”Venäjän hyökkäyssota löi silmille energiariippuvuutemme, joka sinänsä on jo tiedetty pitkään”, sanoo Suomen ympäristökeskuksen erityisasiantuntija Karoliina Auvinen.

”Olemme olleet Ruususen unessa, että fossiiliset polttoaineet ovat halpoja ja riittäviä. Nyt kun yritetään katkaista energiariippuvuutta Venäjästä, korvaavaa kapasiteettia ei ole, eikä sitä pystytä käden käänteessä rakentamaan. Hinnat nousevat ja ostamista jatketaan”, Auvinen kuvaa maailmantilanteen muutosta.

Hänen mielestään Venäjän hyökkäyssota on osoittanut sen, ettei ainoastaan ilmastonmuutos ole syy siirtyä pois fossiilisista tuontipolttoaineista, vaan myös omavaraisuuden vahvistaminen on tärkeää turvallisuussyistä. Enää ei onnistu, että jatketaan entiseen tapaan vaan systeemisiä muutoksia tarvitaan myös kulutustasolla.

Olemme olleet Ruususen unessa, että fossiiliset polttoaineet ovat halpoja ja riittäviä.

Auvinen työskenteli Suomen Akatemian Strategisen tutkimuksen neuvoston rahoittamassa Smart Energy Transition – tutkimushankkeessa, jossa selvitettiin tuotantovalikoimaa, miten fossiiliset polttoaineet voidaan korvata kokonaisuudessaan kustannus- ja resurssitehokkaasti. Fossiiliset polttoaineet muodostavat reilun kolmanneksen maamme kokonaisenergiankulutuksesta.

Energiamurrokseen sisältyy liikkumisessa siirtyminen sähköllä tai puhtaalla kaasulla käyviin ajoneuvoihin, ei ainoastaan henkilöautoissa vaan myös kuljetuspuolella. Kyse on esimerkiksi siitä, miten sähköisiä junakuljetuksia pystytään lisäämään suhteessa dieselrekkakuljetuksiin.

”Jotta päästäisiin liikenteessä öljystä eroon, meidän pitäisi rahoittaa nyt jäätävällä vauhdilla liikenteen puhdasta sähköistymistä”, Auvinen toteaa.

Teollisuudessa ja pitkän matkan liikenteessä puhtaasti tuotettu kaasu säilyy merkittävänä energialähteenä. Lämmityksessä pitäisi satsata sähköistymiseen, eli ympäristö- sekä ylijäämälämmön hyödyntämiseen lämpöpumppuratkaisuilla ja energiavarastoilla.

Vetyteknologia on ilmastonmuutoksen hillintätoimien olennainen osa. Teollisuudessa ja raskaassa liikenteessä tulisi satsata vihreän vedyn ratkaisuihin eli puhtaalla sähköllä tuotetusta vedystä jalostetun kaasun käyttöön. Prosessissa hajotetaan vedestä vetyä elektrolyyttisesti sähkön avulla. Vedyn valmistamisesta aiheutuu paljon energian hävikkiä. Kaikki voimalat, koneet ja ajoneuvot, jotka voivat käydä fossiilisten polttoaineiden sijaan energia- ja resurssitehokkaasti sähköllä, kannattaa suoraan sähköistää. Puhtaat vetyjalosteet kannattaa suunnata kohteisiin, joissa energia tarvitaan välttämättä kaasumaisessa tai nestemäisessä muodossa.

Vihreiden vetypohjaisten kaasujalosteiden tuotanto on kuitenkin vasta demo- ja pilottivaiheessa.

”Biokaasun ja vihreän vetykaasun tuotanto pitäisi viedä todella nopeasti teolliseen skaalaan. Tutkimuksen ja tuotekehityksen tukemisen sekä tuotantolaitosten rakentamisen ohella pitää satsata rajusti resursseja esimerkiksi tuulivoimainvestointeihin. Muutoin vihreää sähköä ei riitä vihreän vedyn valmistamiseen”, Auvinen sanoo.

Monet puhtaat teknologiat ovat vasta varhaisessa käyttöönottovaiheessa. Niiden käyttöönottoa pitäisi kiihdyttää reippaasti, jotta Suomi voi tavoittaa hiilineutraaliuden 14 vuodessa ja irrottautua Venäjän tuontienergiasta niin nopeasti kuin mahdollista.

Syntyy helposti harha, että energiasiirtymä jo etenee itsestään. Lupausten kupla voi puhjeta jossain vaiheessa.

Biomassa taas ei ole mittava ratkaisu fossiilisten polttoaineiden korvaajana, koska sen määrä on rajallinen, ja puita pitää säilyttää metsissä myös hiilinieluina ja -varastoina. Polttamalla puuta ei siis ilmastonmuutosta voida pysäyttää.

”Selvitysten mukaan biomassan kysynnän kasvaessa kestävyys- ja saatavuusrajat alkavat paukkua aika nopeasti. Ei siis voida laskea sen varaan, että fossiilisia polttoaineita voitaisiin korvata biomassalla – tähän biomassavarat eivät yksinkertaisesti riitä”, Auvinen sanoo.

Jotta biomassan energiankäyttö olisi kestävää, pitäisi pyrkiä sellaiseen kehityskulkuun, jossa metsäbiomassan käyttö ei nouse merkittävästi nykyiseltä tasolta, vaan jossa bioenergian lisäys perustuu pääasiassa biokaasun tuotannon lisäämiseen.

Auvisen mukaan ilmastokestävän bioenergian rajallisuudesta johtuen on tärkeää katsoa muiden ratkaisujen suuntaan, kuten puhtaaseen sähköistämiseen ja resurssitehokkuuden parantamiseen.

Poliitikkojen rooli murroksen edistämisessä on Auvisen mukaan keskeinen. Päättäjät eivät vieläkään tee tarpeeksi puhtaan energiamurroksen vauhdittamiseksi.

”Ei ole vielä tajuttu sitä teollisen tuotannon skaalaa ja investointivolyymiä, mikä pitäisi saada liikkeelle”, Auvinen sanoo.

Myös teknisten lähtökohtien ymmärtäminen vaatisi viranomaisilta tiedon tason nostamista.

Monimutkaisemmaksi tilanteen tekee myös se, että monet teollisuuden etujärjestöt, kunnat ja yritykset ovat laatineet omia ilmastotiekarttojaan, joissa luvataan tarvittavat muutokset. Toimijat eivät ole kuitenkaan varanneet tarvittavia rahoja ja työpanoksia konkreettisiin toimenpiteisiin, ja mukana on paljon viherpesua.

”Näin syntyy helposti harha, että energiasiirtymä jo etenee itsestään, eikä energiamurroksen vauhdittamiseksi tarvittavaa regulaatiota tai ohjauskeinoja oteta käyttöön. Tämä lupausten kupla voi puhjeta jossain vaiheessa”, Auvinen tiivistää.

Emme vielä tiedä kuinka korkeiksi elinkustannukset kohoavat. Jos niistä tulee kohtuuttomia joillekin, valtion on tuettava.

Tuulivoima on tällä hetkellä edullisin sähköntuotannon muoto. Tutkimushankkeen mallissa kaukolämpöjärjestelmä toimii fossiilista polttoaineista vapaassa Suomessa, missä tuulivoima tuottaa sähköä rakennusten lämpöpumpuille.

Koska tuuli- ja aurinkovoima ovat luonteeltaan vaihtelevia ympäristöenergian lähteitä, on tärkeää, että sähköautojen latauspisteet sekä lämpöpumput on kytketty kulutusjoustoautomatiikkaan ja energiavarastoihin. Automatiikka huolehtii energiajärjestelmän säätämisestätä optimaalisesti sähkönhinnan mukaan.

Tällaisia älysysteemejä löytyy jo sähkölämmitteisistä omakotitaloista, vesikiertolämmitteisistä kerrostaloista ja teollisuudesta. Algoritmien kehitys on edennyt niin pitkälle, että ne pystyvät jopa ennakoimaan sähkön hintavaihteluita.

Tulevaisuudessa koneet säädetään täysille, kun tuulee kovaa ja sähkön hinta on alhainen. Vastaavasti vähäisen tuulen aikana koneet pistetään vastaavasti alhaisemmalle käytölle, varastoja puretaan ja puhtaasta vedystä jalostettua kaasua voidaan silloin polttaa.

Mitä energiamurros voi sitten merkitä esimerkiksi vanhan omakotitalon omistajalle?

Kaukolämpöverkoissa, joissa käytetään fossiilisia polttoaineita, maalämpö on rakennusten omistajille kilpailukykyinen vaihtoehto.

On kasvava trendi, että omakoti- ja kerrostalot sekä kauppakiinteistöt vaihtavat maalämpöön ja irtoavat kaukolämmöstä. Myös vesi-ilmalämpöpumput alkavat olla varteen otettava vaihtoehto. Sähkö- ja biokaasuajoneuvojen kysyntä on kovassa kasvussa, sillä ne ovat jo yleensä elinkaarikustannuksiltaan edullisempia vaihtoehtoja kuluttajille kuin bensa- ja dieselautot.

Tärkeää roolia siirtymässä näyttelevät energiankäyttöön liittyvät teknologiset innovaatiot ja käytännöt. Monissa kotitalouksissa tällä hetkellä jännitetään omalle kohdalle aiheutuvia asumisen ja liikkumisen lisäkustannuksia. Sähköautoon tai kodin energiajärjestelmän uusimiseen kun ei kaikilla ole varaa.

Sitran johtajan Mari Pantsarin mukaan siirtymä tulee aiheuttamaan muutoksia kaikkien elämäntapoihin, mutta se ei tarkoita kurjistamista vaan asioiden tekimistä eri tavalla. Hänen mukaansa on tärkeää saada kansalaiset mukaan toimiin, sillä ilman heidän tukeaan energiamurros ei onnistu.

”Tämä voi vaatia valtiolta myös kompensaatioita, jotka on rakennettava siten, että ne eivät lisää fossiilienergian käyttöä”, Pantsar toteaa.

Oikeudenmukaisuuden kysymykset tulevatkin korostumaan siirtymässä, jossa vaadittavat toimenpiteet voivat heikentää etenkin pieni- ja keskituloisten kotitalouksien asemaa.

”Emme vielä tiedä kuinka korkeiksi elinkustannukset kohoavat. Jos niistä tulee kohtuuttomia joillekin, valtion on tuettava. Tuet eivät kuitenkaan saa lisätä fossiilisten polttoaineiden käyttöä, mihin esimerkiksi polttoaineveron alennus voisi johtaa” Pantsar sanoo.

Lisäksi hänen mukaansa tarvitaan luvituksen ja muiden hallinnollisten prosessien nopeuttamista ja osaajien varmistamista.

Huoltovarmuuden rooli ja sen parantaminen on noussut viime aikoina polttavaksi kysymykseksi. Pantsarin mukaan Suomen pitäisi vahvistaa ennakointia, varautumista ja keskustelua tulevaisuuden mahdollisista kehityskuluista. Huoltovarmuutta voidaan tehostaa huolehtimalla energian saannin lisäksi ruokaturvasta, joka vaatii ravinteiden kierrätyksen tehostamista.

Ravintopuolella kasvipohjaisen ruuan lisääminen edistää siirtymää. Keinovalikoimaan kuuluu myös ruokaturvan varmistaminen. Lisäksi on edistettävä nopeasti ravinteiden kiertoa, jotta pystytään korvaamaan aiemmin Venäjältä tuotuja lannoitteita. Energia- ja materiaalitehokkuutta tulee edistää nopeasti, mistä yksi esimerkki on ruokahävikin minimointi.

”On huomattava, että mahdollisessa kriisitilanteessa voidaan esimerkiksi energiantuotannon suhteen joutua käyttämään väliaikaisesti sellaisia kotimaisia polttoaineita, jotka haittaavat vihreää siirtymää. Toivottavasti tähän ei jouduta päätymään. Minusta kyse on kuitenkin kuin maratonjuoksusta. Ei haittaa, vaikka 30 kilometrin kohdalla vähän vauhti hidastuu, jos maaliintuloaika on sama”, Pantsar pohtii. 

Siirtymässä voidaan siis joutua tekemään väliaikaisia tai pysyviä kompromisseja, esimerkiksi hyväksymään tuulivoimaa, vaikka sillä saattaa olla negatiivisia ympäristövaikutuksia tietylle alueelle, jopa luonnonpuistoille.

Pantsarin mukaan investoinnit käyvät edelleen läpi luvitus- ja ympäristövaikutusten arviointimenettelyt, joten mahdolliset haitat arvioidaan tapauskohtaisesti.

”Luonnollisesti vihreässä siirtymässä on huolehdittava luontoarvoista ja luonnon monimuotoisuudesta, ettei rynnätä yhtä ongelmaa ratkaistaessa suoraan toiseen. Vihreä siirtymä tulee vaatimaan lisää mineraaleja ja metalleja ja siksi niiden kiertotalouden edistäminen on aivan keskeistä”, Pantsar toteaa.

Hän huomauttaa, että Suomella ja muulla Euroopalla on tässä tilanteessa paljon opittavaa aiemmista energiakriiseistä.