Villieläinten ja ihmisten väliset konfliktit ovat yleinen ongelma Afrikassa. Tilanne on ristiriitainen: toisaalta huolta kannetaan norsujen suojelusta, toisaalta luonnonsuojelijoita on syytetty välinpitämättömyydestä paikallisyhteisöjen ahdinkoa kohtaan. Luonnonsuojelijat ovat toistuvasti korostaneet, etteivät elefantit ole uhka ihmiselle, jos ihminen ei uhkaa niiden elintilaa.
Yksi on varmaa: ympäristö muuttuu nyt nopeammin kuin koskaan, ja luonnonvaroihin kohdistuu ennennäkemätön paine. Väestön lisääntyminen ja rakennushankkeet uhkaavat villieläinten elinympäristöä, ja kuivuus ja ilmastonmuutos kiihdyttävät ilmiötä entisestään. Myös salametsästystä tapahtuu yhä. Ihmispopulaation koolla on todettu olevan suora negatiivinen vaikutus norsujen määrään.
Rohkaisevia esimerkkejäkin on. Yksi niistä löytyy masai-heimojen mailta.
Nyt saavutaan masai-maahan. Pohjois-Keniassa sijaitseva Amboselin kansallispuisto on tunnettu elefanteistaan. Masai-yhteisöt ovat eläneet norsujen kanssa sopusoinnussa vuosisatoja. Viime vuosikymmeninä villieläinten ja ihmisten väliset konfliktit ovat kuitenkin lisääntyneet myös täällä.
Masai-maa kattaa 390 neliökilometriä. Alueella on useita suuria nisäkäslajeja: seeproja, kirahveja, gaselleja ja gnuita, samoin niiden saalistajia, kuten leijonia, hyeenoja ja pahkasikoja. Lintujakin löytyy: esimerkiksi strutsit, flamingot ja pelikaanit.
Ja tietysti elefantteja. Afrikannorsut liikkuvat vapaasti kansallispuiston ja sitä ympäröivien heimomaiden alueella. Aitoja ei ole.
Kenya Wildlife Servicen tekemän ilmalaskennan mukaan Keniassa oli vuoden 2019 lopussa yli 34 800 norsua. Niistä 2 000 elää Amboselissa ja sen ympäristössä. Norsut on ryhmitelty 62 perheyksikköön, jotka on nimetty aakkosittain. Alueella elävät esimerkiksi Amelian, Alisonin ja Agathan perheet.
Katito Sayialel työskentelee suojelutyöntekijänä Elephant Trust -järjestössä. Hän on ollut norsujen intohimoinen suojelija 8-vuotiaasta asti.
”Pystyn tunnistamaan kaikki perheyksilöt nimeltä”, Sayialel sanoo.
Eri sidosryhmien alueella tekemä työ on kantanut hedelmää. Salametsästystä on onnistuttu hillitsemään Elephant Trustin tiiviin seurannan ansiosta. Käytössä on ollut GPS-laitteita, ja alueella on päivystäviä ”norsuvahteja”.
”Amboseli on hyvä roolimalli muille puistoille siinä, miten eläinten suojelu onnistuu samalla, kun voidaan rakentaa rauhanomaista yhteiseloa suurriistan ja paikallisten yhteisöjen välille”, Sayialel arvioi.
Samalla Amboseli on toiminut foorumina useille organisaatioille, tutkimuslaitoksille ja muille kiinnostuneille osapuolille. Elephant Trust ja muut luonnonsuojelujärjestöt ovat sitoutuneet edistämään afrikannorsujen pitkäaikaista suojelua ja hyvinvointia, samoin kunnioittamaan paikallisten tarpeita. Paikallisissa kouluissa on lisätty oppilaiden tietoisuutta aiheesta, ja luonnonsuojelujärjestö Big Life Foundation on työllistänyt 350 partiolaista, jotka seuraavat norsujen liikkeitä ja välittävät yhteisöille ajankohtaista tietoa.
Yksi merkittävä parannus on Kimanan villieläinkäytävä. Käytävä mahdollistaa villieläinten estottoman läpikulun samalla, kun paikallisyhteisöille on säilytetty oma niittyalue, jolla yhteisön karja saa laiduntaa kuivien kausien aikana. Hanke toteutettiin vuonna 2016, kun 400 vapaaehtoisen muodostama Amboseli Landowners and Conservances Association (ALOCA) perusti African Wildlife Foundation -säätiön. Säätiö vastasi maanmittauksesta ja vapaaehtoisten löytämisestä.
Kaikki tämä on näkynyt norsujen määrän huomattavana kasvuna. Kun Elephant Trust perustettiin vuonna 1972, norsuja oli 700. Nyt niitä on jo yli 2000.
”Kaikki hyötyvät, eläimet ja ihmiset. Olemme perustaneet eläinten kipeästi tarvitsemia suojelumaita, ja samalla olemme tuoneet hyötyjä myös yhteisöille”, Sayialel sanoo.
Usein luonnonsuojelijoita on syytetty paikallisyhteisöjen tarpeiden ohittamisesta. Ambosellissa kaikki osapuolet ovat kuitenkin tyytyväisiä.
Usein luonnonsuojelijoita on syytetty paikallisyhteisöjen tarpeiden ohittamisesta. Ambosellissa kaikki osapuolet ovat kuitenkin tyytyväisiä.
Paikallisessa masai-kylässä on meneillään heimon miesten ryhmäkeskustelu. Miehet muistelevat, miten vaikeita aikoja heimo on joutunut käymään läpi.
”Yli 2000 norsusta vain 700 asuu puistossa, loput asuvat kanssamme. Puisto on pieni, ja meille on riitettävä tilaa eläinten paimentamiseen. Sopusoinnussa eläminen kävi yhä vaikeammaksi”, sanoo tohtori Nemurnkuyia, yhteisön johtaja ja perinneparantaja.
Nemurnkuyia on syntynyt masai-maassa ja elänyt siellä koko elämänsä, 47 vuotta. Hän muistelee aikaa, jolloin ihmisten ja eläinten väliset konfliktit olivat riistäytyneet käsistä.
Nyt tuo aika on ohi. Jo lyhyen keskustelun aikana selviää, että masait kokevat hyötyvänsä sopimuksesta yhteisön jäsenten ja eri sidosryhmien välillä.
”Kiitos Kenian villieläinpalvelulle ja luonnonsuojelujärjestöille, konfliktit norsujen ja ihmisten välillä ovat vähentyneet”, Nemurnkuyia sanoo.
Nemurnkuyia kertoo, että masai-kansan välinen yhteenkuuluvuuden tunne on lisääntynyt kaupan ja yrittäjyyden kasvun myötä. Tuotteita on tehty myyntiin ja turisteille on tarjottu palveluja, mikä on vauhdittanut taloudellista kehitystä. Kansallispuistossa on myös tarjolla työpaikkoja, joiden avulla yhteisön jäsenet ovat voineet elättää perheitään.
Elephant Trust ja Big Life Foundation tukevat tyttölasten koulutusta masai-yhteisöissä. Tällä hetkellä sponsoroidaan 22 tyttöä, aina perusopinnoista yliopistotutkintoon. ALOCA:n jäsenet ja Kenya Wildlife Service osallistuvat petoeläinten suojeluohjelmaan korvatakseen elefanttien aiheuttamia vahinkoja. Lisäksi ALOCA on vahvistanut paikallista hoito-ohjelmaa varmistaakseen, ettei suojelualueita päädy maatalouden käyttöön.
Norsujen ja masai-yhteisöjen rinnakkaiselo onnistuu siis jälleen. Nyt tarvitaan kuitenkin kipeästi lahjoittajia. Luonnonsuojelualueiden tulevaisuus on turvattava.
Samalla paikalliset toivovat lisää medianäkyvyyttä, jotta aihe nousee yleiseen tietoisuuteen. Heidän viestinsä on selvä: onnelliset norsut, onnelliset ihmiset!
