Kathmandu, Nepal
Kaupunki muuttui Gotham Cityksi
Maaliskuu, se oli kaikista pahin kuukausi saavuttuani Nepaliin kolme vuotta sitten. Kathmandu muuttui Gotham Cityksi: oli yötä päivää harmaata ja synkkää, kun näkyvyys putosi ilmansaasteiden takia lähes nollaan.
Harva uskaltautui ulos ilman kasvomaskia, joka suodattaa vaarallisimmat mikropartikkelit. Kotonani kaksi ilmanpuhdistinta huusivat tauotta. Siltikään edes sisätiloissa ei ilmanlaatu ollut terveellinen. Tuolloin Kathmandu kävi hetkellisesti maailman saastuneimpien kaupunkien listan kärjessä, ohi Pekingin ja Delhin.
Nepalin pääkaupunki sulki koulut useiksi päiviksi, niin järkyttävä saastetilanne oli.
Nepal ja etenkin Kathmandun laakso, jonka alueella oikeastaan sijaitsee useampi kaupunki, kaupungistuvat vauhdilla. Samalla ilmansaasteista on tullut köyhässä maassa vakava riski kansanterveydelle ja ympäristölle. Maailman terveysjärjestö WHO:n mukaan saastetasot ovat 4,9 kertaa korkeammat kuin olisi suositeltavaa.
Ilmanlaadun heikentyminen Kathmandussa asettaa satojatuhansia nepalilaisia vaaraan. Maailman terveysjärjestö on toistuvasti todennut, että ilmansaasteet ovat johtava kuoleman sekä vammaisuuden riskitekijä Nepalissa.
Viime vuosina Kathmanduun on saatu ilmanlaadun seuranta-asemia, mutta ratkaisut puuttuvat. Ilmansaasteita lisäävät laaksossa monet tekijät: kausittaiset tuulien tuomat
metsäpalot, tehtaat, moottoriajoneuvot, roskien polttaminen. Tilannetta ei helpota se, että Nepal sijaitsee kahden suuren saastuttajamaan Intian ja Kiinan puristuksissa.
Odotan kauhulla talvea. Silloin on totuttava siihen, että ulos lenkille ei ole asiaa, räkä on mustan harmaata ja Himalajan huipuista horisontissa ei ole tietoakaan.
Vuosittaiset monsuunisateet kesä-syyskuussa puhdistavat ilmaa hetkellisesti. Pahimmat kuukaudet puolestaan ovat kylmät ja kuivat talvikuukaudet.
Tuolloin rikkaiden kodeissa ilmanpuhdistimet toimivat täydellä teholla. Kaupoista puhdistimet loppuvat joka vuosi saastekauden alkaessa. Köyhimmillä tällaiseen luksukseen ei ole varaa – ilmanpuhdistimet maksavat satoja euroja ja kalliita suodattimia tulee vaihtaa tasaisin väliajoin.
Odotan kauhulla talvea. Silloin on totuttava siihen, että ulos lenkille ei ole asiaa, räkä on mustan harmaata ja Himalajan huipuista horisontissa ei ole tietoakaan.
Johannesburg, Etelä-Afrikka:
Radioaktiivinen uraani päätyy ihmisten elimistöön
Tuulenpuuskat riehuvat Johannesburgin kaduilla. Myrskytuulet ovat yleisiä elo-syyskuusta alkaen, kun lähestytään eteläisen Afrikan kesää.
Tuulten mukana liikkuu lähes näkymätön vaara: uraanipitoiset rikastushiekkahiukkaset. Etelä-Afrikan väkirikkain kaupunki Johannesburg on rakentunut kaivannaisteollisuuden, erityisesti kultakaivosten tuoman varallisuuden pohjalle. Mutta nyt lukuisat alueet ympäri Johannesburgia maksavat kaivannaishistorian hinnan ihmisten terveydellä.
Johannesburgia ympäröi yli 600 hylättyä tai käyttämätöntä kaivosta. Kaivoksista kumpuavat jäte- ja hiekkakasat seisovat kaivosten vieressä ja levittävät vaarallisia hiukkasia.
Kaupungin ja sen ympäristön kivimassassa piilee jopa 600 000 tonnia uraanijätettä. Uraania esiintyy usein samoilla alueilla, joista löytyy myös kultaa; näitä kahta louhitaankin samaan aikaan. Suurimmassa osassa Johannesburgin alueen kaivoksia uraani on ollut vain kullan louhinnan sivutuote, jota ei koskaan ole käsitelty kaivannaisjätteenä oikein, vaan se on jätetty lojumaan rikastushiekkakasoihin.
Nyt radioaktiivinen uraani on löytänyt tiensä ihmisten elimistöön, Plos One –tiedejulkaisun tutkimus vahvistaa.
Kansainvälinen ja poikkitieteellinen tutkimus selvitti Johannesburgin kaivosalueilla ja niiden läheisyydessä asuvien ihmisten altistusta uraanille hiusnäytteiden perusteella. Tutkimusta varten tutkijat keräsivät hiusnäytteet 1332 ihmiseltä kahden kuukauden aikana. Uraanijäämiä löytyi 70 näytteestä.
Johannesburgin North-West yliopiston maantieteen laitoksen tutkimusprofessori Frank Winden mukaan uraani päätyy ihmisten elimistöön esimerkiksi hengittämällä tuulen mukana leviäviä rikastushiekka- ja radonhiukkasia tai juomalla saastunutta joki- tai pohjavettä. Uraania voi saada elimistön myös kastelemalla sitä saastuneella vedellä, syömällä saastuneissa vesissä kasvaneita kaloja tai altistumalla saastuneelle maaperälle.
Saasteongelmaa kärjistää lisäksi uraanin uudelleen louhinta. Useat yhtiöt uudelleenlouhivat radioaktiivista uraania rikastushiekasta, jolloin rikastushiekkahiukkaset leviävät edelleen ympäristöön.
Uraanille altistuneilta alueilta kerättyjen hiusnäytteiden uraanipitoisuudet olivat merkittävästi korkeammat kuin altistumattomilta alueilta kerättyjen verrokkinäytteiden. Tämä tarkoittaa sitä, että uraanille altistuneiden ihmisten uraanipitoisuudet ovat lähellä pitoisuuksia, jotka on havaittu Slovenian uraanikaivoksilla työskentelevien kaivostyöläisten keskuudessa.
Uraanin päätymisellä elimistöön on useita vakavia seurauksia: uraanin teratogeenisuus voi aiheuttaa endokriinisen järjestelmän häiriöitä, koska uraani matkii estrogeenin vaikutuksia. Lisäksi uraani voi aiheuttaa geneettisiä vaurioita ja sillä voi olla neurotoksisia vaikutuksia. Tutkijat penäävätkin lisätutkimusta muun muassa uraanille altistumisen ja syövän mahdollisesta yhteydestä.
Saasteongelmaa kärjistää lisäksi uraanin uudelleen louhinta. Useat yhtiöt uudelleenlouhivat radioaktiivista uraania rikastushiekasta, jolloin rikastushiekkahiukkaset leviävät edelleen ympäristöön. Yhtiöt puolestaan väittävät tekevänsä ympäristöteon, koska ne kertovat käsittelevänsä jätteen aiempaa paremmin.
México, Meksiko:
Kotikaranteenissa saasteiden vuoksi
Hiki valuu pitkin ohimoita, mutta ikkunat ovat kiinni. 4- ja 2-vuotiaat lapseni heittelevät leluja toisiaan päin.
Meksikon pääkaupungin Méxicon koulut ja päiväkodit on suljettu, sillä viranomaisten mukaan lasten on turvallisempi olla kotona. Ikkunat on syytä pitää kiinni.
En ymmärrä, millä tavalla koulun ilma on saastuneempaa, sillä ystäväpiirissäni en tunne ketään, jolla olisi kotonaan ilmanpuhdistin.
Jokainen meksikolainen tietää, ettei ilma koulussa olekaan saastuneempaa kuin kotona. Koulujen ja päiväkotien sulkeminen vähentää merkittävästi autoilua, mikä vähentää saasteita. Suomalaiseen viranomaisviestintään tottuneelle on mysteeri, miksi asiaa ei voida sanoa suoraan.
On toukokuu 2019, ja haluaisin tehdä Méxicon historian pahimmasta saastekriisistä uutisia Suomeen, mutta nämä huolet voin unohtaa, sillä päiväkodit ja leikkipuistot ovat kiinni, ja olen jumissa neljän seinän sisällä.
Seuraavat 10 päivää sinnittelemme katsomalla vuoroin piirrettyjä, vuoroin uutisia. Jälkimmäisissä kerrotaan minikokoisista partikkeleista, jotka ovat niin pieniä, että ne tunkeutuvat elimistöön paljon vaarallisemmin kuin normaalit saasteet.
Méxicon metropolialueella asuu 21 miljoonaa asukasta, jotka omistavat 5,7 miljoonaa autoa. Vaikka Méxicon metroverkosto on kattava ja nopea, se ei ulotu kaupungin laitamille. Kun matka metrolla päättyy, alkaa monella työläisellä vielä hidas matka bussilla tai pikkubussilla. On tavallista, että laakson reunamilta keskustaan matkaavan työläisen työmatka julkisilla kestää kaksi tai kolme tuntia suuntaansa, joka päivä. On selvää, että jokainen kynnelle kykenevä hankkii näissä oloissa auton, joka voi lyhentää päivittäisen työmatkan esimerkiksi tuntiin.
Jokainen meksikolainen myös tietää, että jonkinlainen saastetilanteen paheneminen tapahtuu joka kevät. Méxicon hellekausi on lyhyt ja sijoittuu huhti- ja toukokuuhun. Silloin saastepilvet makaavat laakson päällä.
Vuoden 2019 saastekriisin jälkeen Méxicossa on aloitettu lukuisia uudistuksia päästöjen rajoittamiseksi.
Vaikka ystäväni, toiset äidit, ovat väsyneitä koulujen ja päiväkotien sulkemiseen, kukaan ei tunnu mesoavan tilanteesta. Toimittaja Alberto Barrera Tyszka kirjoittaakin New York Timesissa, että ehkä yksi osa ongelmaa on sen normalisoituminen. Vaikka tutkijat kuinka selittäisivät, että ilmansaasteiden jatkuva hengittäminen vähentää elinajanodotetta, ihmiset vaikuttavat hyväksyneen, että tässä kaupungissa elämisen hinta on itsetuhoisuus.
Vuoden 2019 saastekriisin jälkeen Méxicossa on aloitettu lukuisia uudistuksia päästöjen rajoittamiseksi. Autokantaa uudistetaan ja julkista liikennettä kehitetään vähemmän saastuttavaksi. Kuljetusajoneuvon pääsyä kaupunkiin rajoitetaan. Vain uusilla, vähäpäästöisillä autoilla saa ajaa joka päivä, muut seisovat päivän tai pari viikossa.