Lastenhuoneen iltasatuhetki ei aina ole auvoisa. Levottoman jälkikasvun lisäksi päätä voi puristaa satukirjan sisältö.

Perinteisten satujen arvomaailma on näet usein auttamattoman tunkkainen: avuttomat prinsessat odottavat prinssejään ja vain vaaleahipiäiset heterot elävät onnellisina elämänsä loppuun saakka.

Traditioita voi onneksi tuulettaa. Viime vuosina on julkaistu useita kirjoja, joissa satujen perinteistä maailmankuvaa uusitaan railakkaasti.

Tähän joukkoon kuuluu unkarilainen, klassisia satuja versioiva kokoelma Satumaa kuuluu kaikille.

Teos julkaistiin Unkarissa 2020 ja se nosti äärioikeistolaiset piirit saman tien takajaloilleen. Helsingin Sanomien jutun mukaan kirja leimattiin HLTBQ-propagandaksi ja sitä vastaan nostettiin kampanja, jonka tarkoituksena oli kieltää kirjan myynti kirjakaupoissa.

Kokoelman 17 sadussa toki seikkailee sateenkaariväkeä, kuten toisiinsa rakastuvia prinssejä tai syntymäsukupuoltaan vieroksuvia metsäkauriita, mutta perinteistä satukuvastoa ja – kaavoja –pöllytetään monilla muillakin tavoilla.

Sankarihahmot voivat esimerkiksi olla ruskeaihoisia ja prinssi löytää kutsumuksensa pukujen ja pehmoeläinten ompelusta.

Tyttöjen ja naisten rooli poikkeaa totutusta. Sen sijaan, että prinsessat ja muut tytöt keskittyisivät olemaan kauniita ja passiivisia, he sivaltavat miekoillaan jättiläisiä kuoliaaksi ja kieltäytyvät sellaisista ikävystyttävistä asioista kuin avioliitto.

Inha vastustajakaan ei aina ole katkera ja kateellinen äitipuoli. Lumikkia versioivassa Ruskolehti-sadussa peiliin kurkkiikin isäkuningas.

Sadut muistuttavat ennen kaikkea jokaisen oikeudesta olla oma itsensä, mutta myös erilaisuuden rikastuttavasta ja kaikkia yhteisön jäseniä hyödyttävästä voimasta.

Selväsanaisesti tämän osoittaa esimerkiksi satu Kolmikorva Trimotei, jossa muista poikkeavan näköinen jäniksenpoikanen pelastaa tarkan kuulonsa avulla kokonaisen metsän ja sen asukkaat.

Kokoelman joissakin tarinoissa kimaltelee sadun vastustamaton taikapöly, toisissa jäädään arkisemmalle tasolle.

Paikoin tuntuu siltä, että perinteitä olisi voitu pöyhiä perusteellisemmin. Kokonaisuutena teoksen tunnelma on kuitenkin kohdallaan. Iso kiitos tästä kuuluu suomentaja Saarni Laitiselle, joka tekstissään tavoittaa hienosti sadun poljennon.

Myös Lilla Böleczin herkullisen pehmeäsävyinen kuvitus osuu maaliinsa.