Haluatko nähdä rikkautta ja köyhyyttä? Lähde Etelä-Afrikkaan. Sieltä löytyvät maailman jyrkimmät tuloerot.
Ennätyksellisellä eriarvoisuudella on juurensa historiassa. Rotuerotteluun perustunut apartheid-järjestelmä jatkui Etelä-Afrikassa aina 1990-luvulle asti; ensimmäiset täysin vapaat vaalit järjestettiin vasta vuonna 1994.
Apartheidin aikana valkoinen vähemmistö keskitti itselleen niin poliittisen kuin taloudellisen vallan. Poliittinen valta siirtyi vuoden 1994 vaalien myötä mustien ANC-puolueelle, mutta vastaavaa taloudellista uusjakoa ei ole tapahtunut.
Etelä-Afrikan väestötilastoissa erotellaan neljä ”rotua” eli etnistä ryhmää: mustat, valkoiset, värilliset ja intialaiset/aasialaiset. Valkoiset ovat selvästi muita väestöryhmiä varakkaampia.
Esimerkiksi viljelysmaasta oli vuonna 1994 valkoisten hallussa 85 prosenttia. Sen jälkeen Etelä-Afrikassa ryhdyttiin toteuttamaan maareformia, jossa tarkoituksena oli lunastaa 30 prosenttia valkoisten omistamista maista ja jakaa ne mustille. Kuitenkin vuonna 2017 julkaistun raportin mukaan yksityishenkilöiden omistamasta viljelysmaasta oli valkoisten käsissä edelleen 72 prosenttia.
Etnisellä taustalla on yhä paljon vaikutusta mahdollisuuksiin kouluttautua ja päästä työmarkkinoille. Etelä-Afrikan työministeriön julkaiseman raportin mukaan lähes kaksi kolmasosaa yksityisen sektorin ylimmän portaan johtajista oli valkoihoisia.
Etelä-Afrikkaa on koko sen lähihistorian ajan riivannut huomattavan suuri työttömyysaste, joka sekin on maailmanennätysluokkaa.
Historia ja rotukysymykset eivät silti selitä kaikkea. ANC-puolueen noudattama talouspolitiikka ei ole onnistunut luomaan riittävää kasvua. Etelä-Afrikkaa on koko sen lähihistorian ajan riivannut huomattavan suuri työttömyysaste, joka sekin on maailmanennätysluokkaa. Koronapandemian myötä työttömyys ponnahti entistäkin korkeammalle ja on tätä kirjoitettaessa jopa 33 prosenttia.
Työttömyyttä on kuvattu tikittäväksi aikapommiksi. Etenkin toimettomien nuorten miesten suuri määrä johtaa helposti yhteiskunnallisiin levottomuuksiin. Kesällä 2021 puhjenneissa mellakoissa kuoli yli 350 henkeä.
Positiivisia muutoksiakin on tapahtunut, vaikka hitaasti. Etelä-Afrikka kokonaisuudessaan on vaurastunut ja keskiluokan osuus väestöstä kasvanut.
