Vapaa media on demokratian edellytys.

Kyllä, ehdottomasti. Demokratia edellyttää, että ihmisillä on tietoa. Silloin he voivat osallistua päätöksentekoon ja tehdä äänestyspäätöksiä. Vapaa media tarjoaa luotettavaa riippumatonta tietoa.

Sananvapaus kapenee maailmassa.

Valitettavasti tämä näyttää olevan trendi tällä hetkellä. Se on vähän ristiriitaista, koska teknologian kehittymisen myötä ihmisillä on mahdollisuus saada enemmän tietoa ja ilmaista itseään
vapaammin. Tämä on kuitenkin nähty myös uhkana. Sananvapautta rajoitetaan perinteisellä sensuurilla, minkä lisäksi sosiaalisessa mediassa voi kokea uhkailua ja vihapuhetta.

Puolueetonta mediaa ei ole olemassa.

Olen eri mieltä. Media voi ottaa kantaa asioihin, mutta on myös olemassa riippumatonta mediaa. Laadukas media ottaa huomioon erilaisia näkökantoja, milloin voidaan ajatella, että se on puolueetonta.

Valeuutiset kertovat toimittajien ammattitaidottomuudesta.

Mielestäni valeuutiset kertovat enemmänkin medialukutaidon puutteesta. Valeuutiset loistavat sellaisessa ympäristössä, jossa medialukutaito on heikko, eivätkä ihmiset välttämättä osaa erotella, mikä on totta ja mikä ei. Toisaalta valeuutiset voivat myös kertoa rakenteesta, jossa ihan ammattitaitoiset toimittajat kirjoittavat valeuutisia, koska se on heidän ainoa tapansa saada toimeentuloa.

Mediassa pääsevät ääneen vain ne, joilla on valtaa.

Jos puhutaan riippumattomasta ja laadukkaasta mediasta, väite ei pidä paikkaansa. On kuitenkin totta, että jossain maissa media ei ole riippumatonta, koska se on valtion omisteista tai omistussuhteet ovat kasautuneet joillekin tietyille rikkaille ihmisille. Silloin on riski, että äänessä ovat vain ne, jotka esimerkiksi myötäilevät autoritääristä hallitusta tai ostavat rahalla juttuja.

Vironomaiset ja poliitikot näkevät median vihollisena.

Median rooli on toimia vallan vahtikoirana ja tarjota kriittistä näkemystä asioihin. Suomessa media voidaan enneminkin nähdä ärsyttävänä, toisaalta jossain päin maailmaa jopa vihollisena. Tällaisia ovat maat, joissa toimittajia selvästi
vainotaan ja pistetään telkien taakse. On kuitenkin myös viranomaisia ja politiikkoja, jotka ovat hyvin taitavia mediayhteistyössä.

Median tekijät eivät edusta riittävän monipuolisesti yleisöään.

Tämä pitää osittain paikkaansa, ja aiheesta on keskusteltu myös Suomessa. Toimittajaopiskelijat ovat todenneet koulutuksissamme, että he ovat aikaisemmin olleet hyvin monikulttuurisessa opiskeluympäristössä, mutta toimittajaopintojen parissa opiskelijat ovat pääasiallisesti kantasuomalaisia. Olisi todella hienoa, että mediantekijät edustaisivat laajasti erilaisia väestöryhmiä.