Mitä kansalaisuus on ja kenelle se tulisi myöntää? Tähän kysymykseen on nykyään yhä vaikeampi vastata. Vielä 50 vuotta sitten oli harvinaista, että valtiot myönsivät kaksoiskansalaisuuksia, mutta nyt siitä on tullut yleistä. Yli puolellamaailman valtioista on ohjelma, jossa kansalaisuuden voi ostaa investoinneilla. Kansainvälisesti bisnes on vuosi vuodelta suurempi.
BBC haastatteli aiheesta sveitsiläistä Christian Kalinia, joka pyörittää Henley & Partnersia. Se on yksi maailman suurimmista yrityksistä, joka auttaa varakkaita ostamaan kansalaisuuksia.
Kalinin mukaan perinteinen käsitys kansalaisuudesta on jo pahasti vanhentunut, eikä vastaa nykymaailman todellisuutta.
”Ei ole reilua, että kansalaisuus on kiinni siitä mihin sattuu syntymään – siis puhtaasta tuurista. Kansalaisuuden tulisi olla syntymäoikeuden sijaan jäsenyys, joka mahdollistaa osaavien ihmisten osallistumisen”, Kalin sanoo.
Hongkong on maailman suurimpia kansalaisuuden ostopaikkoja. Täältä etenkin varakkaat kiinalaiset hankkivat passejaan: yhä useammalla on jo toinen tai kolmaskin passi.
Argumentille löytyy puoltajansa, samoin vastustajansa. Monet kokevat, että kansalaisuudessa tulisi olla kyse identiteetistä, ei ostotapahtumasta.
Tyynenmeren pieni saarivaltio Vanuatu on ollut passimarkkinoilla kovassa nosteessa vuodesta 2015, jolloin se uudisti kansalaisuuden myöntämisen periaatteitaan. Ulkomaalaisille myönnetyt passit tuottavat nyt suurimman osan maan hallituksen tuloista.
Haluttu Vanuatun passi on siksi, että sillä pääsee viisumivapaasti Eurooppaan. Valtaosa Vanuatun passin haltijoista ei aio koskaan käydä saarella. Passin saa kätevästi muualta, esimerkiksi Hongkongista. Kauaa ei tarvitse odottaa, sillä kansalaisuuden saa 30 päivässä.
Juuri Hongkong on maailman suurimpia kansalaisuuden ostopaikkoja. Täältä etenkin varakkaat kiinalaiset hankkivat passejaan: yhä useammalla on jo toinen tai kolmaskin passi.
Vanuatun passi maksaa 130 000 dollaria. Hieman halvemmallakin passin saisi, esimerkiksi Karibian Dominicasta ja Saint Luciasta, mutta siellä odotusajat venyvät puoleen vuoteen.
Vaikuttaa siltä, että kansalaisuudesta on kasvavissa määrin tulossa kauppatavaraa. Kansalaisuus on yhä vähemmän kiinni siitä, mihin on syntynyt – tai edes siitä, missä asuu.