Näennäisen vahvuuden pakko on pikkuhiljaa murtumassa, mutta se varjostaa yhä poikien elämää. Valtavirtainen poikaihanne on seikkailullinen, fyysisesti kyvykäs ja haavoittuvuutensa peittävä.

Poikien väliselle hellälle, julkiselle läheisyydelle ei edelleenkään ole liiemmin tilaa, näkee Oulun yliopistossa poikien kaverisuhteita ja niissä esiintyviä hierarkioita tutkinut Tuija Huuki. 

Huukin tutkimuksissa on selvinnyt, että poikien täytyy naamioida toisiaan kohtaan tuntemansa hellyys, kunnioitus ja tykkääminen muotoihin, jotka sopivat valtavirtaisen ihannepoikuuden muottiin. Läheisyys tietyissä tilanteissa on ok, ja yhtäkkiä taas ei.

Ristiriitojen seurauksena pojat ovat vaarassa menettää empatiakykynsä.

Poikakulttuurin ihanteet vaihtelevat alueittain ja kulttuureittain. Erot kaupunkien ja maaseudun välillä ovat näkyvät, mutta valtavirtainen poikuus hallitsee kaikkialla. Poika, joka ei istu perinteiseen muottiin, joutuu silmätikuksi. 

Pojat kasvavat tutkijan mukaan ristiriitojen keskellä: kasvattajat vaativat pojilta kiltteyttä, mutta lelut, media ja pelit tyrkyttävät heille väkivaltaa.

Samaan aikaan kulttuuri, yhteiskunta ja kasvattajat tarjoavat pojille fyysistä ja aktiivista roolia, jossa ei juuri ole sijaa tunteille ja herkkyydelle. Ehjäksi ihmiseksi kasvaminen vaatii kuitenkin tunnetaitoja, joita pojille ei opeteta tarpeeksi.

Lisäksi media, mainokset ja videopelit ylitarjoavat Huukin mukaan seksuaalista kuvastoa. Samalla päiväkodeista ja kouluista puuttuu kriittinen, mutta rakentava ja myönteinen seksuaalikasvatus.

Näiden ristiriitojen seurauksena pojat ovat Huukin mielestä vaarassa menettää empatiakykynsä.

Hyviä merkkejä on onneksi näkyvissä: sosiaalinen media on tuonut pojille vapautta ilmaista tunteitaan ja kommentoida uudella tavalla. Myös tyttöjen ja poikien yhteistä tekemistä tukeva toiminta pienestä pitäen ja murrosiän läpi vie poikia hyvään suuntaan.