Toya Delazy
Mitä: Afrikka ja tekno tanssittavat
Kenelle: Uteliaalle reivaajalle
Zulu-musiikin kuuluin kokoonpano on Helsingissäkin usein vieraillut kuoroyhtye Ladysmith Black Mambazo. Nuoremman zulu-polven tekijöistä erottuu edukseen 33-vuotias Latoya Nontokozo Buthelezi, taitelijanimeltään Toya Delazy, joka ei musiikissaan etsi perinteistä harmoniaa vaan modernia särmää.
Kun lauluraidan alle syötetään biittejä ja tyylejä teknosta ja drum’n bassista, saadaan koneistosta ilmoille Delazyn tavaramerkki: afroreivit.
Lauluraita on oikeastaan puheraita. Delazyn ulosannissa ei kulje melodiaa kuin paikoin, mutta muita sävyjä sitäkin enemmän. Hän räppää, rallattelee ja runoilee notkeasti ja rennosti – ilmaisusta puuttuu valtavirran räpille tyypillinen iskevä ätäkki ja päällekäyvä energia.
Delazyn ääni tuntuu lämpimältä, mutta taustat tahkovat massiivisina. Megabassot jysäyttävät pulssin ja syntikan säksätys käskee tanssijat transsiin. Kuuluu häivähdyksiä eurodancesta, raggamuffinista ja soulista, ja onhan siellä jokunen sämpläys periafrikkalaisesta kuorolaulustakin.
Balaklava Blues
Mitä: Tummia tunnelmia Ukrainasta
Kenelle: Solidaarisuutta aina!
Balaklava Bluesin nimi ei viittaa blues-musiikkiin vaan paikoin lohduttomaksikin äityvään tunnelmaan. Kuunnellessa kokoonpanon kahta viimeisintä levyä huomaa kuinka musiikki on synkistynyt yhtä jalkaa Ukrainan tilanteen kanssa.
Viimeistä edellinen albumi Fly (2019) suo vielä valoisia hetkiä. Riemastuttava kappale Alive rullailee 60-lukulaista, naivistista, soulahtavaa pianopoppia; kertosäkeessä toistuvat sanat I feel so alive when you’re by my side. Pitkin matkaa kuullaan rinta kaarella uhkuvaa moniäänistä kansanlaulua.
Sen sijaan uusimmalla levyllä Let me out (2022) kirkas folklore jää jauhavien koneiden alle. Mekaniikka jankkaa musiikkia ahdistavan toisteisesti kuin tykkitulen pauhu. Viimeinen kappale päättyy marssirummun määrätietoiseen kutsuun. Viesti menee perille.
Liraz
Mitä: Onko niskan päällä elektro vai retro?
Kenelle: Maailman syleilijälle
Israelilaispersialainen Liraz on ajankohtainen tähtiartisti niin sanotun maailmanmusiikin markkinoilla. Vuonna 2021 hän sai arvovaltaisen Songlines-lehden musiikkipalkinnon vuoden parhaana artistina, ja hänen Zan-albuminsa oli vuoden soitetuimpia Euroopan radioissa.
Silloin saimme sykkivää elektropoppia, vyöryttävää teknosyntikkaa, hip hop -flirttailua ja itäistä iskelmää. Uusimmalla Roya-levyllä (2022) Liraz lähti orgaanisempaan, retroilevampaan ja rokkaavampaan suuntaan. Nimikappaleessa meno on kuin itään matkustaneella rautalankabändillä tai Morriconen länkkäreissä.
Lirazin juutalainen perhe muutti Iranista Israeliin ennen vallankumousta. Viime vuodet hän on työskennellyt iranilaisten säveltäjien ja muusikoiden kanssa salatusti, innoittaen synnyinmaansa naisia hylkäämään huivinsa. Niin on hyvä tanssia!