Tiranan ytimessä, lähellä yliopistoa, sen vieressä kohoavaa pöyhkeää Marriott-hotellia sekä piikkilankamuurin suojaamaa Yhdysvaltojen suurlähetystöä, on sivukuja. Sivukujalta löytyy Faktoje.al:n toimitus.

Siellä työtään tekee Albanian ainoa faktojentarkastukseen keskittynyt media. Se tuottaa sivustollaan päivittäin uutisia ja raportteja valeuutisista, poliitikkojen lunastamattomista lupauksista valheista ja osatotuuksista, korruptiosta ja byrokratiasta.

Aiheina ovat myös virheellinen koronauutisointi ja Ukrainan sotaa koskeva propaganda. Osa Faktoje.al:n työstä on maan rajojen ulkopuolta tulevien uutisten oikaisemista. Niiden levittämisessä ovat kunnostautuneet esimerkiksi Serbia, Turkki, Venäjä ja Iran.

”Albanian mediassa on valtavasti valeuutisia, väärää tietoa ja propagandaa. Siksi työmme on elintärkeää”, sanoo kokenut journalisti ja Faktoje.al:n johtaja Klodiana Kapo.

”Tärkeintä on löytää rehellisiä ihmisiä, jotka kokevat tämän työn merkitykselliseksi. Uskomme työhömme ja haluamme olla ylpeitä siitä, mitä teemme. Jos media olisi riippumaton, tätä työtä voisi tehdä kuka tahansa toimittaja.”

Pääministeri potkasi journalistit ulos. Toiselle hän antoi porttikiellon ja toiselle hän sanoi, että
lähettää hänet uudelleenkoulutusleirille.

Faktantarkastajien liikkumatila on ahdas maassa, jossa hallitus, puolueet ja liike-elämä ovat vahvasti sidoksissa toisiinsa. Vallanpitäjille epämieluiset artikkelit saavat uutisten kohteet usein liikkeelle.

”Painostusta tulee monelta suunnalta: poliitikoilta, heidän lähellään olevilta henkilöiltä ja liikemiehiltä.”

”Meitä pyydetään poistamaan artikkeleita sivuiltamme. Meitä pyritään hiljentämään ja välillä myös uhkaillaan. Tutuillemme sanotaan, että tiedämme teidän ystävänne palkat, asuinpaikat, työn, kaiken…”, Kapo kertoo.

Kapo ei halua nimetä, keitä heitä painostavat poliitikot, liikemiehet tai heidän edustajansa ovat. Kun faktantarkastajat kohtaavat painostusta, he kysyvät, mitä heidän jutuissaan on ollut väärin.

”Sanomme, ettei meillä ole mitään heitä vastaan, eikä meillä ole mitään agendaa. Olemme organisaatio, joka korjaa vääriä tietoja. Olemme täysin avoimia. Kriitikkomme tietävät tarkkaan, miten toimimme.”

Nettisivuillaan Faktoje.al kertoo työskentelytavoistaan, rahoituksestaan, eettisistä säännöistään ja siitä, miten se luokittelee valeuutisia tai korjaa omat virheensä.

Tiranalainen tuomioistuin on tunnustanut Faktoje-al:n ensimmäiseksi faktojentarkastusorganisaatioksi Albaniassa ja se on hyväksytty kansainvälisen faktojentarkastusyhteisön jäseneksi.

Tänä vuonna Faktoje.al saa rahoitusta muun muassa EU:n MATRA-ohjelmasta, Ruotsin ja Iso-Britannian suurlähetystöltä sekä Fordin säätiön perustamalta IREX-järjestöltä. Se ei ota rahaa albanialaisilta tahoilta kuten puolueilta tai liike-elämältä.

Median asemaa Albaniassa kuvaa se, miten Albanian pääministeri Edi Rama kohteli lehdistötilaisuudessa hänelle epämieluisia kysymyksiä tehneitä journalisteja.

”Pääministeri potkasi journalistit ulos. Toiselle hän antoi porttikiellon ja toiselle hän sanoi, että lähettää hänet uudelleenkoulutusleirille”, journalisti ja Politiko.al-verkkosivuston perustaja Alfred Lela kertoo. Hän vastaa myös oppositiopuolue Albanian demokraattisen puolueen viestinnästä.

Median riippumattomuudesta kertoo sekin, että maan suurimman tv-kanavan TOP Channelin omistaja erotti kanavan johtajan, koska kanava aikoi julkaista jutun hallituksen korruptiosta.

Vaikka Hoxhan perheen mediaimperiumiin kuuluva TOP Channel on vakavarainen, sitoo hallitus sitä taloudellisesti muun muassa ostamalla siltä sponsoroitua sisältöä. Media on monin muunkin tavoin hallituksen nuorassa. Se jakaa toimiluvat ja kontrolloi, mitä mediat julkaisevat.

”Jos aiot toimia isoja pelureita vastaan, työtäsi pyritään estämään”, Lela sanoo.

Tutkiva journalismi on maassa liki tuntematonta.

Albanialainen media on muutaman perheen omistuksessa. Sananvapausjärjestö BIRNin (Balkan Investigative Reporting Network) vuonna 2018 tekemän selvityksen mukaan neljä perhettä hallitsi 50–60 prosentin osuutta television katseluajasta.

Radion puolella neljä suurinta kattaa yli 60 prosenttia kuunteluajasta ja printissä yksi omistaja yli 30 prosenttia lukijoista.

Media saa niukasti tilaustuloja, lehtikioskit ovat katoamassa ja ilmoitusmarkkinat ovat olemattomat. Google, Facebook ja muut kansainväliset verkkomediat keräävät pääosan albanialaisyritysten mainosrahoista.

Albanian median pääpaino on televisiossa ja netissä. Maassa toimii 45 rekisteröityä radioasemaa, 75 TV-kanavaa ja 747 nettiportaalia, mutta päivälehtiä ilmestyy vain kymmenen ja säännöllisiä aikakauslehtiä kuusi.

”Meillä on median inflaatio”, Albanian Journalistiliiton puheenjohtaja Alexander Cipa sanoo.

Tutkiva journalismi on maassa liki tuntematonta. Faktoje.al:n ohella vain BIRN tuottaa sitä, mutta heidän työnsä hukkuu Lelan mukaan televisio-, radio- ja nettikanavien tarjoaman viihdevyöryn jalkoihin.

Albanian journalismin ongelmat ovat osaksi samoja kuin Suomessa: verkkomedioiden kova kilpailu kävijöistä ja mainostajista, nopeuskilpa siitä, kuka saa uutiset ensiksi julki, taloudelliset paineet, osaavan työvoiman puute sekä poliitikkojen ja liike-elämän taholta tuleva painostus.

Koska valeuutiset ovat arkipäivää, on albanialaisten usko mediaan heikko.

Kun Kapolta kysyy, mitä hän muuttaisi Albaniassa, hän suuntaa vastauksensa nopeasti niille, jotka yrittävät suitsia mediaa.

”Antakaa meidän tehdä työmme. Kaikkien pitäisi saada tehdä omat työnsä: hallituksen, poliitikkojen, verottajien ja meidän mediassa. Ei sen kummempaa.”