Kävelin Mulwala-järven rannalla Yarrawongan maalaiskaupungissa. Olin 16 ja vaihto-oppilaana Australiassa. Aurinko paistoi Yarrawongassa lähes aina ja tämäkin iltapäivä oli kirkas ja lämmin.

Halusin kävellä kimaltelevaa järveä pitkin, joten päätin poiketa tieltä ja samoilla lyhyessä ruohikossa järven tuntumassa. Ehdin kävellä muutama kymmenen metriä, kun huomasin jalkani lähellä kepin muotoisen asian. Pysähdyin katsomaan, mikä ruskea ilmestys oli ja tajusin sen olevan käärme.

Käärme loikoili auringossa eikä näyttänyt olevan häiriintynyt läheisyydestäni. Minä sen sijaan aloin tajuta tilanteen vaarallisuuden ja kävelin rauhallisesti takaisin tielle.

Kotona kerroin isäntäperheelleni käärmeestä ja kuvailin sen ulkonäköä. Host-isä kuunteli ja totesi sitten: ”Se oli idänruskokäärme. Olisit kuollut, jos se olisi purrut sinua”.

Katselin netistä idänruskokäärmeen kuvia ja tapaamani otus tosiaan näytti siltä, maailman toiseksi myrkyllisimmältä käärmeeltä.

En enää poikennut tieltä järven rannalla.

Jos se olisi purrut sinua, olisit joutunut vain viikoksi sairaalaan.

Erään toisen kerran Australian eläimet saivat sydämeni sykkimään nopeammin. Järjestelin vaatekaappiani. Kun nostin lenkkarit kaapista, huomasin, että niiden sisällä oli suuri hämähäkki. Pelästyin ja pudotin kengät maahan ja hämähäkki lähti kengästä.

Illalla kerroin jälleen isäntäperheelleni otuksesta. Kerroin, että hämähäkki näytti samalta kuin kylpyhuoneessamme oleva hämähäkki, joka hengasi rauhallisesti huoneen kulmassa. Jälleen host-isäni pääsi kertomaan arviotaan.

”Se on hyödyllinen hämähäkki, koska se syö vaarallisempia hämähäkkejä. Ei se ole kovin vaarallinen. Jos se olisi purrut sinua, olisit joutunut vain viikoksi sairaalaan.”

Olen melko varma, että hän vitsaili.