Greenpeacen Helsingin toimisto vaikuttaa syyskuisena perjantai-iltapäivänä hiljaiselta, mutta se ei tarkoita, etteikö töitä olisi.

Greenpeace Suomen maajohtajana juuri aloittanut Touko Sipiläinen toteaa aloittavansa uudessa pestissään mielenkiintoisena aikana. Venäjän hyökkäyssota Ukrainassa ja energian hintojen nousu ovat nostaneet energiapolitiikan valinnat aivan uudella tavalla pöydälle.

Sipiläisen mielestä tilanne alleviivaa sitä, että vihreys ja rauha ovat yhteydessä toisiinsa – kuten Greenpeacen nimikin antaa ymmärtää. Euroopan maiden riippuvuus Venäjältä ostetusta fossiilienergiasta on osaltaan auttanut Vladimir Putinia lujittamaan valtaansa ja käymään sotaa Ukrainaa vastaan.

”Fossiilisesta energiasta irti pääseminen tarkoittaa myös irtautumista riippuvuussuhteesta autoritäärisiin valtioihin. Putinin hyökkäyssota on aiheuttanut massiivisen fossiilisen energian kriisin, joka on pistänyt vauhtia vihreään siirtymään. Niissä maissa, joissa asian kanssa on hidasteltu, kärsitään nyt kaikkein pahiten – esimerkkinä Saksa, jolla on voimakas riippuvuus maakaasusta.”

Yksi usein intohimoja herättänyt energiamuoto on ydinvoima, jota vastaan Greenpeacekin on aiemmin kampanjoinut voimakkaasti. Monet vihreät poliitikot ovat kuitenkin tehneet täyskäännöksen suhtautumisessaan ydinvoimaan: se nähdään nyt välttämättömänä keinona fossiilisista polttoaineista irtautumiseksi.

Sipiläinen huomauttaa, että Greenpeace ei ole kampanjoinut Suomessa aktiivisesti ydinvoiman suhteen vuoden 2014 jälkeen, jolloin eduskunta hyväksyi Fennovoiman ydinvoimalan. Voimala tilattiin venäläiseltä Rosatomilta, mutta nyt hanke on keskeytetty.

Pahoin viivästynyt Olkiluodon kolmosvoimala sen sijaan on aloittamassa säännöllisen sähköntuotannon loppuvuoden aikana. Se kohentaa huomattavasti Suomen omavaraisuutta sähkön suhteen. Sipiläinen ei silti katso, että hankkeen vastustaminen olisi aikoinaan ollut virhearvio.

”Ydinvoima on hidasta ja kallista rakentaa. Jos samat rahat olisi silloin sijoitettu uusiutuviin energiamuotoihin, tilanteemme olisi todennäköisesti parempi.”

Jotta pystymme toimimaan yhteiskunnassa tehokkaasti, tarvitsemme ihmisiä monilta eri tahoilta.

Greenpeacen perustamisesta tuli viime vuonna kuluneeksi 50 vuotta. Voisi ajatella, että ilmastonmuutoksen ja lajikadon keskellä ei olisi juuri aihetta juhlaan. Sipiläinen kuitenkin muistuttaa, että edistystäkin tapahtuu.

”Esimerkiksi Suomessa Fingrid arvioi, että tuulivoima nousee Suomen suurimmaksi energiantuotantomuodoksi vuonna 2027. Muutos on käynnissä, mutta tapahtuuko se tarpeeksi nopeasti katastrofaalisen ilmastokriisin ehkäisemiseksi? Meidän roolimme on tehdä kaikkemme sen eteen, että siirtyisimme päästöttömään maailmaan mahdollisimman nopesti.”

Ilmastonmuutos on jo vuosia ollut isosti mukana kansainvälisen politiikan agendalla. Vakuuttavia lupauksia päästövähennyksistä saadaan niin valtioilta, yrityksiltä kuin muilta toimijoilta. Epävarmempaa on se, toteutuvatko lupaukset käytännössä.

”Tässä Greenpeacella ja kansalaisyhteiskunnalla laajemminkin on tärkeä rooli”, Sipiläinen sanoo.

Sipiläinen pitää Greenpeacea ”sparraajana”, jonka tehtävänä on vaatia ja vauhdittaa päätöksentekijöitä tekemään tarvittavia päätöksiä.

Greenpeace on järjestönä aina halunnut vaalia riippumattomuuttaan. Se ei ota rahoitusta vastaan valtioilta tai yrityksiltä, vaan ainoastaan yksityisiltä ihmisiltä ja riippumattomilta säätiöiltä.

Toisaalta ihmisten urapolut luovat yhteyksiä valtaan. Greenpeace Internationalin johtaja Jennifer Morgan siirtyi aiemmin tänä vuonna Saksan hallituksen ilmastopolitiikan edustajaksi. Touko Sipiläinen puolestaan tulee Greenpeaceen opetusministerin erityisavustajan tehtävästä.

Sipiläinen vakuuttaa, että pystyy taustastaan huolimatta olemaan tarvittaessa kriittinen myös Li Anderssonia, vasemmistoliittoa tai nykyistä hallitusta kohtaan.

”Jotta pystymme toimimaan yhteiskunnassa tehokkaasti, tarvitsemme ihmisiä monilta eri tahoilta. Se, että tulee politiikasta, tarkoittaa käytännössä sitä, että tietää, miten päätöksentekoprosessit toimivat ja kenelle kannattaa soittaa, jos haluaa edistää jotain asiaa.”

Sipiläinen kertoo liikkuneensa aina paljon luonnossa niin merellä kuin metsässä. Erityisen rakas paikka on Jurmon saari Saaristomerellä. Ilmastonmuutoksen vakavuuteen hän kertoo havahtuneensa 2000-luvun alussa.