Suuri osa maailman vaatteista, arvioiden mukaan vähintään 60 prosenttia, päätyy kaatopaikalle. Maatumisaika on yksi keskeinen tekijä, kun vaatteen ympäristövaikutusta arvioidaan.
Materiaalien maatumisessa on merkittäviä eroja. Jos polyesterimekon laittaa nyt roskiin, sitä ei näe maatuneena vielä toinen eikä luultavasti kolmaskaan sukupolvi. Puuvilla taas maatuu lähes silmissä.
Keskeinen maatumisaikaan vaikuttava tekijä on kankaan paksuus. Siksi maa saattaa olla nielaissut lycra-topin jo 20 vuoden päästä, mutta yhtä hyvin prosessissa voi kestää 200 vuotta. Yksi asia on varma: Synteettisten kuitujen maatumisajat ovat jopa monisatakertaisia luonnonmateriaaleihin verrattuna.
Synteettisissä kuiduissa on hitaan maatumisen lisäksi toinenkin ilmeinen ongelma: mikromuovi. On arveltu, että merten mikromuovista 35 prosenttia on peräisin synteettisistä tekstiileistä.
Tällä hetkellä synteettiset kuidut kuitenkin hallitsevat markkinaa. Jokaista maailman kolmea vaatekappaletta kohti kaksi on synteettisiä. Synteettisistä kuiduista suosituin on kaikkein hitaiten maatuva polyesteri. Polyesterin raaka-aine on peräisin öljystä, ja se on maailman kolmanneksi käytetyin muovi.
Huomionarvoista on myös se, että luonnonkuitujen tuotanto on edelleen suunnilleen samoissa lukemissa kuin 1990-luvulla. Tuotannon kasvu on siis tapahtunut muoviperäisissä kuiduissa.