Hame, paita, toppi ja kengät – kaikki kirppikseltä!

Näin Maiju Voutilainen esittelee asuaan Instagramissa. Voutilainen, 25, on sosiaalisen median vaikuttaja, joka pukeutuu pitkälti käytettyihin vaatteisiin.

Ideoita pukeutumiseen hän poimii kaikkialta ympäriltään, eletystä elämästä. Voutilaiselle on tärkeää, että vaatteet tuntuvat omilta.

”Pikamuotiliikkeissä muoti vaihtuu koko ajan, se tuodaan kuluttajalle suoraan tarjottimella. Kun päästää siitä kaikesta irti, on tilaa tunnistaa, mistä itse oikeasti tykkää. Silloin ei ole enää sen armoilla, mitä ylhäältä syötetään.”

Käytettynä löytää oikeastaan ihan kaikkea, Voutilainen sanoo. Vain sukat ja alusvaatteet hän ostaa aina uutena.

Joskus löytäminen on helpompaa, joskus vaikeampaa. Siinä on oikeastaan koko jutun idea.

”Rakkaimpia vaatteitani ovat sellaiset, joita olen joutunut etsimään kauan. Usein niistä tulee luottovaatteita, joihin syntyy aivan erityinen suhde.”

Ylipäänsä Voutilainen antaa vaatteilleen arvoa; jokaiselle vaatekappaleelle on oma paikkansa. Vielä neljä vuotta sitten tilanne oli aivan toinen. Silloin Voutilainen rakasti pikamuotia ja shoppaili jatkuvasti. Vaikuttajana hän sai myös PR-vaatteita säännöllisesti.

”Yksi vaikeimmista asioista oli luopua ilmaisista vaatteista”, Voutilainen myöntää.

Ankaran karsimisen jälkeen on päästy tähän: nyt koko vaatekaappi mahtuu yhteen rekkiin.

Nahkakorsetti. Musta sifonkimekko. Verkkopaita. Voutilainen esittelee kirppislöytöjään usein seuraajilleen. Samalla hän on antanut kasvot vastuullisuuden kysymyksille. Kun vastuulliseksi itseään nimittävä yritys etsii vaikuttajaa yhteistyöhön, katseet kääntyvät usein häneen.

Mikään strategia kyseessä ei ole ollut, Voutilainen sanoo. Kaikki on tapahtunut ”puolivahingossa”.

”Kiinnostukseni kestävään elämään on edennyt lumipallon tavoin. Ensin tuli kasvisruoka, ja pian perässä seurasivat minimalismi ja zero waste. En kuitenkaan seuraa mitään näistä sataprosenttisesti enkä halua painostaa itseäni siihen, että kaikki täytyy tehdä täydellisesti.”

Kokemuksiaan Voutilainen on jakanut pitkin matkaa sosiaalisessa mediassa ja huomannut, että ihmiset tarttuvat aihepiiriin hanakasti.

”Seuraajilta on tullut paljon tietoa ja moitteita, mutta myös kannustusta. Ilman kommenttivyöryä olisin tuskin samalla tavalla muuttanut elämäni suuntaa.”

Kannattaa katsoa lähelle, sitä mitä sinulla jo on. Saatat yllättyä.

179 000 seuraajaa Instagramissa. 168 000 tilaajaa Youtubessa.

Miten tällaisiin lukuihin oikein päästään? Siihen ei ole mitään tiettyä reseptiä, Voutilainen vastaa.

”Persoona vaikuttaa paljon. Ihmiset rakastavat sitä, että saavat tirkistellä toisten elämään, samaistua ja inspiroitua.

Voutilainen oli 17-vuotias, kun hän aloitti someuransa. Kahdeksassa vuodessa on tapahtunut paljon. Kun Suomi täytti sata vuotta, Voutilainen sai kutsun Linnan juhliin. Kutsussa luki tittelin kohdalla ”vloggaaja”.

Parasta vaikuttajan työssä on vapaus luoda omaa juttua, Voutilainen sanoo. Varsinaista missiota hänellä ei ole koskaan ollut.

”Kaikki lähtee omasta elämästäni, tarpeesta jakaa arkeani. Jos siinä sivussa voin vaikuttaa positiivisesti muiden elämään, se on aina plussaa.”

Usein vaikutus voi syntyä yllättävistäkin asioista. Taannoin Voutilainen
postasi itsestään alusvaatteisillaan otetun peiliselfien. Pian kävi ilmi, että kuva oli auttanut monia seuraajia olemaan armollisempi itselleen.

”Parhaimmillaan voi olla, että omien kipeiden juttujeni jakaminen saa jonkun hakemaan apua itselleen tai ystävälleen.”

Työ on välillä myös raadollista, ja lopettamistakin Voutilainen on joskus miettinyt. Erityisesti näin on silloin, kun hänen kohdalleen osuu vihapuheen aalto.

”Paljon on kyse siitä, käynkö itse sörkkimässä muurahaispesää. Nykyään osaan paremmin säädellä sitä mitä jaan, oman jaksamiseni mukaan.”

Tulenarkoja aiheita ovat Voutilaisen mukaan etenkin feminismiin nivoutuvat asiat, aina seksuaalisesta ahdistelusta kainalokarvoihin.

Kaiken kaikkiaan Voutilainen uskoo, että vaikuttajilla on oma roolinsa yhteiskunnassa. Tutkimusten mukaan vaikutusvaltaa on etenkin nuoriin ja nuoriin aikuisiin. Valta tuo mukanaan vastuun, hän muistuttaa.

”Kaikkien, joilla on seuraajakuntaa, täytyisi miettiä hyvin tarkkaan, mitä asioita he haluavat edistää ja tukea.”

Toki se on välillä myös vaikeaa, Voutilainen myöntää.

”Ihminen on erehtyväinen ja ristiriitainen. Välillä on vaikea tasapainotella vastuun ja keskeneräisyyden kanssa. On siunaus ja kirous, että seuraajat osoittavat hyvin nopeasti, jos olen mokannut jossain. Se on mahdollisuus oppia, mutta välillä se myös uuvuttaa.”

Esimerkin voima on tärkeä, Voutilainen uskoo, mutta yksin se ei riitä.

”Mitä enemmän ihmiset kokeilevat tehdä muutoksia, sitä enemmän ne leviävät lähipiiriin ja sieltä laajemmalle.”

Samalla pitäisi nähdä ne syyt, miksi vastuullisuus ei ole kaikkien lautasella. Monilla esteenä voi olla ajan tai varallisuuden puute, toisilla taas esimerkiksi mielenterveys, Voutilainen muistuttaa.

”Usein tuntuu, että on etuoikeus käyttää omaa aikaa ja voimavaroja tällaisten asioiden tutkimiseen.”

Aina Voutilaisellakaan ei ole ollut helppoa.

”Kun olin masentuneempi kuin nyt, saatoin saada ahdistuskohtauksen valitessani sipulia. En tiennyt, mikä on paras valinta: suomalainen, luomu vai pakkaukseton”, hän naurahtaa.

Suurin vastuu on niillä, joilla on suurin valta, Voutilainen muistuttaa. Katse kääntyy yrityksiin ja päättäjiin. Yksittäinen ihminen voi tehdä suurimman muutoksen luomalla painetta näihin tahoihin, Voutilainen uskoo. Silti jokaisella tasolla täytyy tapahtua muutoksia.

”Yksittäisten ihmisten teot eivät ole mitättömiä. Pienistä puroista syntyy iso.”

Voutilaisen oma vastuullisuuden matka on vielä kesken. On lipsumista, on hapuilua. Välillä on vaikea tietää, mikä valinta todella on vastuullisin. Se kaikki on osa matkaa.

Yksi oivallus matkan varrella on ollut ylitse muiden:

”Ei kannata miettiä liikaa sitä, mistä joutuu luopumaan, vaan sitä mitä saa tilalle. Asiat ovat paljon merkityksellisempiä, kun niihin käyttää enemmän ajatusta.”

Kun tietää valintojen vaikutukset, itselle tulee kirkkaampi olo. Voutilainen muistuttaa myös, etteivät paremmat valinnat ole aina uusia hankintoja.

”Kannattaa katsoa lähelle, sitä mitä sinulla jo on. Saatat yllättyä.”

Lähelle näkemisen taito on kaikkien opeteltavissa, Voutilainen uskoo. Se tuo mukanaan hitaamman ja arvostavamman suhteen vaatteisiin, elämään – ihan kaikkeen.