Miten vertailla eri kansakuntien hyvinvointia?

Perinteisesti maita on pistetty järjestykseen bruttokansantuotteen mukaan. Se on kuitenkin hyvin vajavainen mittari. BKT mittaa vain taloudellista toimintaa, mutta ei kerro mitään vaurauden jakautumisesta, kansalaisvapauksista tai ympäristön tilasta.

BKT:n rinnalle tai sen korvaajiksi onkin kehitetty koko joukko kokonaisvaltaisempia hyvinvoinnin mittareita. Niissä huomioidaan tulotason lisäksi muita muuttujia, kuten esimerkiksi koulutustaso, työllisyysaste, turvallisuus tai jopa eri maissa vallitseva ilmasto.

Yksikään mittari ei kerro objektiivista totuutta, vaan jokaisen takana on näkemys siitä, minkälaisista tekijöistä hyvinvointi muodostuu. Useimmat tuottavat silti melko samankaltaisia tuloksia: kärjessä komeilee tyypillisesti joukko Pohjoismaita ja muutamia muita vauraita teollisuusmaita.

Brittiläisen ajatushautomon kehittämä Happy Planet Index (HPI) tarjoaa vaihtoehtoisen näkökulman: se ei mittaa hyvinvointia sinänsä, vaan hyvinvoinnin ekotehokkuutta. Pelkistäen: kuinka paljon luontoa pitää tärvellä, jotta saavutetaan tietty inhimillisen hyvinvoinnin taso?

HPI suhteuttaa toisiinsa kolme muuttujaa: elinajanodotteen, ihmisten subjektiivisen kokemuksen omasta hyvinvoinnistaan sekä ekologisen jalanjäljen.

Vauraissa teollisuusmaissa ekologinen jalanjälki on tyypillisesti huomattavan suuri, minkä vuoksi HPI tuottaa erilaisen tuloksen muihin hyvinvointimittareihin verrattuna. Esimerkiksi Yhdysvallat on vasta sijalla 122 ja Luxemburg sijalla 143. Sen sijaan Sveitsi, jonka ekologinen jalanjälki on eurooppalaisittain maltillinen, nousee sijalle 4. Se on samalla ainoa kärkikymmenikköön yltävä Euroopan maa.

Suomi on sijalla 33. Lähisijoilta löytyy Ranskaa ja Irlantia, mutta yhtä lailla Mauritiusta ja Senegalia.

Vertailun ykkösenä on monta kertaa peräkkäin ollut väli-amerikkalainen Costa Rica. Ykkössija korostaa vertailun kokonaisvaltaisuutta. Minkään yksittäisen muuttujan suhteen Costa Rica ei yllä edes kärkikymmenikköön, mutta siellä eletään melko pitkään, ollaan suhteellisen tyytyväisiä omaan elämään ja jätetään vain keskikokoinen ekologinen jalanjälki. Myös muut Latinalaisen Amerikan maat pärjäävät hyvin HPI-vertailussa, pitkälti samoista syistä.

Ehkä huomionarvoisinta HPI:ssä on se, että yksikään maailman maa ei saa kiitettäviä lukemia kaikista kolmesta muuttujasta. Ihmisen ja luonnon hyvinvoinnin yhdistämisen suhteen optimaalinen ratkaisu on vielä löytämättä.