Kaltaiselleni 1990-luvun nuorelle rajat tuntuivat haihtuvan. Internet loi globaalia tietoisuutta, Euroopassa saattoi yhtäkkiä matkustaa ilman rajamuodollisuuksia ja globalisaatio – etäisyyksien kuolema – madalsi rajoja entisestään, hyvässä ja pahassa. Kuluttaminenkin tuntui rajattomalta.
Nyt nuoret ovat paljon tietoisempia rajoista ja ennen kaikkea luonnonvarojen rajallisuudesta. Vastuu painaa heidän harteillaan aiempaa raskaammin. Vaikka resurssien rajallisuus näyttäytyy hyvin konkreettisena, kulutus on viime vuosina vain kasvanut. Koronakriisi on siirtänyt ylikulutuspäivää jopa kolmella viikolla eteenpäin. Suomi on tuhlailevan elämäntavan kärjessä. Mikäli kaikki kuluttaisivat kuin suomalaiset, tarvitsisimme yli kolme maapalloa.
Minulle Eurooppa on ollut vapaan liikkuvuuden Eurooppa. Vuoden 2015 aikana sen rajat piirtyivät uudella tavalla näkyviin: rajat ovat olleet olemassa aina heille, jotka asuvat ja matkustavat tänne sen ulkopuolelta. Valtioiden rajat ovat monille konkreettinen raja elämän ja kuoleman välillä.
Siirtolaisuusjärjestö IOM:in mukaan yli 23 000 Eurooppaan pyrkinyttä ihmistä on hukkunut vuoden 2014 jälkeen Välimereen. He kuolevat valtioiden rajoille, tukehtuvat rekka-autoihin, jäätyvät pakkaseen. He ovat pääsääntöisesti mustia ja ruskeita ihmisiä.
Rajat liittyvät myös omaan psyykeen, tunne-elämään ja seksuaalisuuteen. On hyvä tiedostaa, että niitäkin voi loukata ja rikkoa.
Vanhempi tyttäreni on nyt 11-vuotias. Hänen kanssaan puhumme paljon omista rajoista. #metoon -jälkeisessä ajassa kaikki ovat aiempaa tietoisempia koskemattomuuden rajoista. Ne ovat suojavyöhyke, puolensa pitämisen väline. Nämä rajat ovat sekä ulkoisia, että sisäisiä.
Fyysinen koskemattomuus on vain osa tätä kokonaisuutta. Rajat liittyvät myös omaan psyykeen, tunne-elämään ja seksuaalisuuteen. On hyvä tiedostaa, että niitäkin voi loukata ja rikkoa. Silloin on oikeutettua vaatia myös sisäistä koskemattomuutta. Tässä kontekstissa rajat ovat elintärkeitä.
Uusille sukupolville rajat on määritelty monella tapaa uudestaan. Sukupuoli-identiteetti on nyt moninaisempi. Olemme harpanneet poispäin binäärisestä jaosta miehiin ja naisiin. Se on toisaalta myös vahvistanut rajoja erilaisten identiteettien välillä. Siksi meille vanhemmille on viisasta ottaa hattu käteen ja opiskella sensitiivisyyden käsitteitä ja sanastoa.
Tässä ajassa määritellään uudelleen myös ilmaisun-, mielipiteen- ja sananvapauden rajoja. Jotta nämä vapaudet toteutuvat kaikille, on pakko sietää jonkin verran trollausta, provokaatioita ja silkkaa typeryyttä, mutta sietokyvylläkin on rajansa. Usein väitetään, että rajanveto sananvapausasiassa on vaikeaa.
Olen eri mieltä. Sellaiset ihmiset, jotka osallistuvat toimintaan, joka pyrkii samojen oikeuksien riisumiseen muilta ihmisryhmiltä, eivät minusta itse voi silloin nauttia näistä vapauksista.
Jotain rajaa, hei.
Kirjoittaja on rapmuusikko ja kirjailija.