Etsimme töihin tehtaaseen henkilöä, joka pystyy työskentelemään koneilla. Tehtäväsi on värjätä, leikata ja pakata erilaisia materiaaleja. Emme vaadi aikaisempaa kokemusta, vaan tarjoamme sinulle koulutuksen. Järjestämme lentosi, vakuutuksen ja majoituksen maassa. Tarvitsemme työntekijää kiireellisesti, joten hoidamme työlupasi paikan päällä. Jos pääset paikalle nopeasti, saat bonuksen!
Otatko työn vastaan?
Esimerkiksi tällaisilla lupauksilla nepalilaisia houkutellaan töihin ulkomaille. Perillä ei kuitenkaan aina odota unelmien työpaikka, vaan jotain aivan muuta.
Kymmenet tuhannet nepalilaiset joutuvat vuosittain ihmiskaupan uhreiksi. Yleisimmät ihmiskaupan muodot Nepalissa ovat seksuaalinen hyväksikäyttö, pakkotyö ja elinkauppa. Nepalilaisia ihmiskaupan uhreja on myös Euroopassa.
”Viime aikoina Nepalista on lähdetty Portugaliin, koska monet uskovat, että sieltä saa muita Euroopan maita helpommin työviisumin”, kertoo Plan International Nepalin ihmiskaupan vastaisessa PROTECT-hankkeessa työskentelevä Anish Raj Shrestha.
Jos nepalilainen päättää lähteä paremman elämän perässä Eurooppaan salakuljettajan matkassa, hän joutuu maksamaan siitä suolaisesti, yleensä 5000–10 000 euroa, Shrestha kertoo. Matkan lisäksi salakuljettaja on voinut luvata, että häntä odottaa Euroopassa työpaikka.
”Vaikka he saisivat työpaikan ja -luvan, heillä voi olla vaikeaa. Kaikki eivät esimerkiksi saa työtä, joka heille on luvattu.”
Suomessa nepalilaisten hyväksikäyttötapauksia paljastui muutama vuosi sitten, kun Helsingin Sanomat kertoi nepalilaisravintoloissa tapahtuvista väärinkäytöksistä. Myös muualla Euroopassa on tapahtunut nepalilaisten hyväksikäyttöä, esimerkiksi Puolassa ja Maltalla.
Toisaalta on kielitaidoton uhri, joka on henkisesti, ehkä fyysisestikin, raihnaisessa kunnossa ja häntä vastassa karismaattinen työnantaja, joka voi olla yhteisössä arvostetussakin asemassa.
Ihmiskaupassa ihmistä ei tarvitse ostaa tai myydä. Sen sijaan hänet otetaan määräysvaltaan ja häntä käytetään hyväksi, usein taloudellisesti, kertoo Maahanmuuttoviraston alaisen Ihmiskaupan uhrien auttamisjärjestelemän ylitarkastaja Terhi Tafari.
”Ihmistä kontrolloidaan, mutta ei välttämättä fyysisesti. Suomessa hallinta tapahtuu yleensä psykologisesti, esimerkiksi uhkaamalla tai painostamalla.”
Nepalilaisiin kohdistuneet tiedossa olevat Suomessa tapahtuneet hyväksikäyttötapaukset ovat pääosin työperäisiä ja tapahtuneet ravintola-alalla, Tafari kertoo. Ihmiskaupan uhrien auttamisjärjestelmän asiakkaina nepalilaisia on reilu kolmekymmentä. Kaikki heistä eivät ole joutuneet ihmiskaupan uhreiksi Suomessa, vaan osan kohdalla hyväksikäyttö on tapahtunut toisessa maassa.
Suomessa ravintola-alalla hyväksikäytetyt nepalilaiset ovat auttamisjärjestelmän tietojen mukaan joutuneet muun muassa tekemään ylipitkiä vuoroja ilman asiankuuluvaa korvausta ja ilman lomia. He ovat saattaneet asua työnantajan asunnossa tai työnantaja on järjestänyt heidän majoituksensa. Työnantaja on hoitanut heidän asioitaan, esimerkiksi hallinnut pankkitiliä, Tafari kertoo.
”Työnantajat ovat pyrkineet siihen, etteivät työntekijät saisi tietää omista oikeuksistaan. Heitä on saatettu kieltää puhumasta viranomaisten kanssa. Työnantaja on väittänyt tuntevansa poliisin tai Maahanmuuttoviraston virkailijoita ja sanonut, ettei heistä kukaan usko sinua, koska he ovat kavereitani.”
Tilanne voi olla myös viranomaiselle hankala hahmottaa valta-asetelman takia.
”Toisaalta on kielitaidoton uhri, joka on henkisesti, ehkä fyysisestikin, raihnaisessa kunnossa ja häntä vastassa karismaattinen työnantaja, joka voi olla yhteisössä arvostetussakin asemassa.”
Tafari on kuullut, että työolot ovat ainakin joissain nepalilaisravintoloissa parantuneet sen jälkeen, kun väärinkäytökset paljastettiin. Toisaalta hän toteaa, ettei kaikissa nepalilaisravintoloissa ole tapahtunut ihmiskauppaa.
”Hyväksikäytön paljastuksen jälkeen ihmiset alkoivat karttaa kaikkia nepalilaisia ravintoloita. Siinä saattoi mennä muutaman viattomankin bisnes nurin. On sääli, että sellaisetkin ravintolat tuli tuomittua, joissa hyväksikäyttöä ei tapahtunut.”
Kävelin kotiin koulun jälkeen hyvän ystäväni Ritan kanssa. Rita kertoi minulle tekstiviestikeskustelustaan Nirmalan kanssa, tytön, jonka tunsimme läheisestä kylästä. Nirmala oli jättänyt koulun kesken kaksi vuotta sitten ja kertoi asuvansa nyt ylellisesti kaupungissa. Hän oli tavannut komean miehen Amirin, joka omistaa mallitoimiston Katmandussa.
Rita unelmoi työstä mallina. Siksi hän sopi näkevänsä Amirin seuraavana päivänä ja pyysi minua tulemaan mukaan.
Seuraavana päivänä kävelimme Ritan kanssa kohti Nirmalan kylää paikkaan, jossa Rita oli sopinut tapaavansa miehen. Hän näytti ihan elokuvatähdeltä! Mies halusi viedä meidät kaupunkiin. Saisimme sieltä töitä mallina, hän sanoi. Suostuimme ja mies ajoi meidät kaupunkiin.
Kaupungissa mies vei meidät epäilyttävän näköisen hotellin eteen ja muuttui täysin. Hän otti veitsen ja pakotti meidät likaiseen huoneeseen muiden peloissaan olevien ”mallien” kanssa. Unelman sijaan löysimme painajaisen. – Bishnun tarina
Bishnu on yksi ihmiskaupan uhreista Nepalissa. Bishnun tarinan kaltaista hyväksikäyttöä ei aina tunnisteta ihmiskaupaksi, koska Nepalissa ihmiskauppa ymmärretään melko kapeasti, sanoo Planin Shrestha.
”Nepalilaisten mielikuva ihmiskaupasta on rajoittunut naisiin ja tyttöihin, jotka kuljetetaan Intian bordelleihin. Yritämme rikkoa tämän ajatusmaailman ja kertoa muista ihmiskaupan muodoista.”
Suomen ravintoloissa tapahtuneita hyväksikäyttötapauksia ei siis Nepalissa aina tunnisteta ihmiskaupaksi. Tämän takia uhrin voi olla vaikea ymmärtää tulevansa hyväksikäytetyksi. Silloinkin kun uhri ymmärtää asemansa, hän saattaa kestää huonot olonsa, koska toiveissa on pysyvä oleskelulupa.
”Olemme kuulleet tapauksista ulkomailla, joissa työntekijä jää häntä riistävään työpaikkaan, koska muutaman vuoden työskentelyn jälkeen hän voi hakea maasta pysyvää oleskelulupaa. Hänelle on voitu myös sanoa, että jos hän jatkaa työskentelyä, työnantaja pystyy suosittelemaan häntä ja edistämään viisumiprosessia”, Shrestha kertoo.
Vaikka tarvetta olisi kaikenlaiselle ihmiskaupan vastaiselle työlle, iso osa Nepalin ihmiskaupan uhreja auttavista järjestöistä keskittyy seksuaalisen hyväksikäytön uhreihin ja lapsityövoimaan. Esimerkiksi Plan International Nepal, Shakti Samuha, AATWIN ja Maiti Nepal tekevät töitä pääosin lasten- ja naisten parissa.
Shrestha kertoo, että tehokkainta on tehdä ihmiskaupan vastaista työtä siellä missä ihmiskauppiaatkin ovat – sosiaalisessa mediassa.
”Kun kysymme ihmiskaupan uhreilta, mistä he löysivät hyväksikäyttöön johtaneen työmahdollisuuden, he sanovat usein, että sosiaalisesta mediasta, etenkin Facebookista. Facebook on yksi suosituimmista vuorovaikutuksen paikoista, joten mekin olemme siellä. Levittämässä tietoutta ihmiskaupasta.”
Bishnun tarina ja työnhakuilmoitus ovat Plan International Nepalin tekemästä Maya-chattibotista, jossa voi kokeilla, miten toimisi tilanteessa, jossa on riski joutua ihmiskaupan uhriksi. Chatbotin tarinat perustuvat poliisin asiakirjoihin.
Jos epäilet jonkun olevan ihmiskaupan uhri, ota yhteyttä poliisiin tai ihmiskaupan uhrien auttamisjärjestelmään.
Tämä artikkeli on tuotettu Viestintä ja kehitys -säätio Vikesin tuella.