Euroopan unioni näyttäytyy usein hyväntekijänä, jolle ihmisoikeudet ja kansalaisyhteiskunnan, eli valtiosta ja markkinoista erillisen yhteiskunnallisen toimintatilan vahvuus ovat tärkeitä arvoja.

Mutta Euroopan unioni on vain kimppu valtioita, eivätkä ne kaikki pidä kansalaisyhteiskuntaa tärkeänä.  Otetaan esimerkiksi Puola ja ennen kaikkea Unkari, jossa kansalaisyhteiskunnan toimintaedellytykset on hilattu jo lattianrakoon ja jossa valtio rajoittaa voimakkaasti esimerkiksi median ja järjestöjen toimintaa.

Kun osa jäsenvaltioista ei arvosta kansalaisoikeuksia, onko EU:lla varaa näyttäytyä kansalaisyhteiskunnan puolustajana?

”Puola ja Unkari eivät ole ainoat esimerkit. Kansalaisyhteiskuntaa horjuttavia voimia löytyy kaikkialta, myös Suomesta. Meillä on puolue, joka on todennut kehitysyhteistyötä tekevien järjestöjen työn olevan veronmaksajien varojen haaskausta”, sanoo Eurooppalainen Suomi -järjestön toiminnanjohtaja Aku Aarva.

Myös Virossa kansalaisyhteiskunnan tila on haastava. Venäjänkielinen vähemmistön ja eestinkielisen valtaväestön vuoropuhelu on vähäistä eikä vallassa ollut oikeistopopulistinen EKRE sitä ainakaan edistänyt.

Tällä hetkellä osa maista ajattelee, ettei rikkomuksista pidä rangaista, koska he pelkäävät kokevansa saman kohtalon

Aarva kertoo, että EU- ja Eurooppa-myönteisiä järjestöjä on Virossa Euroopan unioniin liittymisen jälkeen ajettu alas, koska on ajateltu, että niitä ei enää tarvita, nyt kun Viro on jo saatu liitettyä mukaan.

”EU-myönteisen Viron vastustajat jatkavat kuitenkin toimintaansa, niin kuin euroskeptisen ja oikeistopopulistisen EKREn valtaannousu osoitti. Tällaisen kehityksen jatkuminen uhkaa Viron kansalaisyhteiskunnan toimintaa ja on syytä pohtia, kulkeeko Viro Unkarin tiellä.”

Populistit kokevat yleensä edustavansa jotain myyttistä kansaa. Jo tämä ajatus on demokratian vastainen. Oikeistopopulistit ovat hallitusvastuussa esimerkiksi Puolassa ja Unkarissa.

Aarvan mielestä Eurooppa-neuvoston pitäisi monissa teemoissa siirtyä enemmistöpäätöksentekoon nykyisestä yksimielisyyttä vaativasta päätöksentekomallista. Nyt Unkari ja Puola suojaavat toisiaan sanktioilta neuvostossa eikä päätöksiä nykyjärjestelmällä synny.

”Tällä hetkellä osa maista ajattelee, ettei rikkomuksista pidä rangaista, koska he pelkäävät kokevansa saman kohtalon”, Aarva sanoo.

Suomen puheenjohtajakaudella oli paljon esillä kysymys siitä, keille EU:n tukirahoja voidaan antaa ja millä ehdoilla. Voisiko ehtona olla, että maa seuraa oikeusvaltioperiaatteita?

EU:n pitäisi pitää oma pesänsä puhtaana, jotta se olisi hyvä esimerkki.

Huonoon suuntaan mennään, sanoo myös Viestintä ja kehitys -säätiö Vikesin toiminnanjohtaja
Auli Starck. Hän on seurannut kansalaisyhteiskunnan tilaa ainakin tämän vuosituhannen ajan. Hänestä uusia huonoja merkkejä näkyy jatkuvasti. Autoritaariset valtiot oppivat katalia temppuja toisiltaan. Starck seuraa erityisesti median vapautta ja nyt esimerkiksi keskiamerikkalaisen Nicaraguan tilannetta.

Nicaraguassa presidentti Daniel Ortegan hallinto on YK:n mukaan tappanut, kiduttanut ja vanginnut vastustajiaan. Nyt ulkomaalaista rahoitusta saavien kansalaisjärjestöjen tulee rekisteröityä ulkomaalaisiksi agenteiksi. Malli on kopioitu Venäjältä, ja ulkomaalaisille agenteille ei tietenkään ole tiedossa mitään hyvää.

Starck löytää myös tärkeän roolin EU:lle. EU ei ole monille maille kovin tärkeä toimija, mutta Starck kiittelee, että EU on tärkeämpi kuin yksittäiset maat ovat.

”EU on antanut yhteisiä lausuntoja ihmisoikeuksien, demokratian ja kansalaisyhteiskunnan kunnioittamisen tärkeydestä, ja toivon, että se jatkaa niitä sinnikkäästi. Autoritaarinen hallinto tuskin välittää siitä, mitä siitä ajatellaan, mutta kansalaisille voi olla hyvinkin tärkeää,
että joku huomaa.”

Starck toivoo, että EU jatkaa systemaattisesti sen sanomista, ettei se hyväksy minkäänlaista kansalaisoikeuksien nakertamista. Samalla EU:n pitäisi pitää oma pesänsä puhtaana, jotta se olisi hyvä esimerkki.

Samalla EU:n olisi tärkeä puhua muiden toimijoiden kanssa, kuten YK:n, jotta koko kansainväliseltä yhteisöltä tulisi yhteinen viesti.

EU:ssa komissaari Jutta Urpilainen vastaa kansalaisyhteiskunnan tukemisesta. Hänen mielestään EU todellakin voi tukea kansalaisyhteiskuntaa ja tekeekin näin koko ajan.

”Olemme tukeneet suoraan kansalaisyhteiskunnan toimijoita ja kanavoineet merkittävän osan kehitysavustamme niiden kautta. EU on ollut kolmanneksi suurin julkisen kehitysavun tarjoaja kansalaisyhteiskunnalle.”

Hänen mukaansa aktiivisen kansalaisyhteiskunnan olemassaolo on EU:lle keskeinen osa avointa yhteiskuntaa. Siksi EU säilyttää kansalaisyhteiskunnan toimijoita varten oman ohjelmansa.

”Omien toimintavalmiuksien rakentaminen kansalaisyhteiskunnan toimijoille on yksi ohjelman painopisteistä ja erityistä huomiota kiinnitetään nuoriso- ja naisjärjestöihin.”

EU:lla on hänen mukaansa erittäin kunnianhimoinen välineistö demokratian edistämiseksi kotona ja yhteistyössä kumppanimaiden kanssa.

Aivan yhtä ruusuisena tilannetta ei näe kansalaisyhteiskunnan asiantuntija Pauliina Savola. Hän sanoo, että rahan kanavoiminen järjestöille ei vielä tee autuaaksi. Olennaista on tukea kansalaisyhteiskunnan omaehtoista toimintaa, jolla vahvistetaan kansalaisyhteiskunnan tilaa toimia.

”EU:n ja sen jäsenmaat ovat tukeneet kansalaisyhteiskuntaa vain noin kolmella prosentilla julkisesta kehitysyhteistyörahoituksesta. Suomen osalta luku on noin seitsemän prosenttia, joskin sekin on laskenut jo pitkään.”

EU-instituutioiden tilanne on vielä pahempi: vaikka noin 10 prosenttia kehitysyhteistyörahoituksesta kanavoituu järjestöille, vain 0,1 prosenttia on käytetty nimenomaan kansalaisyhteiskunnan tukemiseen edellisellä rahoituskaudella.

Esimerkiksi EU:n kansalaisyhteiskunnan ja paikallishallinnon tukemiseen tarkoitetusta rahoitusvälineen järjestöosuudesta vain neljä prosenttia suuntautui nimenomaan kansalaisyhteiskunnan tilan puolustamiseen: reilu puolet käytettiin järjestöjen valmiuksien ja osaamisen tukemiseen toimia itsenäisesti ja kolmasosa sellaisiin toimiin, jotka edistävät kansalaisjärjestöjen osallistumista esimerkiksi kehitysyhteistyöohjelmien laadintaan.

”Kapasiteetti ja osallistuminen on toki tärkeää, mutta kansalaisyhteiskunnan tila toimia kapenee ympäri maailman, ja se on kiihtynyt koronan aikana”, Savola sanoo.

Käytännössä tilanne voi olla vaikka seuraava. On vahva ja ammattimaisesti toimiva järjestö. Maa, jossa se toimii, ja sen hallinto rajoittavat kuitenkin sanan-, yhdistymis- ja kokoontumisvapautta tai estävät ulkomaisen rahoituksen vastaanottamisen. Tällaisessa tilanteessa järjestön mahdollisuus nostaa epäkohtia esiin tai vaikuttaa yhteiskunnassa ja demokraattisessa päätöksenteossa on kehno.

Fingon kehityspolitiikan asiantuntija Sonja Hyötylä lisää, että Urpilaisen mainitsema EU:n järjestöohjelma on todella tärkeä, ja se voi tukea kapenevaa kansalaisyhteiskunnan tilaa ympäri maailman.

Hyötylä pitäisi kuitenkin tärkeänä myös sitä, että EU nostaisi kansalaisyhteiskunnan tilan esiin yhtenä prioriteettina, kun se neuvottelee maatason kahdenvälisiä kehitysyhteistyöohjelmia kumppanimaidensa kanssa. EU:lla on delegaatioita noin 140 maassa, ja olisi hienoa, että delegaatiot seuraisivat systemaattisesti toimintamaissaan kansalaisjärjestöjen toimintamahdollisuuksia ja kansalaisyhteiskunnan tilaa, sekä pitäisivät aihetta aktiivisesti esillä.