Ihmiskunnan taivallus on tapahtunut luonnon kustannuksella. Olemme kuivattaneet, raivanneet, louhineet, räjäyttäneet ja asfaltoineet ympäristöämme kiihtyvällä tahdilla.
Vähän olemme suojelleetkin. Erilaiset suojelualueet kattavat nykyään noin 15 prosenttia koko planeetan maapinta-alasta. YK:n biodiversiteettikokous ja useat ympäristöjärjestöt ovat esittäneet, että luonnon monimuotoisuuden turvaamiseksi 30 prosenttia maapallon maapinta-alasta tulisi saattaa suojelun piiriin vuoteen 2030 mennessä.
Kolmisenkymmentä maata on tämän tavoitteen jo saavuttanut. Muutama maa on suojellut yli puolet alueestaan. Listan kärjessä on Ranskaan kuuluva itsehallinnollinen Uusi-Kaledonia, jossa järjestetään joulukuussa 2021 itsenäistymistä koskeva kansanäänestys.
Listauksessa on niputettu yhteen hyvin erilaisia sääntöjä noudattavia suojelualueita. Kansainvälinen luonnonsuojeluliitto IUCN erottelee seitsemän eri suojeluluokkaa. Tiukimman suojelun alueilla, kuten Suomen luonnonpuistoissa, liikkuminen ja muu toiminta on hyvin tarkoin rajoitettua. Väljimmän suojelun alueilla taas tavoitteena on luonnonvarojen kestävä hyödyntäminen.
Helpointa luontoa on suojella siellä, missä ihmisiä on vähän. Koko maailman suurimmat suojelualueet ovat kaikki merensuojelualueita, ja suurin maalla sijaitseva suojelualue on Koillis-Grönlannin kansallispuisto, jolla on kokoa lähes kolmen Suomen verran. Suomessakin suurimmat kansallispuistot ja erämaa-alueet sijoittuvat pohjoiseen Lappiin.
Pelkkä suojelualueen perustaminen ei paljoa auta, jollei suojelu toteudu myös käytännössä.
Luonnon monimuotoisuuden turvaamisen kannalta tärkeintä olisi suojella luontoa siellä, missä biodiversiteetti on runsaimmillaan – tyypillisesti tropiikissa. Toinen keskeinen suojelukohde ovat alueet, joilla esiintyy harvinaisia eläin- tai kasvilajeja.
Uuden-Kaledonian korkealle suojeluasteelle onkin hyvät perusteet. Uusi-Kaledonia irtautui Australiasta noin 66 miljoonaa vuotta sitten, joten evoluutio on marssinut saarilla omaan tahtiinsa. Uudessa-Kaledoniassa esiintyy lukuisia kotoperäisiä lajeja, joita ei tavata missään muualla maapallolla.
Pelkkä suojelualueen perustaminen ei paljoa auta, jollei suojelu toteudu myös käytännössä. Science-lehdessä vuonna 2018 julkaistun artikkelin mukaan jopa kolmannes maapallon suojelualueista on jollain tavalla uhattuina. Tyypillisiä uhkia ovat esimerkiksi salametsästys, metsäpalot ja suojelualueiden virkistyskäytöstä aiheutuvat haitat.
Maailman eniten pinta-alastaan suojelleet maat
