Artikkelikuva

Balladeja ja hauskanpitoa piazzalta – CGS:n levy tarjoaa rytmejä kesään

Ajattelikohan Rina Durante kauas tulevaisuuteen perustaessaan Canzoniere Grecanico Salentinoa vuonna 1974? Ehkä hän osasi jo aavistaa veljensä Danielen perivän bändin ohjat, mutta tuskin näki vuoteen 2007, jolloin veljenpoika Mauro nousisi nokkamieheksi.

CGS on monille maailmanmusiikkifaneille kaikkein kovin italialaisbändi. Salenton alueen perinne pizzica sykkii heillä sydämessä, mutta terää he hakevat muistakin kulttuureista ja popmusiikista.

Uusi Meridiana-albumi vyöryttää pyörremyrskymäistä viulua ja hypnoottista harmonikkaa, joita pizzica-poljento ja tyylikkäät elektrobiitit ajavat eteenpäin. Tumma, intohimoinen, melkein apokalyptinen lataus painaa päälle.

Kuulijan onneksi CGS osaa muitakin moodeja kuin tämän tärkeimpänsä. Seitsenhenkinen yhtye maalaa kauniita sävyjä hienovaraisessa balladissa (Ninnarella), pitää hauskaa Brooklynista tulevan Red Baraatin kanssa (Pizzica bhangra), ja loihtii silmiemme eteen naapurustofarssin musikaalimaisessa numerossa (Quannu camini) kuin suoraan piazzalta.



CANZONIERE GRECANICO SALENTINO:
MERIDIANA PONDEROSA

Nyt kun olet täällä...

... meillä on pieni pyyntö. Olemme laittaneet kaikki juttumme ilmaiseksi verkkoon, jotta mahdollisimman moni pääsisi nauttimaan korkealuokkaisesta journalismista. Lisätulot auttaisivat meitä kuitenkin tekemään entistä parempaa lehteä. Pyydämmekin, että tilaisit Maailman Kuvalehden printtiversion. Lehti on edullinen, ja samalla tuet tärkeää työtä oikeudenmukaisen maailman puolesta. Jos printti ahdistaa siksi, että maksullinen lehti on aina pakko lukea kannesta kanteen tai että sen takia pitää kaataa puita, laita läpykkä kiertoon mahdollisimman monelle ystävälle, sukulaiselle, tuntemattomalle. Pidemmittä puheitta, siirry tilaussivulle. Kiitos!

Olet nyt varjossa ""staging"". Poistu