Olen matkalla kotiin harjoittelupaikastani Dar es Salaamin keskustasta. Ruuhkan takia seitsemän kilometrin kotimatkassa on mennyt jo 20 minuuttia, ja olemme vasta matkan puolivälissä.
Kulutan aikaani tuijottamalla ikkunasta ulos. Yhtäkkiä huomaan, että taksikuski kääntää auton pois totutulta reitiltä. Otan puhelimen esiin katsoakseni kartasta mihin suuntaan auto on kulkemassa. Huomaan, että ajamme väärään suuntaan.
Mietin, miten ilmoittaisin kuskille erikoisesta reitistä. En ehdi kuitenkaan miettiä asiaa kauaa, kun kuski hidastaa ja kääntyy huoltoasemalle.
Huoltoasemalla kuski kääntyy minuun päin.
”Anteeksi, voisitko maksaa matkan etukäteen? Minulla on bensa melkein loppu, eikä ole varaa ostaa lisää.”
Menen hetkeksi lukkoon. Mitä jos mies heittää minut ulos taksista heti maksun maksettuani? Toisaalta en osaa kieltäytyäkään. Väsyttää, ja jos bensa todella on loppu, emme liiku pian mihinkään.
”Kai se sopii”, sanon ja kaivan sovelluksen päättämän summan kuskille.
”Kiitos. Bensa on nykyään todella kallista. Ja Uber vie suuren osan palkkiosta. Pitää elää rahan kanssa päivä kerrallaan.”
Lyhyen tankkauksen jälkeen matka jatkuu. Pääsen kotiin saakka, enkä ole hetkellisistä epäilevistä ajatuksista huolimatta edes yllättynyt.
Jään kuitenkin miettimään kuskin sanoja. Se ei ole ensimmäinen kerta, kun kuulen vaikeuksista Tansanian taksialalla.
Mistä olet kotoisin? Mitä teet täällä? Milloin olet tullut ja kauan aiot olla täällä? Tykkäätkö Tansaniasta? Nämä kysymykset kuulin lähes aina taksissa Dar es Salaamissa. Asuin viime kesän kaupungissa ja vastasin silloin kysymyksiin päivittäin.
Toivoin kuitenkin kuulevani myös kuskien elämästä. Siksi mietin kysymyksiä, joilla keskustelun voisi kääntää ratin ohjaajaan.
Yksi ensimmäisistä keksimistäni kysymyksistä oli, pitivätkö kuskit työstään. Esitin sen lukuisia kertoja.
Aluksi siihen tuli vain myöntäviä vastauksia. Kuljettajat kertoivat pitävänsä ajamisesta ja asiakkaiden kohtaamisesta.
Kuitenkin melko nopeasti selvisi, ettei taksikuski ole lähes kenenkään unelma-ammatti.
”Valmistuin kauppatieteistä yliopistosta. Haluaisin perustaa oman yrityksen, mutta minulla ei ole siihen vielä varaa. Ajan taksia, jotta saisin rahaa perustaa yrityksen”, kertoi eräs tansanialainen kuski.
”Olin palkanlaskijana yrityksessä, mutta siitä saa vähemmän rahaa kuin taksin ajamisesta. Ajan taksia kuusi päivää viikossa aamusta yöhön. Nukun välillä taksissa, enkä mene silloin ollenkaan kotiin. Tarvitsen rahaa, että voin mennä naimisiin ja perustaa perheen”, kertoi toinen.
Dar es Salaamin, Tansanian arviolta seitsemän miljoonan asukkaan kaupallisen keskuksen, taksikuskit ovat pääosin nuoria aikuisia. Suurin osa heistä on miehiä ja moni kertoo omaavansa koulutuksen, joka ei vastaa taksikuskin ammattia.
Kuskit kertovat haaveilevansa koulutusta vastaavasta ammatista, omasta yrityksestä ja perheen perustamisesta. Ulkomaille muuttaminen on monen unelma. Kuljettajat uskovat, että muissa maissa, etenkin globaalissa pohjoisessa, löytyy enemmän mahdollisuuksia menestyä.
Esimerkiksi eräs kuski kertoi epäonnistumisestaan työelämässä ja haaveestaan muuttaa siksi ulkomaille.
”Tämä maa ei halua nuortensa menestyvän! Täällä on niin vaikea yrittää. Minulla oli yritys, mutta se meni konkurssiin ja menetin kaikki rahani. Nyt joudun ajamaan taksia.”
”Vuokrasin tilan ja jouduin sen lisäksi maksamaan hirveästi aloitusmaksuja. Yritykseen liittyvät maksut olivat liian kalliita, enkä saanut rahallista tukea, joten en saanut yritystä kannattavaksi. Pitäisi lähteä ulkomaille! Eurooppaan tai Yhdysvaltoihin. Jos ei niihin, niin toiseen Afrikan maahan. Vaikka Keniaan. Siellä yrittäminen on helpompaa!”
Tansaniassa valmistuu korkeakouluista vuosittain arviolta 600 000–800 000 nuorta. Muodollisia työpaikkoja on kuitenkin saatavilla vain noin 50 000, kertoo paikallinen media The Citizen. Nuoret joutuvat siis keksimään itselleen tekemistä ja työllistymään epävirallisesti.
The Citizenin 2020 lokakuussa tehdyssä haastattelussa nuori liikehallinnosta valmistunut nainen kertoo, että nuorisotyöttömyys on vakava ongelma, jota ei ole helppo korjata itse itseään työllistämällä, koska nuorilla ei yleensä ole alkupääomaa.
Taksin ajaminen on yksi vaihtoehdoista, jolla nuoret voivat työllistää itsensä.
Kukaan ei halua tulla takaisin, jos se tarkoittaa työskentelyä alipalkattuna. Haluan asua paikassa, jossa voin kehittyä työssäni ja turvata elantoni.
”Nuoret ajavat taksia, koska täällä on huono työllisyystilanne. Ihmiset haluavat muuttaa vihreämmille seuduille ja tekevät mitä tahansa päästäkseen ulkomaille”, kertoo 29-vuotias Peter Minja.
Minja on yksi Tansanian nuorista aikuisista, joka on päätynyt ajamaan taksia. Taksin ajaminen ei ollut hänen suunnitelmissaan.
Minja opiskeli Dar es Salaamin yliopistossa, josta valmistui kauppatieteiden maisteriksi. Opiskelun jälkeen hän teki töitä kanadalaisessa yrityksessä Dar es Salaamissa ja lähti sitten Kiinaan, jossa hän työskenteli neljä vuotta.
Koronapandemia toi Minjan takaisin Tansaniaan. Viime kesänä hän suunnitteli lähtevänsä takaisin Kiinaan, kunhan koronapandemia on hellittänyt.
”Mutta en usko enää palaavani. Olen nyt saanut Kiinasta tarpeekseni. Haluaisin väitellä tohtoriksi Euroopassa tai Yhdysvalloissa. Olen jo alkanut hakea Länsi-Euroopan, Pohjoismaiden ja Yhdysvaltojen yliopistoihin.”
Taksia Minja päätyi ajamaan mutkan kautta. Minja vuokrasi pitkään omaa autoaan taksiksi kuskeille, joilla ei ole omaa ajoneuvoa. Hän kertoo, että järjestely on melko yleinen Tansaniassa, jossa ajoneuvon hankkiminen on monelle liian kallista. Ajatus taksin ajamisesta syntyi tyytymättömyydestä autoa vuokraavien kuskien toimintaan.
”Kuskit rikkoivat koko ajan sopimuksia, eivätkä antaneet minulle lupaamaansa rahaa. Ajattelin, että mieluummin teen töitä ja ansaitsen rahat itse.”
Nyt Minja tekee montaa työtä samaan aikaan. Hän on konsultti ja auttaa siskoaan tämän yrityksen pyörittämisessä.
”Ajan Uberia vain silloin, kun en tee muita töitä. Tällä hetkellä noin kaksi päivää viikossa”, hän kertoo.
Taksikuski pärjää Tansaniassa taloudellisesti parhaiten silloin, kun hänellä on yksityisiä asiakkaita. Yksityisillä ajoilla tienaa parhaiten, koska koko palkkion voi pitää itse, Minja kertoo.
”Siksi ihmiset haluavat palvella asiakkaita hyvin ja saada heidät vakiasiakkaiksi. Monet asiakkaat pitävät tästä järjestelystä myös, koska tuntevat kuskinsa.”
Sen sijaan vaikeuksia alalla on paljon, ja se korostuu myös taksikuskien tarinoissa. Minja sanoo, että taksialan vaikeuksia maassa ovat pitkät työpäivät ja hankalat asiakkaat. Yksi ikävimmistä työhön vaikuttavista asioista on hänestä kuitenkin maan kehno infrastruktuuri.
”Esimerkiksi tiet eivät ole kunnollisia ja karttasovellukset eivät aina toimi.”
Itse työn epämukavuuksien lisäksi taksin ajaminen on myös kallista. Minjan mukaan taksia ajaakseen joutuu maksamaan tielisenssin, kaupalliseen käyttöön tarkoitetun ajoneuvon vakuutuksen, auton huollon, bensan ja sovelluksille annettavat palkkiot.
”Uberin maksut ovat asiakkaille kilpailijoita korkeammat, mutta myös kuskien maksama palkkio Uberille on korkeampi kuin muissa sovelluksissa. Yleensä korkeampi matkan hinta ei ole suhteessa yhtä korkea kuin kuskin maksama palkkio, eli rahaa jää käteen vähemmän kuin muista sovelluksista. Uberille pitää maksaa melkein neljäsosa matkan hinnasta.”
Minja kertoo, että suurin osa kuskeista haluaa matkan maksun käteisellä. Luottokortilla maksavia asiakkaita ei välttämättä oteta edes kyytiin, sillä raha menee sieltä suoraan Uberille.
Käteistä sen sijaan voi pantata ja käyttää päivittäisiin menoihin, kunnes Uber karhuaa saataviaan.
Kansainväliset taksisovellukset laskeneet kuskien palkkioita
Tansanian online-kuljettajien yhdistys (TODA) ilmoitti joulukuussa 2019 vievänsä taksisovellukset Uberin ja Boltin oikeuteen, jos ne eivät seitsemässä päivässä ratkaise taksikuskien kokemia epäkohtia, kertoo Tansanian valtion omistama Daily News.
Sovelluksien ongelmaksi TODA kertoi kuskien oikeuksien polkemisen, johon liittyi liian alhainen palkkio. Matkapalkkioista ei jäänyt yhdistyksen mukaan kuskeille tarpeeksi käteen. TODA oli tyytymätön siihen, että yritykset eivät kuulleet kuskeja sopivista palkkioiden hinnoista, vaan päättivät ne itse.
Palkkiot ovat todella laskeneet ainakin joidenkin matkojen osalta. The Citizen kertoi syyskuussa 2017, että ennen taksimatka lentokentältä ulkomaalaisten suosimalle alueelle Masakiin maksoi matkustajalle 60 000 šillinkiä (noin 22,80 euroa), kun Uberin markkinoille tulon jälkeen matkan on saanut 7000–10 000 šillingillä (n. 2.60–4 euroa). Kuskeille tästä jää käteen Uber-maksujen jälkeen vielä vähemmän.
Uber aloitti toimintansa Tansaniassa kesällä 2016. Toiminta alkoi maan suurimmasta kaupungista Dar es Salaamista. Joulukuussa 2017 Tansaniassa aloitti virolainen Taxify, joka tunnetaan nykyään nimellä Bolt.
Jo tällöin Tansanian taksikuskit kertoivat peloistaan muutokseen liittyen. The Citizen kirjoitti kesäkuussa 2016, että taksikuskit pelkäsivät menettävänsä bisneksensä Uberin tulon takia. Kuskit pelkäsivät palkkioiden laskevan hurjasti.
Taksisovellusyritykset ovat kuitenkin yrittäneet kääntää keskustelun yritysten työllistämisvaikutukseen.
Bolt kommentoi The Citizenille toukokuussa 2021, että yritys on luonut Afrikkaan 1,5 miljoonaa työpaikkaa. Boltin Tansanian maajohtaja Remmy Eseka kommentoi, että etenkin nuoret ovat saaneet työtä yrityksen kautta. Hän sanoi, että monet korkeastikin koulutetut ovat työllistyneet Bolt-kuskeiksi.
Taksisovellukset tuskin katoavat Tansaniasta kovin pian. Ne ovat onnistuneet levittäytymään uusille alueille kuskien kritiikistä huolimatta. Boltin Eseka kommentoi Daily Newsille toukokuussa 2021, että yritys suunnittelee uusille alueille leviämistä.
Peter Minjan unelma on joko olla töissä suuressa yrityksessä tai opettaa kauppatieteitä yliopistossa. Hän ei tiedä haluaako asua ulkomailla lopun ikäänsä, mutta ei myöskään ole varma palaako Tansaniaan, jos pääsee ulkomaille mieleiseen työhön.
”Kukaan ei halua tulla takaisin, jos se tarkoittaa työskentelyä alipalkattuna. Haluan asua paikassa, jossa voin kehittyä työssäni ja turvata elantoni.”
Vaikka ulkomailla vaikuttaa olevan paremmat työllisyysmahdollisuudet, Minja ja monet muut jaksavat toivoa, että tilanne maassa muuttuu joku päivä.
”Nuoret toivovat, että työllisyystilanne paranisi uuden presidentin myötä. Vielä on vaikea sanoa mitä tulee tapahtumaan, mutta unelmamme on, että työpaikkoja tulee lisää.”
Tansanian takseissa ei kuitenkaan opi pelkästään nuorten unelmista ja yhteiskunnan ongelmista.
”Kumpaa jalkapallotiimiä sinä kannatat?” kysyy paikallista jalkapalloa radiosta kuunteleva kuski.
”En vielä kumpaakaan. Mitkä ovat vaihtoehdot?” vastaan.
”Simba ja Yanga ovat parhaita. Ne pelaavat taas tänä vuonna mestaruudesta. Peli on parin päivän päästä.”
”Kumpaa sinä kannatat?”
”Yangaa, koska perheeni kannattaa sitä myös. Tiimien kannatus menee yleensä suvun ja perheen mukaan. Yanga on myös juuriltaan tansanialainen. Simbaa ovat kannattaneet ennen ulkomaalaiset.”
Kun pääsen kotiin, etsin tietoa Simbasta ja Yangasta ja tulevasta pelistä. Saan tietää, että Yanga on ollut mukana Tansanian historian itsenäistymiskamppailussa ja sen värit ovat samat kuin Tansanian lipussa.
Seuraavana päivänä avaan uuden taksikuskin kanssa keskustelun jalkapallosta. Hän on yllättynyt, että tiedän jotain tansanialaisesta jalkapallosta.
”Tiedätkö mikä tämä kappale on?” hän kysyy kuin testatakseen tietouttani Tansanian populaarikulttuurista.
”Tiedän. Se on Diamond Platnumzin Jeje.”
“Mistä sinä sen tiedät?”
“Olen kuullut sen taksissa.”
Tansanian taksit
– Tansaniassa toimii erilaisia takseja. Osa takseista toimii yritysten alaisina ja osa on yksityisiä ajoneuvoja.
– Asiakkaita taksikuskit hankkivat esimerkiksi Uber-sovelluksen kautta ja odottelemalla asiakkaita kauppapaikkojen lähettyvillä.
– Taksisovellukset eivät toimi kaikkialla Tansaniassa. Esimerkiksi Sansibarilla on oma taksijärjestelmänsä. Sovelluksia on käytössä ainakin Dar es Salaamissa, Arushassa ja Dodomassa.
– Tansaniassa yleisimpiä taksiajoneuvoja ovat autot, bajajit (kolmipyöräiset tuk-tukit) ja boda bodat eli piki pikit (moottoripyörät).
– Ne, joilla on varaa, käyttävät takseja ja yksityisautoja yleiseen liikkumiseen, myös kaupungeissa. Julkisen liikenteen verkosto ei ylety kattavasti kaikille asuinalueille, eikä julkisella liikenteellä ole tarkkoja aikatauluja. Esimerkiksi sekä kaupunkien sisällä että kaukoliikenteessä käytettävät pikkubussit dala dalat lähtevät, kun ajoneuvo on täynnä.