Kuuban, Brasilian ja Argentiinan musiikki on maailmankuulua. Perun ei niinkään, vaikka sekin on suuri Latinalaisen Amerikan maa, vieläpä mahtavan inkavaltion perillinen. Ketšuat-alkuperäiskansasta polveutuukin suuri osa väestöstä.
Afrikkalaisperäisen kulttuurin asema ei Perussa ole niin vahva kuin monissa muissa lattarimaissa. Siksi Susana Bacan työ afroperulaisen musiikin tutkijana, Instituto Negrocontinuon perustajana ja tietenkin kansainvälistä menestystä saavuttaneena laulajana on ollut vaikuttavaa.
Välillä laululle pitää seuraa vain rytmiä merkkaava lyömäsoittaja, sointuja näppäilevä kitaristi tai melodiaa koristeleva viulisti.
77-vuotiaan Bacan uusi albumi esittelee hienostuneen ja tyylitajuisen artistin. Ei diivan elkeitä tai ylitsepursuavia paisutuksia, ei itsetarkoituksellista dramatiikkaa. Baca laulaa lähelle, kertoo hillitysti ja lempeästi.
Välillä laululle pitää seuraa vain rytmiä merkkaava lyömäsoittaja, sointuja näppäilevä kitaristi tai melodiaa koristeleva viulisti. Mutta juuri oikeissa kohdissa yllättääkin paksu torvisektio tai ponteva salsakuoro. Suuri tuntuu suurelta, kun sitä säästellään.
Leppoisa svengi ja musiikillinen hemmottelu tuntuu hyvältä. Bacan uutuus kestää kuuntelua.