Venäjän hyökkäys Ukrainaan on tehnyt kysymykset liittolaisuuksista Euroopassa ajankohtaisiksi. Venäjän vaatimukset kylmän sodan aikaisen etupiirijaon palauttamisesta herättävät kysymyksen entisen itäblokin sidonnaisuuksista ja poliittisesta tilanteesta.
Yksi räjähdysherkkä alue on Bosnia-Hertsegovina. Bosniassa käytiin repivä sota vuosien 1992 ja 1995 välillä, ja sen raskas perintö vaikuttaa alueen poliittiseen tasapainoon vieläkin.
Bosnialle on ollut leimallista kolmen etniskansallisen ryhmän rinnakkaiselo: Bosnian serbien, Bosnian kroaattien ja Bosnian muslimien eli bosniakkien.
1990-luvun monimutkaisessa sodassa nämä ryhmät taistelivat toisiaan vastaan, ja sotaa onkin usein kutsuttu sisällissodaksi. Nimitys on osin harhaanjohtava, sillä kyse ei ollut kolmen tasavahvan osapuolen välisestä taistelusta ja sodalla oli paikoin etnisen puhdistuksen luonne.
Hajonneen Jugoslavian vahva armeija jäi suurimmaksi osaksi serbien haltuun ja Venäjä on tukenut alusta lähtien serbien äärinationalistista politiikkaa. Etnisen puhdistuksen logiikkaa noudattavan politiikan tunnetuin esimerkki on Srebrenican ”puhdistus” heinäkuussa 1995; kahden viikon aikana tapettiin noin 8000 bosniakkimiestä ja -poikaa, ja muu bosniakkiväestö ajettiin pois alueelta.
Jännitteistä kertoo se, että alue on yhä kansainvälisen yhteisön valvonnassa, ja alueella on yhä YK:n rauhanturvajoukkoja.
Sodan päätti Daytonin rauhansopimus, jonka perusteella Bosnia jaettiin kahtia ns. serbitasavaltaan (Republika Srpska) sekä Federaatioon (Federacija Bosna i Hercegovina), joka on bosniakkien ja kroaattien asuttama alue. Jakolinja ei kuitenkaan noudata sotaa edeltänyttä asutuksen jakoa: nykyisen serbitasavallan alueella asui paljon bosniakkeja, jotka pakenivat alueelta tai joutuivat etnisen puhdistuksen uhreiksi.
Vuoden 1995 rauhansopimuksella luotiin väliaikaiseksi tarkoitettu hallintomalli, jonka perusteella valtion hallinto on perustunut kauttaaltaan etniseen edustukseen. Monien mielestä tämä hallintomalli on ylläpitänyt kiihkeää nationalismia alueella. Jo neljännesvuosisadan jatkuneista jännitteistä kertoo se, että alue on yhä kansainvälisen yhteisön valvonnassa, ja alueella on yhä YK:n rauhanturvajoukkoja.
Reaktiona kansanmurhan kieltämisen kriminalisoivaan lakiin Serbitasavallan johtaja Milorad Dodik ilmoitti viime vuonna irroittavansa Repulica Srpskan Bosnian liittotasavallasta ja sen keskeisistä elimistä, kuten armeijasta ja oikeuslaitoksesta. Dodik on saanut separaatiopyrkimyksilleen tukea Venäjältä, ja serbeillä on ollut historiallisesti vahva yhteys Venäjälle myös ortodoksikirkon välityksellä.
Alueella on myös pitkä historia eri etnisten ryhmien yhteiselolla, ja ne jakavat paljon kulttuurisia piirteitä keskenään.
Arvioitaessa sekä 1990-luvun väkivaltaista historiaa alueella että tämän hetken poliittisia jännitteitä, on tärkeää muistaa, että alueella on myös pitkä historia eri etnisten ryhmien yhteiselolla, ja ne jakavat paljon kulttuurisia piirteitä keskenään.
Bosnian alueella ryhmät myös puhuvat samaa kieltä. Jugoslavian aika tarkoitti kokonaisen sukupolven varttumista yhdessä ja esimerkiksi avioliittoja yli ryhmärajojen. Alueella elävät rinnakkain sekä kulttuurisen kirjon ja yhteiselon historia että vastakkaisuuksia korostavan ja menneisyyden väkivaltaa esiin nostavan propagandan historia. Näinä kiihkeän propagandan aikoina tämä on tärkeää muistaa. Venäjän aggressiivinen ulkopolitiikka Euroopassa ja sen tuki serbinationalisteille ruokkivat jälkimmäistä tulkintatapaa ja lisäävät konfliktin riskiä alueella. Nyt olisi tärkeää tukea niitä alueen toimijoita, jotka korostavat yhtenäisyyttä ja yhteistyötä yli ryhmärajojen.
Lukemista/lähteitä:
Bringa, Tone (1995) Being Muslim the Bosnian Way: Identity and Community in a Central Bosnian Village. Princeton: Princeton University Press.
Halpern, J.M & D.A. Kideckel (toim.) (2000) Neighbors at war: Anthropological Perspectives on Yugoslav Ethnicity, Culture and History. Pennsylvania University Press.
Huttunen, Laura (2014) From individual grief to a shared history of the Bosnian war: Voice, audience and the political in psychotherapeutic practices with refugees. Focaal: Journal of Global and Historical Anthropology vol. 68: 1.
Huttunen, Laura (2005) ’Home’ and ethnicity in the context of war: Hesitant diasporas of Bosnian refugees. European Journal of Cultural Studies vol. 8: 2, 177 – 195.
Jansen, Stef ( 2015) Yearning in the Meantime: ‘Normal Lives’ and the State in a Sarajevo Apartment Complex. Oxford: Berghahn.
Maass, Peter (1996) Love thy neighbour. A Story of War. MacMillan: London.
Malcolm, Noel (1996) Bosnia. A short history. MacMillan: London.
Kirjoittaja on sosiaaliantropologian professori Tampereen yliopistossa.
AntroBlogin uutiskommentit ovat antropologisia katsauksia ajankohtaisiin teemoihin.
Antropologiassa ihmisten sosiaalista kanssakäymistä ja yhteiskunnallista elämää tutkitaan usein vertailevasti, ja sen eri osa-alueita yhdistää empiiriseen havainnointiin ja kokonaisvaltaiseen analyysiin perustuva etnografinen tutkimus. Antropologisen tiedon avulla voidaan tarkastella myös globaaleja kehityskysymyksiä kriittisestä näkökulmasta.
