan tekevät hyvää myös ihmisille. Viheralueet pitää vain suunnitella toimiviksi. Ei auta, jos teiden väleissä on nurmikkoa, minne kukaan ei halua mennä. Kaupunkirakenteen tiivistäminen voi mahdollistaa yhtenäisemmät laajat viheralueverkostot.
Suomessa ei ole ekologisesti kestäviä kaupunkeja.
Suomessa ei ole vielä yhtään täysin ekologista kaupunkia, vaikkakin eri osa-alueilta löytyy onnistumisia. Helsingissä on esimerkiksi toimiva joukkoliikenne, mutta lämmitysratkaisuissa on havahduttu liian myöhään etsimään tehokasta kokonaisuutta monesta eri energianlähteestä. Kuitenkin ilmastoedeltäkävijöiden Hinku-verkostossa on jo 78 kuntaa mukana, mikä on hieno askel kohti parempaa.
Viihtyvyys on tärkeämpää kuin kaupunkien julkikuva.
Mikä arkkitehdin mielestä on hienoa, ei aina kaupunkilaisen mielestä ole. Esteettinen ulkoasu kuitenkin lisää viihtyvyyttä. Jotta molemmat puolet tulee huomioitua, tarvitaan vuoropuhelua suunnittelijoiden, kaupunkilaisten ja päättäjien välillä. Nykyään arkkitehdit usein suosivat sen tyypistä suunnittelua, joka miellyttää ihmisiä – sellaista kodikkaampaa, missä on ilmeikkyyttä kaupunkilaisten silmään.
Omavarainen elämä on mahdotonta kaupungissa.
Suurin osa ihmisistä on kiinnostuneempia osaomavaraisuudesta, mikä on mahdollista myös kaupungissa. Kaupunkiviljelyä voi harrastaa monipuolisesti omalla kotipihalla, parvekkeella tai erilaisissa yhteisöllisissä puutarhoissa. Myös kanojen hankkiminen kaupunkiin on ollut nouseva trendi. Lisäksi viheralueilla voi mahdollisuuksien mukaan marjastaa, kalastaa ja sienestää.
KUKA?
Elisa Niemi
Ammatti: Dodo ry:n viestintäpäällikkö. Vastaa myös järjestön ilmastohankkeista.
Tausta: Opiskellut yliopistossa agroekologiaa, ympäristöpolitiikkaa ja kehitysmaatutkimusta. On työskennellyt kuudessa eri ympäristöön ja ruokaan liittyvässä järjestössä.
Harrastukset: Taaperon kanssa viljely parvekkeella ja osallistuminen kaupunkiviljelyyn toisella kädellä ja pienillä sormilla. Pyrkii vaikuttamaan ilmastokeskusteluun kansalaisena somessa ja juttuvinkeillä.