Jo muutaman vuoden olen pyrkinyt olemaan enemmän matkailija kuin turisti. Minulle tämä tarkoittaa sitä, että pelkän todistamisen ja näkemisen sijaan haluan tutustua ja perehtyä uuteen ympäristöön, kohdata sen. Tästä on tullut minulle tapa: kohtaan itseni samalla kun kohtaan toisia.
Valokuvaajan työssäni tähtään siihen, etten mene enää vieraisiin maihin vain muutamaksi päiväksi. Käytän etupäässä julkista liikennettä, paitsi ekologisista syistä myös tavatakseni mahdollisimman paljon paikallisia ihmisiä.
Tällainen nomadivalokuvaajan identiteetti on minulle elämäntapa, ei niinkään työ. Matkoillani pyrin oppimaan uutta ja löytämään onnellisuutta – valokuvaaminen on enemmänkin työkalu.
Olipa valokuvaajan työni tunteiden visualisointia, yrityskuvausta tai upeiden hotellien tai kulinaaristen luomusten kuvaamista, noudatan tätä samaa filosofiaa.
Ulkomailla tapahtuvat muotikuvaukset toteutan niin ikään samassa hengessä. En koskaan matkusta muotikuvausten perässä, vaan järjestän kuvaukset lennossa paikan päällä.
Ulkopuolisen katse ja kulttuurinen omiminen ovat mielessäni aina. En kuitenkaan tiedä muuta tapaa suhtautua asiaan kuin olla nöyrä ja kunnioittava.
Valitsen mallini aina vasta reissun aikana, mieluiten kadulta tai Instagramista mallitoimiston sijaan. Pyrin löytämään kuvauksiin mukaan paikallisen stylistin, millä on iso vaikutus kuvauksen tunnelmaan, energiaan ja lopputulokseen. Itse pääsen sitä kautta myös syvemmälle juuri kyseisen maan ja kulttuurin ominaispiirteisiin.
Kuvien tunnelma voi syntyä ikonisista paikoista tai arkisesta katuvilinästä – pyrin yhdistämään sisällön ja ympäristön, samaan aikaan sulautumaan, erottumaan ja yllättämään.
Yritän kunnioittaa mahdollisimman paljon kuvauksissa mukana olevien kulttuuria. Olen valppaana kuulemaan heidän mielipiteitään siitä, mitä voin tehdä tai olla tekemättä, paikoista, joissa voi kuvata ja joissa ei voi. Kerta toisensa jälkeen hämmästyn siitä, kuinka avoimia, ystävällisiä ja hauskoja ihmiset ovat.
Kun ulkomaalaisena valokuvaajana pyrkii muotikuvissa taltioimaan kuviin maan olemuksen, siinä riittää haastetta – ulkopuolisen katse ja kulttuurinen omiminen ovat mielessäni aina. En kuitenkaan tiedä muuta tapaa suhtautua asiaan kuin olla nöyrä ja kunnioittava.
Fokukseni ei ole kuitenkaan siinä, että katson kohdetta ulkopuolisena ja olen samalla hyötymässä hänestä jotenkin, vaan pyrin pitäytymään tilanteessa enemmänkin matkaajana, joka haluaa luoda vuoropuhelua.
Koitan olla olematta liian innoissani uuden, jännittävän ja eksoottisen edessä, vaan yksinkertaisesti olemaan läsnä ja kunnioittamaan kohdetta ja ympäristöä, luomaan siihen uutta näkökulmaa.
Stéphane Louesdon on Pariisissa ja Marokon Essaouirassa asuva itseoppinut taidevalokuvaaja, joka matkustellessaan kuvaa mieluiten ihmisiä heidän ympäristössään. Louesdonin ura alkoi 1980-luvulla esiintyjänä teatterissa, sirkuksessa ja nykytanssiteoksissa. Esiintyjäura kesti vuoteen 1999, jonka jälkeen hän työskenteli useiden teatteria, tanssia ja sirkusta yhdistävien tuotantojen ohjaajana. Niin ikään Louesdon valmistui osteopaatiksi vuonna 2005.
