”Tulen soittotilanteeseen omana itsenäni. Soitan sitä, mitä olen ja osaan. Toinen soittaa, mitä kuulee ja lisää siihen oman vastauksensa.”

Näin kuvailee kanteletaiteilija-säveltäjä Marjo Smolander (s. 1986) debyyttilevynsä syntyhistoriaa. Erilaiset maailmankuvat kuuluvat levyllä. Rääkkylästä kotoisin olevan Smolanderin omat musiikilliset juuret ovat suomalaisessa kansanmusiikissa, mutta nyt kanteleen rinnalla kuullaan muun muassa länsiafrikkalaisia vaikutteita. Cosmologies-levy on äänitetty Suomessa, Senegalissa, Tanskassa ja Malissa.

“Kun yhdistetään yksi soittaja toisesta kulttuurista ja toinen toisesta, tulos on enemmän kuin osiensa summa, eräänlainen musiikillinen kosmologia”, Smolander sanoo. 

Afrikkalainen ja suomalainen musiikkiperinne sopivat yhteen luontevasti, Smolander sanoo. Hän näkee karjalaisessa kanteleperinteessä ja länsiafrikkalaisessa kora-perinteessä paljon yhteistä.

”Kummassakin tyylissä kappaleet alkavat, soljuvat ja loppuvat syklisesti ilman länsimaista osa-ajattelua. Tällainen musiikkia on aika meditatiivista – ja onhan kanteleessa ja korassa aika samanlainen äänikin. Lisäksi sointupohjainen näppäilyyn pohjautuva polyrytminen melodisuus kuvailee kummankin musiikin tyyliä.” 

Smolanderin työskentelyä ohjaa rehellinen uteliaisuus ja kiinnostus erilaisia musiikkitraditioita kohtaan. 

Kulttuurien välissä sukkuloidessaan Smolander on miettinyt sen eettisyyttä. Hän ei halua olla muusikko, joka matkustaa toiseen maahan, tekee projektin ja lähtee pois. Smolanderin työskentelyä ohjaa rehellinen uteliaisuus ja kiinnostus erilaisia musiikkitraditioita kohtaan. 

Albumilla mukana ovat malilainen tuareg-kitaristi, laulaja ja lauluntekijä Ahmed ag Kaedy, senegalilainen lyömäsoittaja Yatma Thiam, gambialainen kora-soittaja Dawda Jobarteh, jazz-rumpalinakin tunnettu Mikko Hassinen, tanskalainen laulaja, viulisti, lyömäsoittaja ja tanssija Eliza Boye Mouritsen sekä suomalainen laulaja ja huilisti Jenni Hanikka.

Levyn työstö alkoi Malissa vuonna 2019 kitaristi Ahmed ag Kaedyn kanssa.

”Äänitimme kappaleen paikallisessa studiossa. Sen jälkeen äänityksiä on tehty hyvin eri tavoin varustelluissa studioissa Senegalissa, Malissa ja Suomessa”, Smolander kertoo.

Gambialaisen kora-soittaja Dawda Jobarethin kanssa tehdyt kappaleet on äänitetty Smolanderin olohuoneessa tammikuussa 2020.

”Koronan vuoksi Elizan ja Jennin kanssa äänitykset täytyi tehdä etänä. Antti Koukonen äänitti heidän osuudet kotonaan Tanskassa. Miksausvaiheessa kappaleiden äänitystekniset eroavaisuudet olivat suuri haaste. Mutta miksaaja Mikko Haapojan kanssa saimme lopulta koottua kappaleet hyvin yhteen.”

”Hyvä vanhemmuus on eri asia Suomessa kuin vaikkapa Senegalissa.”

Kappalevalinnoissaan Smolander sanoo kunnioittaneensa ihmisten erilaisia taustoja.

”En ole pyytänyt artisteja esiintymään tietylle kappaleelle, jos tiedän, että kyseisessä kulttuurissa ei vaikkapa juuri kyseisestä aiheesta ole hyväksyttävää laulaa”, hän sanoo.

Yksi tällainen teema on esimerkiksi henkinen väkivalta, jota on kaikkialla, mutta esimerkiksi Senegalissa aihe on täysin vaiettu. Sitä ei tunneta edes terminä.

Vanhemmuus ja siihen liittyvien kokemusten läpikäynti on albumilla toistuva teema. Smolanderin kokemukset eri maissa ovat vaikuttaneet hänen käsitykseensä vanhemmuudesta.

”Hyvä vanhemmuus on eri asia Suomessa kuin vaikkapa Senegalissa. Senegalissa kasvatus perustuu pitkälti aikuisen auktoriteettiin. Omiin silmiin se näyttäytyy välillä siltä, että lapsia kasvatetaan pelolla. Moni vanhempi lyö lapsiaan, koska ajattelee sen tekevän heistä parempia. Toisaalta lapset kasvavat osana yhteisöä, jossa saa myös hellyytää ja huomiota eri tavalla kuin Suomen pienissä ydinperheissä”, Smolander pohtii.

Äitiys tuo naiselle Senegalissa paljon kunnioitusta, Smolander huomasi.

”Koin niin, että naisen tehtävä on synnyttää miehelleen lapsia. Näin ollen naisen kunnioitus kasvaa äitiyden myötä. Suvuissa iäkkäät naiset ovat arvostettuja ja heistä pidetään hyvää huolta”, muusikko kertoo havainnoistaan.

Senegalissa isät voivat Smolanderin kokemuksen mukaan olla etäisiä lapsille, koska lasten kasvatuksen katsotaan olevan naisten ja äitien työ.

”Isät eivät välttämättä osallistu lainkaan kasvatukseen, mutta perheen päitä he ovat. Kulttuuri on patriarkaalinen. Miehen vastuulla on perheen elättäminen ja asioista päättäminen. Vaimon valtakuntaa taas on koti ja sen päätökset.”

”Kappaleeni ovat kuin keskustelunaloituksia.”

Smolander tarkastelee albumilla myös erilaisia tapoja kommunikoida ja käsitellä tunteita. Hänelle itselleen musiikki on ollut kanava käsitellä asioita, joista on ollut vaikea muuten puhua.

”Välillä kappaleiden esittäminen ja tekeminen jännittää. Mitä ihmiset nyt tästäkin ajattelevat? “

Tärkeintä artistille on kuitenkin se, että musiikki herättää tunteiden ohella keskustelua.

“Ajattelen niin, että kappaleeni ovat kuin keskustelunaloituksia.”