Ilta oli jo myöhäinen, mutta pieni käsityöpuoti oli auki. Kirkas neonvalo loisti Pristinan pimeällä kadulla ja toivotti tervetulleeksi uteliaan matkailijan.

Kaupan omisti ystävällinen vanhus, joka puhui vain albaniaa. Katseeni kiinnittyi värikkäisiin ja hauskoihin ”tonttutossuihin”. Sukat olivat hyvin halvat, joten kosovolaisen ystäväni avulla tiedustelin, ymmärsinkö hinnan oikein. Näihin sukkiin on käytetty paljon aikaa ja taitoa, osa langasta on hopeaa, ja kudonta tiivis.

Sukkien terävä kärkiosa eroaa ”meidän” pyöristetyistä sukistamme. Kosovossa ja Albaniassa terävä sukkien muoto on tavallinen, ikään kuin ihmisillä olisi kapeampi jalkaterä.

Sukat oli tarkoitus tuoda tuliaiseksi silloin vielä pienelle tyttärelleni, mutta edes pienen tytön jalat eivät mahtuneet niihin. Näin kosovolaiset sukat jäivät kauniiksi joulukoristeeksi ja suloiseksi taideteokseksi.