Naapureitaan ei yleensä voi valita, mutta toimeen heidän kanssaan olisi tultava. Yleensä siihen riittää normaali huomaavaisuus ja sääntöjen noudattaminen. Vaikeaksi asiat menevät, jos naapurissa asuu väkivaltainen ja arvaamaton öykkäri.
Tämä pätee myös maailmanpolitiikkaan. Erona on se, että ihminen voi sentään muuttaa pois ikävästä naapurustosta, mutta kokonainen kansakunta ei. Pahimmillaan naapuri käy päälle. Silloin vaihtoehtoina on joko alistua tai taistella vastaan.

Venäjä on maailman suurin maa. Suurella maalla on myös paljon naapureita, ja niistä valitettavan moni on joutunut historiansa aikana kärsimään Venäjän öykkäröinnistä.
Oman tulkintansa mukaan Venäjällä on 18 naapurivaltiota. Niiden joukossa on tosin kaksi Georgiasta irtautunutta aluetta (Abhasia ja Etelä-Ossetia), joiden itsenäisyyden on tunnustanut Venäjän lisäksi vain neljä muuta maata, sekä kaksi Itä-Ukrainan separatistialuetta (Donetskin ja Luhanskin ”kansantasavallat”), joita ei ole Venäjän ohella tunnustanut yksikään muu maa.

ihminen voi sentään muuttaa pois ikävästä naapurustosta, mutta kokonainen kansakunta ei.

Muun maailman silmissä Venäjällä on siis vain 14 naapuria, saman verran kuin Kiinalla. Niistä kahdeksan on entisiä neuvostotasavaltoja, joita Venäjä pitää ”lähiulkomainaan” ja jotka se haluaisi pitää etupiirissään.

Ylivoimaisesti pisin raja, yli 6 800 kilometriä, Venäjällä on Kazakstanin kanssa. Näillä mailla on Neuvostoliiton hajoamisen jälkeen ollut varsin läheiset välit, mutta Ukrainan sota on herättänyt huolia myös Kazakstanissa. Maan pohjoisosissa asuu merkittävä venäläisvähemmistö.

Luoteisella laidallaan Venäjällä on myös 1 340 kilometriä rajaa Suomen kanssa. Tästä rajasta taisteltiin ankarasti vuosina 1939–1944. Silloin Neuvostoliitto sai sotimalla siirrettyä rajaa lännemmäs. Suomessa on usein toisteltu, että Venäjän kannalta Suomi on kaikkein ongelmattomin rajanaapuri. Samaa lausuntoa ei valitettavasti voi antaa toiseen suuntaan.