“Musiikki on osa minua. Alan laulaa joka aamu heti kun olen herännyt”, sanoo Sara Curruchich.

Myös Ch’umilkaj Curruchiche Nicho on laulanut aina. Kun opettaja-äiti tuli töistä kotiin ja kertoi päivän kuulumiset lapsilleen, lasten tehtävä oli tiivistää äidin kertomus taiteen keinoin.

“Tein sen aina laulaen. Kun laulan äidinkielelläni, saan luvan olla oma itseni”, hän sanoo.

Curruchich ja Curruchiche Nicho ovat kotimaassaan tunnettuja, kansainvälistä uraa tekeviä laulaja-lauluntekijöitä, jotka kuuluvat Guatemalan kaqchikel-alkuperäiskansaan, muinaisten mayojen perillisiin.

Molemmat ovat kolmenkymmenen kynnyksellä ja kotoisin San Juan Comalapan kaupungista, Chimaltenangon maakunnasta, joka sijaitsee noin 80 kilometrin päässä maan pääkaupungista Guatemala Citystä. Siirtomaa-ajan arkkitehtuuria edustavaa San Juan Comalapaa kutsutaan “Amerikan Firenzeksi”, koska kaupungissa on vahva kaqchikel-taiteilijoiden perinne.

Curruchichin ja Curruchiche Nichon laulut kumpuavat ympäröivästä luonnosta ja omasta elämästä. He laulavat Äiti Maasta, naisista, identiteetistä, alkuperäiskansojen viisaudesta, mutta myös syrjinnästä ja maan väkivaltaisesta historiasta.  

On pitkälti juuri alkuperäiskansojen naisten ansiota, että kulttuuri on säilynyt elinvoimaisena. Naiset ovat osoittaneet kykyä selvittää ristiriitoja, ratkaista konflikteja, puolustaa ihmisoikeuksia ja tehdä taidetta.

Tähän jatkumoon asettuvat Sara Churruchich ja Ch’umilkaj Curruchiche Nicho.

”Nämä ovat ne kädet /jotka kutovat ja tallentavat kankaalle /ajan syklit / Jo’ tqatunu’ quchuq’a’ /richin ntzolin pe / ruk’u’ x ri qab’ix.” (Ch´umilkaj)

Guatemalan vuonna 1996 päättynyt sisällissota oli yksi Väli-Amerikan rajuimmista aselllisista konflikteista. Vastakkain olivat vasemmistolaiset sissit ja oikeistolainen sotilasjuntta, joita Yhdysvallat tuki osana kylmää sotaa.

35 vuotta kestäneessä konfliktissa tapettiin, kidutettiin, ja ajettiin kotiseudultaan ja kotimaastaan tuhansia ihmisiä. Yli 200 000 siviiliä sai surmansa.  

Maya-naiset olivat sisällissodan raaimmin kohdeltu ryhmä: sotilaat tappoivat, raiskasivat ja kiduttivat naisia. Sota jätti syvät jäljet Guatemalan alkuperäiskansaan.

Sara Curruchich ja Ch’umilkaj Curruchiche Nicho ovat omaa sulkupolveaan edustavina muusikkoina astuneet esiin vähentääkseen naisiin kohdistuvaa väkivaltaa ja parantaakseen niitä haavoja, joita vuosikymmenten väkivalta on ihmisiin jättänyt.

Artistien videoilla näkyy monia alkuperäiskansoilta ja mayojen sivilisaatiosta periytyviä käytäntöjä, muun muassa ikiaikainen desimaalijärjestelmä, jota käytetään perinnekankaiden kudonnassa ja mayojen astronominen järjestelmä, johon viljely ja sadonkorjuu ovat pohjautuneet. Myös soittimet ovat osin niitä samoja, joita esi-isät käyttivät. Kumpikin pukeutuu perinteisiin vaatteisiin, jotka tehdään yhä käsityönä yhteisöissä.

”Hän uskoi, että naista pitäisi alistaa ja hallita, mutta nainen pakeni, koska hän tiesi, että hänen ruumiinsa kuului vain hänelle.” (Sara)

Muusikot yhdistävät musiikissaan espanjaa ja äidinkieltään kaqchikelia. Kumpikin käyttää kaunista ääntään ja perinnetietoa herättääkseen henkiin oman kielensä. Samalla he levittävät tietoisuutta alkuperäiskansojen oikeuksista.

Kaqchikel on maan kolmanneksi puhutin maya-kieli, mutta sen puhujiin kohdistuu espanjaa valtakielenään käyttävässä maassa syrjintää, naiset kertovat.

“Jopa opettaja sanoi meille koulussa, ettei mayoja enää ole, koska he kaikki kuolivat”, Curruchiche Nicho sanoo.

Guatemalalaisessa yhteiskunnassa on tätä nykyä vallalla historian jonkinasteinen kieltäminen tai vääristäminen¨– ajatus siitä, etteivät nykyiset mayat polveudu esi-isistään siirtomaahistoriaa edeltävältä ajalta.  Myös alkuperäiskansojen kieliä pidetään vain murteen asemassa.

“Olen maya, kaqchikel. Tunnen historiani ja siirrän perinnettäni laulamalla”, Curruchiche Nicho sanoo.

Sara Curruchich kokee kaqchikelin kielellä laulaessaan yhteyden isovanhempiinsa.

“Kielen rakenne ja kielioppi on minussa, eikä se ole yhtään espanjaa huonompi”, hän sanoo.

Molemmille naisille kaqchikeliksi laulaminen on sen käsityksen murtamista, että maya-kielet olisivat espanjaa huonompia.

Äänemme on tärkeä, koska valtio, hallitus ja rasistinen siirtomaajärjestelmä ovat jatkuvasti yrittäneet vaientaa sen.

Laulujen sanat eivät ainoastaan vahvista kaqchikelin asemaa, vaan välittävät viestiä naisiin kohdistuvasta väkivallasta. Lauluillaan ja musiikkivideoillaan naiset osallistuvat isoäitinesä, äitiensä ja tätiensä sodassa saamien haavojen parantamiseen.

Heidän musiikkivideoidensa päähenkilöt ovat alkuperäiskansayhteisön naisia: perinneparantajia, kutojia, ihmisoikeuksien puolustajia, feministejä. Nuo naiset kantavat ylpeänä roolejaan omissa yhteisöissään.

”Äänemme on tärkeä, koska valtio, hallitus ja rasistinen siirtomaajärjestelmä ovat jatkuvasti yrittäneet vaientaa sen. Mutta tässä me olemme ja laulamme”, Sara Curruchich sanoo.

Monikulttuurinen Guatemala

• Guatemalassa alkuperäiskansan osuus on väestöstä Bolivian jälkeen toiseksi suurin koko Latinalaisessa Amerikassa, 43 prosenttia, noin 6,5 miljoonaa.

• Kaikkiaan asukkaita maassa on noin 15 miljoonaa, joista mestitsejä 56 prosenttia.

• Kaiken kaikkiaan alkuperäiskansoihin kuuluvia on Latinalaisessa Amerikassa 45,3 miljoonaa.

• Guatemalassa puhutaan 25 kieltä: 22 mayakieltä, xincaa, garífunaa ja espanjaa.